Kiitos Turulle

Tiedättekö, kun illanistujaisissa tulee se hetki, kun joku ehdottaa jotain leikkiä - juomapeliä, Monopolya tai mitä tahansa. Sitten aloitetaan pelaaminen, ja kaikilla on hauskaa. Hauskan edellytyksenä kuitenkin on, että leikkiä ei jatketa ikuisuuksiin vaan se lopetetaan oikeassa vaiheessa. Silloin, kun ehkä vielä vähän jaksaisi, muttei kovin kauaa.

Tämän blogin aika alkaa olla lopussa. Vietin lähes kuukauden ulkomailla, ja palatessani totesin, ettei minulla ole enää juurikaan kirjoitettavaa. Tai saattaisin jaksaa vielä hetken, mutten kovin kauaa.

Tämän blogin pitäminen on ollut upeaa. Näiden reilun kahden vuoden aikana olen saanut lähes yksinomaan ystävällisiä ihmisiä lukijoikseni, mikä on hienoa. Olen saanut palautetta aidoilta turkulaisilta, joiden mukaan olen onnistunut nappaamaan jotain olennaista tästä kaupungista. Se on tuntunut erityisen hyvältä välillä vähän pelokkaastakin opiskelutytöstä, joka on ajoittain ajatellut, tuleeko tästä kaupungista koskaan minun.

 Mutta kyllä se on jo minun. Ainakin osa siitä; ne kadut, joilla kävelen päivittäin, ja ne kaupat ja kirjastot, joissa olen viettänyt aikaani tuntikausia, ovat jo paljon tutumpia kuin ne siellä kotikaupungissa. En olisi uskonut, mutta niin se on. Niinkuin sen kuuluukin olla. Olen saanut tästä kaupungista paljon kavereita ja ystäviä, niin paljon, että saan halutessani aina seuraa. Kirjoitin syksyllä 2010, että suurtapaus oli, kun näin tutun ihmisen kadulla. Nykyään se tapahtuu joka kerta, kun lähden kaupungille.

Siksi onkin ollut vaikeaa tehdä se päätös, että jätän Turun ja palaan kotikaupunkiini - Tampereelle. Elämäntilanne on sellainen, että tämän vuoden jälkeen minun on parempi mennä sinne. Mutta sekään kaupunki ei enää ole sama, vaan hetken aikaa olen siellä jälleen niin kuin Turussa ensimmäisinä vuosina. Miten osaankaan enää pyörittää arkea siellä? Ja toisaalta - kuinka osaan muuttaa Turusta kaupungin, jossa käyn enää kylässä? Tuntuu yllättävän haikealta ja vaikealtakin lähteä täältä tämän kevään jälkeen.

Mutta Turku on sentään aina mukana, muistoissa ja ihan maantieteellisestikin olemassa. Ja voi olla hyvinkin mahdollista, että päädyn tänne takaisin ennemmin tai myöhemmin.

Kiitos lukijoille näistä vuosista - tsemppauksesta ja kommenteista. Saattaa olla, että saatte ensi kesästä lähtien lukea minun juttujani uudesta näkökulmasta. Olen nimittäin harkinnut, että alan kirjoittaa joku päivä Tampereesta. Mikäli näin tapahtuu, tulen ilmoittamaan siitä teille. Tämä blogi jää vielä tänne, jotta Turusta kiinnostuneet voivat selailla juttujani myöhemminkin.

Palaillaan, toivottavasti!