Turku on seurannut askeleitani viimeiset kaksi ja puoli
vuotta, mutta samalla minä olen saanut tutkailla Turun menoa sen saman ajan. On
totta, että kaupunki on ja seisoo paikallaan vakaasti, niin kuin se on tehnyt jo
satoja vuosia. Kaupunki on siis nähnyt monenlaista tallaajaa – iloisia,
surullisia, köyhiä ja rikkaita, mutta Aurajoki se vain virtaa hiljakseen,
uskollisesti, eikä sen vesi muutu kuin välillä ihmisten kiinnittäessä huomiota
saasteisiin ja sitten jälleen heidän unohtaessaan ne.
Vaikka kaupunki on ja pysyy, on siellä kuitenkin ihmisiä,
jotka muuttavat ja luovat eloa kaupunkiin. Ilman ihmisiä kaupunki olisi pelkkä
museo ja ulkokuori, kuin lavasteet jollekin, mitä ei ehkä enää koskaan olisi.
Siksi on hyvä, että asiat muuttuvat ja liikkuvat eteenpäin.
Paras kahvila
Cafe Art oli se paikka, missä yritän silloin tällöin
ylläpitää Tampereella opittua kahvilakulttuuria. Vaikka Turussa kahville meno
ei tuntunut olevan yhtä suosittu seurustelutapa kuin Tampereella, saattoi Artissa unohtua tuijottamaan kauniita tauluja tai uppoutua keskusteluun
pitkäksikin aikaa. Kauniita lamppuja, kaunis tunnelma sekä kaupungin paras
kaakao. Kahviahan minä en juo, nimittäin.
Paras brunssi
Voi, kuinka tulen kaipaamaan tämän kaupungin brunsseja! Olen
kokeillut useampaakin paikkaa, mutta voiton vie Åboa Vetuksen lauantainen
jazz-brunssi. Miten tunnelmallista musiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa sekä aina
tilaa. Toisin kuin siellä kovasti mainostetussa Blankossa. Ja aivan ihana ulkoterassi, mikäli on kesä! Oi Turun brunssit,
teille voisi säveltää vaikka laulun… Valitettavaa on, että Tampereen brunssit
eivät vielä yllä läheskään Turun tasolle, vaikka sielläkin on pari hyvää
ehdokasta.
Paras ravintola
Opiskelija kun olen, ei ravintolakokemuksia ole tullut ihan
yhtä paljon kuin olisi voinut toivoa – silloin nimittäin kun on varaa mennä
jonnekin syömään, menee mieluiten varmasti hyvään paikkaan, siis samaan
paikkaan. Lempparini on kuitenkin Trattoria Romana. Paljon hyviä muistoja,
ajatuksia ja mielikuvia. Ja voitokas alkulautanen.
Paras opiskelijaravintola
Macciavelli ja Assarin ullakko. Assarilla on tullut
pyörittyä paljon, ja Macciavellissä on ravintolatasoisia deliruokia
opiskelijahintaan alle viidellä eurolla! (Täytyykin muuten käydä syömässä vielä
pari ennen kuin muutan).
Paras yöravintola
Hese. Tätä ei tarvitse selitellä.
Paras yökerho
Niin, niistä viidestä. Börs on vähän liian iso, Marilyn vähän liian
teini, Dynamo vähän liian hipsteri, Forte vähän liian lihatiski, joten jäljelle jää
Vegas ja Monkey, jotka ovat lemppareitani. Vegasissa on lisäksi pianowar, joka
on hyvä.
Paras kuvattava kohde
Jokiranta yöllä, jokiranta päivällä. Jokiranta kesällä, jokiranta talvella. Jokiranta taiteellisesti, jokiranta tavallisesti. Jokirannan ihmisiä, jokirannan kahviloita, jokiranta niin, jokiranta näin, jokiranta väärin päin...
Paras baari
Näitä on aika monta – Papu on hauska ja erilainen
(baarijakkarat ovat keinuja – siis keinuja!), Kuka vähän omituinen ja Koulu
sellainen, jossa on varmasti aina tilaa. Bar4 on trendikäs ja hauska, mutta
aina täynnä ja meluisa.
Paras opiskelijatapahtuma
Jos mukaan ei lasketa niitä oman alan porukan tapahtumia, joissa on tietysti kaikista mukavinta, koska tuntee kaikki, valitsen hauskimmaksi tapahtumaksi Aurajokilaivuritutkinnon. Kevät on tulossa ja kierretään kavereiden kanssa eri laivoissa, mikäs sen hauskempaa. Myös vappu Turussa on ihana, mutta ehkä ei ihan niin tapahtumarikas kuin Tampereella...
Paras tapahtuma
Kaikista kivoin tapahtuma oli Kerkko Koskisen keikka viime syksynä. Kaikista merkittävin tapahtuma kaupungin kannalta oli kullttuuripääkaupunkivuoden avajaiset, mutta se ei kiiri ihan ykköseksi, koska oli niin hirrrrvittävän kylmä.
Paras museo
Sanoisin että Logomo, jos haluaa muutakin kuin vaan katsella tauluja. Sanoisin että Turun taidemuseo, jos haluaa katsella niitä tauluja. Sanoisin että Åboa Vetus, jos haluaa kokea historian. En voi sanoa Turun linna, koska en ole vieläkään käynyt siellä (noloa!).
Paras tapa harmistua Turussa
Tulla iltajunalla kello 23 asemalle kolmen jättimäisen
laukun kanssa ja huomata, ettei ole rahaa bussiin eikä taksiin, ja kävellä
sitten kotiin. Toinen hyvä tapa on hoitaa asioita tuulisena ja kylmänä
talvipäivänä, kun koko kaupunki on yksi luistinrata, jossa hyväkuntoinen
20-vuotiaskin pelkää kaatuvansa ja murtavansa luunsa.
Paras tapa viettää viikonloppua Turussa
Jos on rahaa, käy ravintoloissa. Muuten paras tapa on
kävellä tai juosta jokirantaa edestakaisin, kummalla puolella vaan. Sama toimii
myös parhaana tapana urheilla tässä kaupungissa (heti yo-liikunnan jälkeen).
Paras turistikohde
Jos Tuomiokirkkoa ei lasketa, tai ehkä vaikka
laskettaisiinkin, on paras turistikohde mielestäni Vartiovuorenmäellä
sijaitseva Työläismuseokortteli, jonka vertaista ei Suomessa varmaan muualla
olekaan.
Paras julkinen tila
Kirjasto, kirjasto, kirjasto! Siitä ei ole epäilystäkään, sillä pääkirjasto on koko kaupungin olohuone - kuinka harvinaista tässä kylmässä ja koleassa maassa! Kirjasto on viihtyisä ja sieltä löytyy kaikenlaista tietoa. Siinä pääsyyt.
Paras kaupunginosa
Kivoin kaupunginosa keskustan ja yliopisto-alueen lisäksi on varmaankin Port Artur, jonka kaduilla
voi kuvitella elävänsä aika monta kymmentä vuotta takanapäin…
Paras murreilmaisu
Voi, saatan ehkä kaivata konditionaali-imperfektiä ja lauseiden painotusta. Ja sitä - voi minua - ketä:ä myös. Enpä olisi ikinä uskonut. "Mitäse sanos sulle? Ketä se oli ku puhus sulle eile?"
Parhaat salaisuudet
Turun taidemuseoon pääsee perjantai-iltaisin ilmaiseksi. Koroistenniemellä voi kuvitella olevansa maalla
ja tuijottaa samalla kaupunkia. Piispankadun uudesta kahvilasta saa kakkupalan
kahdella eurolla. Tuomiokirkon edessä jokirannassa on kirsikkapuita, jotka
kukkivat toukokuun alussa. Jos tulee junalla päärautatieasemalle ja on siinä
viimeisessä junassa, ei tarvitse kävellä hirveän pitkää matkaa
asemarakennukselle asti, vaan toisesta päästä pääsee myös pois Itäisen Pitkäkadun
puolenvälin paikkeille. Yliopistokampus on ehkä kaunein kampus koko maassa ja
sitä paitsi siellä on keskellä kiipeilypalatsi. Halisiin istutetaan kesällä
auringonkukkapelto ja sieltä saa poimia kukkia itselleen. Hämeenkadulla saa
opiskelija-alennusta lähes kaikesta. Portsassa ja Kupittaan suunnalla on söpöjä
kivijalkakäsityöputiikkeja. Assarin ullakolla tarjoillaan silloin tällöin
brunssia viidellä eurolla lauantaisin. Halpoja huonekaluja saa Ekotorilta. Arkenilta
pääsee autolla Helsingintielle Educariumin ohi. Tintåssa työskentelee julkkis.
Kauppatorilta saa halpoja kasviksia syksyisin.
Paras muisto
Tässä kohtaa voisin vähän kyynelehtiä… sillä parasta muistoa
ei voi eritellä. Mieleen ovat jääneet tietenkin Turkuviikonloput poikaystävän
kanssa, mutta silti kuitenkin eniten se opiskelijaelämä ja porukka, jossa on
tuntenut olevansa täysin mukana ja täysin samalla aaltopituudella ihmisten
kanssa - sillä ovathan meidän
kiinnostuksen kohteemme hyvin samanlaisia. Ehkä ne kaikki illanistujaiset ja
bileet, sekä se eräs vuosijuhla, joka suurella sydämellä yhdessä tehtiin.
Ja ensimmäinen ihan oma koti.
Ja toki myös ne hetket, kun olen nähnyt auringon pitkän talven
jälkeen, kävellyt kaupungilla ja todennut, että kyllä tämä kaupunki on
sittenkin myös minun omani.
Voi, kuinka tulen ikävöimään tätä kaikkea…
Kas niin, siinä hyvästini Turulle. Parhaita asioita voisi listata loputtomiin, mutta mikäli joku mielestänne ehdoton kohta jäi mainitsematta, olkaa hyvä ja kirjoittakaa se kommenttiboksiin, niin voin lisätä sen tänne.