Hip hei, se on täällä!

Nimittäin uusi blogini - vihdoinkin! Mikäli sinua kiinnostaa Turun sijasta vaihtaa fokus Tampereelle (tai muuten vain olet yhä kiinnostunut horinoistani) suosittelen sinua siirtymään seuraavaan osoitteeseen:

tampereelle.blogspot.com

Tervetuloa seuraamaan kotikaupungin ihmettelyä!

Parasta Turussa

Turku on seurannut askeleitani viimeiset kaksi ja puoli vuotta, mutta samalla minä olen saanut tutkailla Turun menoa sen saman ajan. On totta, että kaupunki on ja seisoo paikallaan vakaasti, niin kuin se on tehnyt jo satoja vuosia. Kaupunki on siis nähnyt monenlaista tallaajaa – iloisia, surullisia, köyhiä ja rikkaita, mutta Aurajoki se vain virtaa hiljakseen, uskollisesti, eikä sen vesi muutu kuin välillä ihmisten kiinnittäessä huomiota saasteisiin ja sitten jälleen heidän unohtaessaan ne.

Vaikka kaupunki on ja pysyy, on siellä kuitenkin ihmisiä, jotka muuttavat ja luovat eloa kaupunkiin. Ilman ihmisiä kaupunki olisi pelkkä museo ja ulkokuori, kuin lavasteet jollekin, mitä ei ehkä enää koskaan olisi. Siksi on hyvä, että asiat muuttuvat ja liikkuvat eteenpäin. 

Tällä monimutkaisella ja kaukaa haetulla epilogilla voin aloittaa listaukseni niistä asioista, jotka Turussa koin itselleni tärkeiksi tai vähintäänkin huomionarvoisiksi. Turussa on paljon asioita, jotka piristivät minua niinä hetkinä, kun talsin vuotavissa kumisaappaissani Lidliin ostamaan halpaa ruokaa. Se saattoi olla jokin talo, jota en ollut koskaan aiemmin huomannut. Se saattoi olla ihminen, joka näytti hauskalta tai erikoiselta. Se saattoi olla uusi kauppa, joka oli ponnahtanut eloon tai sitten ajatus, joka pyörähti mielessäni ja unohtui taas. Tällaista kuitenkin tapahtuu kaikissa kaupungeissa. Mutta mikä itse Turussa on kaikista parasta?

Paras kahvila

Cafe Art oli se paikka, missä yritän silloin tällöin ylläpitää Tampereella opittua kahvilakulttuuria. Vaikka Turussa kahville meno ei tuntunut olevan yhtä suosittu seurustelutapa kuin Tampereella, saattoi Artissa unohtua tuijottamaan kauniita tauluja tai uppoutua keskusteluun pitkäksikin aikaa. Kauniita lamppuja, kaunis tunnelma sekä kaupungin paras kaakao. Kahviahan minä en juo, nimittäin.

Paras brunssi

Voi, kuinka tulen kaipaamaan tämän kaupungin brunsseja! Olen kokeillut useampaakin paikkaa, mutta voiton vie Åboa Vetuksen lauantainen jazz-brunssi. Miten tunnelmallista musiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa sekä aina tilaa. Toisin kuin siellä kovasti mainostetussa Blankossa. Ja aivan ihana ulkoterassi, mikäli on kesä! Oi Turun brunssit, teille voisi säveltää vaikka laulun… Valitettavaa on, että Tampereen brunssit eivät vielä yllä läheskään Turun tasolle, vaikka sielläkin on pari hyvää ehdokasta.

Paras ravintola

Opiskelija kun olen, ei ravintolakokemuksia ole tullut ihan yhtä paljon kuin olisi voinut toivoa – silloin nimittäin kun on varaa mennä jonnekin syömään, menee mieluiten varmasti hyvään paikkaan, siis samaan paikkaan. Lempparini on kuitenkin Trattoria Romana. Paljon hyviä muistoja, ajatuksia ja mielikuvia. Ja voitokas alkulautanen.

Paras opiskelijaravintola

Macciavelli ja Assarin ullakko. Assarilla on tullut pyörittyä paljon, ja Macciavellissä on ravintolatasoisia deliruokia opiskelijahintaan alle viidellä eurolla! (Täytyykin muuten käydä syömässä vielä pari ennen kuin muutan).

Paras yöravintola

Hese. Tätä ei tarvitse selitellä.

Paras yökerho

Niin, niistä viidestä. Börs on vähän liian iso, Marilyn vähän liian teini, Dynamo vähän liian hipsteri, Forte vähän liian lihatiski, joten jäljelle jää Vegas ja Monkey, jotka ovat lemppareitani. Vegasissa on lisäksi pianowar, joka on hyvä.

Paras kuvattava kohde

Jokiranta yöllä, jokiranta päivällä. Jokiranta kesällä, jokiranta talvella. Jokiranta taiteellisesti, jokiranta tavallisesti. Jokirannan ihmisiä, jokirannan kahviloita, jokiranta niin, jokiranta näin, jokiranta väärin päin... 

 

Paras baari

Näitä on aika monta – Papu on hauska ja erilainen (baarijakkarat ovat keinuja – siis keinuja!), Kuka vähän omituinen ja Koulu sellainen, jossa on varmasti aina tilaa. Bar4 on trendikäs ja hauska, mutta aina täynnä ja meluisa.

Paras opiskelijatapahtuma

Jos mukaan ei lasketa niitä oman alan porukan tapahtumia, joissa on tietysti kaikista mukavinta, koska tuntee kaikki, valitsen hauskimmaksi tapahtumaksi Aurajokilaivuritutkinnon. Kevät on tulossa ja kierretään kavereiden kanssa eri laivoissa, mikäs sen hauskempaa. Myös vappu Turussa on ihana, mutta ehkä ei ihan niin tapahtumarikas kuin Tampereella...

Paras tapahtuma

Kaikista kivoin tapahtuma oli Kerkko Koskisen keikka viime syksynä. Kaikista merkittävin tapahtuma kaupungin kannalta oli kullttuuripääkaupunkivuoden avajaiset, mutta se ei kiiri ihan ykköseksi, koska oli niin hirrrrvittävän kylmä.

Paras museo

Sanoisin että Logomo, jos haluaa muutakin kuin vaan katsella tauluja. Sanoisin että Turun taidemuseo, jos haluaa katsella niitä tauluja. Sanoisin että Åboa Vetus, jos haluaa kokea historian. En voi sanoa Turun linna, koska en ole vieläkään käynyt siellä (noloa!).

Paras tapa harmistua Turussa

Tulla iltajunalla kello 23 asemalle kolmen jättimäisen laukun kanssa ja huomata, ettei ole rahaa bussiin eikä taksiin, ja kävellä sitten kotiin. Toinen hyvä tapa on hoitaa asioita tuulisena ja kylmänä talvipäivänä, kun koko kaupunki on yksi luistinrata, jossa hyväkuntoinen 20-vuotiaskin pelkää kaatuvansa ja murtavansa luunsa.

Paras tapa viettää viikonloppua Turussa

Jos on rahaa, käy ravintoloissa. Muuten paras tapa on kävellä tai juosta jokirantaa edestakaisin, kummalla puolella vaan. Sama toimii myös parhaana tapana urheilla tässä kaupungissa (heti yo-liikunnan jälkeen).

Paras turistikohde

Jos Tuomiokirkkoa ei lasketa, tai ehkä vaikka laskettaisiinkin, on paras turistikohde mielestäni Vartiovuorenmäellä sijaitseva Työläismuseokortteli, jonka vertaista ei Suomessa varmaan muualla olekaan.

Paras julkinen tila

Kirjasto, kirjasto, kirjasto! Siitä ei ole epäilystäkään, sillä pääkirjasto on koko kaupungin olohuone - kuinka harvinaista tässä kylmässä ja koleassa maassa! Kirjasto on viihtyisä ja sieltä löytyy kaikenlaista tietoa. Siinä pääsyyt.

 Paras kaupunginosa

Kivoin kaupunginosa keskustan ja yliopisto-alueen lisäksi on varmaankin Port Artur, jonka kaduilla voi kuvitella elävänsä aika monta kymmentä vuotta takanapäin…

Paras murreilmaisu

Voi, saatan ehkä kaivata konditionaali-imperfektiä ja lauseiden painotusta. Ja sitä - voi minua - ketä:ä myös. Enpä olisi ikinä uskonut. "Mitäse sanos sulle? Ketä se oli ku puhus sulle eile?" 

Parhaat salaisuudet

Turun taidemuseoon pääsee perjantai-iltaisin ilmaiseksi. Koroistenniemellä voi kuvitella olevansa maalla ja tuijottaa samalla kaupunkia. Piispankadun uudesta kahvilasta saa kakkupalan kahdella eurolla. Tuomiokirkon edessä jokirannassa on kirsikkapuita, jotka kukkivat toukokuun alussa. Jos tulee junalla päärautatieasemalle ja on siinä viimeisessä junassa, ei tarvitse kävellä hirveän pitkää matkaa asemarakennukselle asti, vaan toisesta päästä pääsee myös pois Itäisen Pitkäkadun puolenvälin paikkeille. Yliopistokampus on ehkä kaunein kampus koko maassa ja sitä paitsi siellä on keskellä kiipeilypalatsi. Halisiin istutetaan kesällä auringonkukkapelto ja sieltä saa poimia kukkia itselleen. Hämeenkadulla saa opiskelija-alennusta lähes kaikesta. Portsassa ja Kupittaan suunnalla on söpöjä kivijalkakäsityöputiikkeja. Assarin ullakolla tarjoillaan silloin tällöin brunssia viidellä eurolla lauantaisin. Halpoja huonekaluja saa Ekotorilta. Arkenilta pääsee autolla Helsingintielle Educariumin ohi. Tintåssa työskentelee julkkis. Kauppatorilta saa halpoja kasviksia syksyisin. 

Paras muisto

Tässä kohtaa voisin vähän kyynelehtiä… sillä parasta muistoa ei voi eritellä. Mieleen ovat jääneet tietenkin Turkuviikonloput poikaystävän kanssa, mutta silti kuitenkin eniten se opiskelijaelämä ja porukka, jossa on tuntenut olevansa täysin mukana ja täysin samalla aaltopituudella ihmisten kanssa - sillä ovathan meidän kiinnostuksen kohteemme hyvin samanlaisia. Ehkä ne kaikki illanistujaiset ja bileet, sekä se eräs vuosijuhla, joka suurella sydämellä yhdessä tehtiin. 

Ja ensimmäinen ihan oma koti.

Ja toki myös ne hetket, kun olen nähnyt auringon pitkän talven jälkeen, kävellyt kaupungilla ja todennut, että kyllä tämä kaupunki on sittenkin myös minun omani.

Voi, kuinka tulen ikävöimään tätä kaikkea…

Kas niin, siinä hyvästini Turulle. Parhaita asioita voisi listata loputtomiin, mutta mikäli joku mielestänne ehdoton kohta jäi mainitsematta, olkaa hyvä ja kirjoittakaa se kommenttiboksiin, niin voin lisätä sen tänne. 

Kiitos Turulle

Tiedättekö, kun illanistujaisissa tulee se hetki, kun joku ehdottaa jotain leikkiä - juomapeliä, Monopolya tai mitä tahansa. Sitten aloitetaan pelaaminen, ja kaikilla on hauskaa. Hauskan edellytyksenä kuitenkin on, että leikkiä ei jatketa ikuisuuksiin vaan se lopetetaan oikeassa vaiheessa. Silloin, kun ehkä vielä vähän jaksaisi, muttei kovin kauaa.

Tämän blogin aika alkaa olla lopussa. Vietin lähes kuukauden ulkomailla, ja palatessani totesin, ettei minulla ole enää juurikaan kirjoitettavaa. Tai saattaisin jaksaa vielä hetken, mutten kovin kauaa.

Tämän blogin pitäminen on ollut upeaa. Näiden reilun kahden vuoden aikana olen saanut lähes yksinomaan ystävällisiä ihmisiä lukijoikseni, mikä on hienoa. Olen saanut palautetta aidoilta turkulaisilta, joiden mukaan olen onnistunut nappaamaan jotain olennaista tästä kaupungista. Se on tuntunut erityisen hyvältä välillä vähän pelokkaastakin opiskelutytöstä, joka on ajoittain ajatellut, tuleeko tästä kaupungista koskaan minun.

 Mutta kyllä se on jo minun. Ainakin osa siitä; ne kadut, joilla kävelen päivittäin, ja ne kaupat ja kirjastot, joissa olen viettänyt aikaani tuntikausia, ovat jo paljon tutumpia kuin ne siellä kotikaupungissa. En olisi uskonut, mutta niin se on. Niinkuin sen kuuluukin olla. Olen saanut tästä kaupungista paljon kavereita ja ystäviä, niin paljon, että saan halutessani aina seuraa. Kirjoitin syksyllä 2010, että suurtapaus oli, kun näin tutun ihmisen kadulla. Nykyään se tapahtuu joka kerta, kun lähden kaupungille.

Siksi onkin ollut vaikeaa tehdä se päätös, että jätän Turun ja palaan kotikaupunkiini - Tampereelle. Elämäntilanne on sellainen, että tämän vuoden jälkeen minun on parempi mennä sinne. Mutta sekään kaupunki ei enää ole sama, vaan hetken aikaa olen siellä jälleen niin kuin Turussa ensimmäisinä vuosina. Miten osaankaan enää pyörittää arkea siellä? Ja toisaalta - kuinka osaan muuttaa Turusta kaupungin, jossa käyn enää kylässä? Tuntuu yllättävän haikealta ja vaikealtakin lähteä täältä tämän kevään jälkeen.

Mutta Turku on sentään aina mukana, muistoissa ja ihan maantieteellisestikin olemassa. Ja voi olla hyvinkin mahdollista, että päädyn tänne takaisin ennemmin tai myöhemmin.

Kiitos lukijoille näistä vuosista - tsemppauksesta ja kommenteista. Saattaa olla, että saatte ensi kesästä lähtien lukea minun juttujani uudesta näkökulmasta. Olen nimittäin harkinnut, että alan kirjoittaa joku päivä Tampereesta. Mikäli näin tapahtuu, tulen ilmoittamaan siitä teille. Tämä blogi jää vielä tänne, jotta Turusta kiinnostuneet voivat selailla juttujani myöhemminkin.

Palaillaan, toivottavasti!

Terveisiä Kanadasta!

Noniin, täällä ollaan!

Vihdoinkin on se syksyn odotus päättynyt ja olen päässyt takaisin tuon rakkaan kainaloon. Yllättävän hassua oli nähdä toinen vihdoin oikeasti, ei vaan rakeisen skypekuvan kautta, mutta ei siihen kovin kauan mennyt, kun huomasin, että "sinähän siinä olet." Vaikkakin vähän partaisempana kuin aikaisemmin.

Aion pitää nyt taukoa tästä päivittämisestä, sillä haluan keskittyä tämän maan tutkimiseen. Lisäksi olemme varanneet reissun myös New York Cityyn, joka on sen verran lähellä, että siellä käyminen on huomattavan edullista kun kerran on jo tullut tälle puolelle valtamerta.

Hauskaa joulukuuta sinne, täällä on ainakin hauskaa. Ehkäpä päivittelen teille kuulumisia joku päivä jälleen tai sitten en. Voi olla, että tämän blogin aika alkaa olla ohitse - toisaalta, ajatuksissa pyörii idea vähän uudenlaisesta blogista... katsotaan, katsotaan.

Talavi!

No nyt sitten on tuiskunnut pari päivää ja maailma on lunta tulvillaan täällä etelässäkin...

Valitsin tietenkin asioidenhoitamispäiväksi kaupungilla sen päivän, jolloin ei voinut pitää ulkona silmiä auki vaakasuoran lumisateen vuoksi, mutta ei se mitään, vihdoin lunta!

Jostain syystä tämä bloggeri ilmoittaa, että kuva-albumi täynnä, täytyy pohtia mitä nyt teen.

Onpas kiire, kuulkaa. Ihan siksi, että meikäläisen odotus alkaa vihdoin päättyä ja perjantaina on suuntana Helsinki-Vantaa ja maailman toinen puoli!! <3

"Laulan pap pa da du da, pap pap pa duu da dappaa."