Tiede

Yliopisto-opiskelijana voin sanoa seuraavan asian:
Olen päässyt jo tutustumaan vähän tieteeseen. En kovasti, mutta sen verran, että ymmärrän jo, mitä "spesifi", "hypoteesi", "abstrakti" ja "kognitiivinen" tarkoittavat. Yliopistossa tiede on suurta ja mahtavaa. Välillä on hyvin ärsyttävää, että kaikkea täytyy ajatella niin tieteellisesti ja perustellusti. Tiede ja tieteenalojen eri näkökulmat ovat kuitenkin mielenkiintoisia.

Otetaan esimerkiksi kuusi.

Kaikki tietävät että kuusi on kuusi. Ja niinhän se onkin.
Mutta jos tiede haluaa tutkia kuusta tarkemmin, se voi tehdä sen eri näkökulmista:

Se voi tutkia kuusta biologisesta näkökulmasta, sen soluja ja yhteyttämistä.

Se voi tutkia kuusta fysiikan näkökulmasta - kuinka ihmeessä se kuusi pysyy pystyssä tuolla tavalla kaatumatta?

Tai sitten sitä voi tutkia matematiikan näkökulmasta, sillä kuusessa on oltava jotain matemaattista, koska lapsetkin piirtävät sen aina geometrisen tarkasti.

Sitä voi tutkia kielitieteellisestä näkökulmasta, ja "kuusi"han on suomen kielen sanana erittäin mielenkiintoinen. Ja mikä se onkaan ruotsiksi, ja onko sillä mitään yhteyttä muihin kieliin (unkariin ainakin, eikö vaan)?

Tai sitten voidaan kysyä yhteyskuntatieteilijöiltä, mitä he ajattelevat kuusesta ja sen vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen kehitykseen. Historijantutkijat voisivat tehdä yhteistyötä heidän kanssaan.

Ja varmaankin meteorologeilla olisi myös sanansa sanottavana - tai ainakin jollain sellaisella tieteilijällä, joka tietää jotain maailman eri kasvillisuusvyöhykkeistä.

Ja musiikkitieteilijät osaisivat kertoa, saako kuusesta hyvää viulua - tai ehkä he eivät osaisi sittenkään, he varmaan osaisivat kertoa valmiin kuusiviulun äänestä, onko se hyvä.

Kauppatietelijät voisivat tutkia kuusen myynnin ja markkinoinnin mahdollisuuksia ja suunnitella sille hienon mainoslauseen,

ja kuntatieteilijät voisivat todeta, että "Tämä on nyt uuden tien tiellä, kaadetaan se pois, jotta saamme paremman tien terveysasemalle."

Uskontotieteilijät voisivat tutkia erilaisia kuuseen liittyviä uskomuksia, ja ehkäpä psykologit tutkisivat, miten kuuset vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja suomalaisiin, ja siihen, mitä merkityksiä kuuset saavat ihmisten mielissä.

Lääkärit osaisivat hetkellisen tutkimuksen jälkeen sanoa, voiko kuusen ainesosista tehdä jotain lääkettä - tai ainakin he osaisivat hoitaa niitä, jotka putoilevat oksilta tai jäävät kaatuvan kuusen alle.

Ja kasvatustietelijät miettisivät, kuinka ihminen on lapsuudessaan yhdistänyt sanan "kuusi" ja mielikuvan tästä olennosta, sekä kuinka tämä mielikuva on suhteessa muihin puihin sekä mielessä olevaan kategoriaan "puut".

ja luokanopettajat suunnittelisivat oppilaiden kanssa metsäretkeä kuusen juurelle ja pohtisivat sen pedagogisia mahdollisuuksia,

samalla kun oikeustieteilijä pohtii, kuinka tuomita mies, joka on luvatta käynyt naapurin metsästä hakemassa joulukuusen.

Niin. Ja siltikin se on kuusi. Kaikkihan tietävät, mikä on kuusi.

Aikatauluparadoksi

Huh, nyt on sairaudet lähestulkoon selätetty, ja elämä on jälleen hieman helpompaa. Turun yths:n palvelu saa minulta kyllä täydet pisteet, ei mitään moitteita!

Juttelin kuluneella viikolla yhden myös Turkuun toiselta paikkakunnalta muuttaneen opiskelukaverini kanssa viikonlopuista. Niin kuin minäkin, myös hän käy lähes joka viikonloppu kotikaupungissaan. Laukkujen ja ajatusten raahaaminen edestakaisin on hyvin tuttua meille molemmille, ja aiheesta riitti juttua.

Kun vaihtaa kaupunkia, muuttuu myös elämä totaalisesti aina viikonloppuisin. On sadalla tavalla erilaista olla kotikaupungissa tai Turussa - minkä vuoksi esimerkiksi viikonloppuisin opiskeleminen on erittäin hankalaa. Suurin ongelma ei meidän mielestämme kuitenkaan ole se, että ei ehdi opiskella viikonloppuisin, vaan se, että viikolle kasautuu tietyt hommat, ja viikonlopulle toiset. Kun nousee junasta, on aina yhtäkkiä eri paikassa, eri kuvioissa, tietyllä tapaa aivan eri maailmassa, jossa on erilaisia tekemisen kohteita. Viikonloppuina on tärkeää nähdä kaikkia vanhoja kavereita, perhettä, poikaystävää ja sukulaisia. Mutta kun aikaa on vain rajatusti, perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään, tulee näkemisessä aika kiire. Varsinkin, kun puolet ajasta menee kuitenkin nukkumiseen. Olisi ihanaa nähdä tätiä ja sitä yhtä kaveria, jonka kanssa pelasin kerran samassa joukkueessa, mutta kun en ole ehtinyt nähdä veljeänikään kuukauteen eriävien aikataulujen ja parin turku-viikonlopun vuoksi, niin yhtälö alkaa olla jo epätosi tai ainakin melkoisen hankala.

Niinpä viikonlopuista tulee helposti aikataulua, ja ihanien ihmisten näkeminen voi muuttua suorittamiseksi, jos se on tällaista: lauantaina kahdeltatoista Viivi, kolmen maissa nopeasti Taru ja sitten illalla mummulle syömään. Mutta joskus tällaisia päiviä vain pitää olla - useimmiten kuitenkin pyrin järjestämään aikani niin, että ehdin myös oleilemaan kotona, koska se on tärkeää.

Sitten on vielä se lähtö. Joskus jo sunnuntai-aamuna herätessä harmittaa, että pian täytyy lähteä junaan, ja saattaa olla koko päivän sellaisessa mielentilassa, että "kohta lähdetään, mitäs tarvitsen mukaan". Ja kun kuulutetaan: "Tämä on pikajuna Turkuun", merkitsee se myös sitä, että joutuu eroamaan monista ihmisistä pitkäksi aikaa.

Skype, kännykkä ja facebook kuitenkin yhdistävät näitä kahta maailmaa hyvin säännöllisesti. Mutta vaikka kotikaupunkikaverin statuspäivitys "Tänään kaupan kassalla juttelin politiikkaa tuntemattoman kanssa" on mukava lukea, se ei silti koskaan ole sama asia kuin se, että istutaan vastakkain kahvipöydässä, käydään yhdessä juoksulenkillä tai jutellaan syvällisiä sohvalla loikoillen.

Sillä sohvat ja kahvipöydät voittavat yhä.


kuvat täältä

Linja-autossa on myös tunnelmaa..

En kulje kovin usein bussilla Turussa vaan lähinnä pyörällä ja kävellen, mutta muutaman kerran on tullut tutustuttua julkisiin kulkuvälineisiin. Tämän kaupungin bussiliikenteessä minua ihmetyttää eniten se, että miksi bussit eivät ole yhtenäisen värisiä. Esimerkiksi Tampereella lähes kaikki bussit ovat sinivalkoisia, ja se on tyylikästä.

Oli hauska matka tässä viime viikolla, kun kuskiksi oli sattunut erittäin suorasanainen kaveri. "Kahdessa rivissä sisään!" Hän huusi (aivan uusi tapa minulle), "Ja pois siitä keskilevennykseltä, voi sitä muuallakin seisoa!" Kaveri vaikutti melkoisen tympääntyneeltä, eikä juurikaan lisännyt matkustusmukavuutta. Neuvoi hän kuitenkin ihan asiallisen kohteliaasti, millä bussilla pääsen rautatieasemalle.

Tämän kaupungin bussiliikenteessä taas ihailen sitä, että samalla lipulla saa matkustaa kaksi tuntia. Se on paljon! Bussikortteja voi sitten ostaa Forumista, tiedoksi tietämättömille. Itselleni tämä oli aika tärkeä tieto turkuilun alkupäivinä.

Nyt ei valitettavasti irtoa tämän enempää eikä tämän fiksumpaa tekstiä, sillä huomenna joudun varmaan tutustumaan yths:n terveyspalveluihin, jos ei olo tästä kohene... Tällä hetkellä en oikeastaan pääse edes ylös sängystä.

Viikonloppulomapäivitys

Tässä muutamia kuvatunnelmia viime päiviltä, tunnistatko paikat?

 

Sieltä näkee koko kaupungin

Voin valehtelematta sanoa, että ihastuin tähän paikkaan jo silloin, kun kävin siellä pääsykokeiden aikaan. Vartiovuoren puisto oli keväisen kaunis ja hoidettu - ja mitkä näkymät! Istuin romanttiselle kiviaidalle ja ihailin ensin näkymää ja sitten taloa.

Talo on ollut tähtitieteellisen tutkimuksen keskuksena ja sen jälkeen yli sata vuotta ruotsinkielisenä merenkulkukouluna. Nykyisestä käyttötarkoituksesta en ole ihan varma - ilmeisesti siellä on ainakin jotain museota. Talo on kuitenkin rakennettu jo vuonna 1819, eli kunnioitettava turkulainen ikä tälläkin rakennuksella on.

Vuodenajasta johtuen kaikki blogin kuvat ovat tummia ja pimeitä - jos viettää päivät yliopistolla, on vaikeaa saada päivänvalon aikaan kuvia. Vartiovuoren kävelyretkille ei ole aikaa kuin pimeällä, ja tämäkin kävelyretki on tehty viime viikolla, ennen näitä pelottavia jääkelejä. Tuskin ylös kipuaminen olisi tällä hetkellä edes mahdollista...

Niin, silloin pääsykokeiden aikaan ajattelin, että jos muutan Turkuun, voin viettää aina aikaa täällä, mistä avautuu yksi kaupungin kauneimmista näkymistä. Nyt odotan myös kesää ja piknikkiä Vartiovuorella - mutta kesään on vielä hetki kuitenkin, sen todisti ikkunaa vielä valaissut jouluvalo.