Jotain kulttuuria ny

Pari mielenkiintoiselta vaikuttavaa tapahtumaa:

Torstaina 30.6 Vanhalla Suurtorilla aiheena on keskiaika. Paikalla on kolme ansioikasta suomalaista keskiajan tutkijaa (Hannele Klemettilä, Tom Linkinen ja Marko Nenonen), jotka kertovat mm. kirjoittamisen ja lukemisen historiasta, keskiajan magiasta, seksuaalisuudesta ja keskiajan mielikuvista. Oliko se pimeää aikaa vai ei? Jos historia kiinnostaa, tilaisuus voi olla mielenkiintoinen. Lisätietoa.

Elokuvista ja niiden tekemisestä kiinnostuneita? Klaffi-elokuvatyöpaja vaikutti hauskalta! Muutamassa tunnissa suunnitellaan ja toteutetaan oma lyhytelokuva! Vetäjät lupaavat neuvoa, "miten päin kameroita pidellään, ja missä on rec. So simple!" 25 euron hinta aikuiselta ei sekään päätä huimaa. Tsekkaa täältä!

Sitten tietenkin Turun tunnetuin kesätapahtuma Ruisrock rävähtää käyntiin jälleen ensi viikon viikonloppuna Ruissalossa. Blogin pitäjäkin on ajatellut tehdä reissun opiskelukaupungin suuntaan siihen aikaan ja käväistä rokkailemassa. Ja vaikka käytinkin sanaa "jälleen", tulee tämä olemaan minun ensimmäinen kertani Ruisrockissa. Ja oikeastaan missään festareilla. Eli raporttia saattaa putkahtaa tännekin, ehkä jo ennenkin sitä :)

Nauttikaa auringosta, kesästä, auringosta ja kesästä... Kyllähän se merikin jo pian lämpenee?

 

Juhannushuumaa

Kun niitä menovinkkejä kesälle tuli lupailtua, tässä olisi yksi:
Jos juhannuksena ei ole mitään tekemistä, järjestetään hienossa fortuna-korttelissa juhannustanssit 24. kesäkuuta. Musiikkia on luvassa iltaseitsemästä lähtien, joten jos lainkaan omistaa tanssijalkaa, kannattaa suunnata paikalle. Lisätietoa täältä. Muutenkin fortuna-korttelissa on tapahtumia joka viikko, joten kannattaa tutustua tarjontaan!

Itse taidan valssailla järven rannalla niiden ihanien hyttysten kanssa.

kuva täältä

Hyttysenpistoja

Huu, kesä alkoi paljon aikaisemmin kuin yleensä, sillä järviin pääsi uimaan jo ennen kesäkuun kymmenettä! Ja siis ihan todella uimaan, niin että siellä pystyi olemaan niin kauan kuin halusi. Hyttysiäkin oli kotipihalla enemmän kuin koskaan, ja elämä on kulunut raapiessa ja tuskastellessa öiden kuumuutta. Ja tietenkin nauttiessa auringosta!

Kesä on ollut sen verran totaalista nyt, että jostain syystä Turku on unohtunut lähes kokonaan. Olen jälleen kerran sujahtanut takaisin kotikaupungin elämään ilman minkäänlaisia ongelmia, ja tekemistä on riittänyt - varsinkin perheen ja poikaystävän kanssa hengailua on tullut harrastettua huomattavasti talvea enemmän, ja se on ollut mukavaa. Yllätin itseni ajattelemasta Turkua ja Turun kotia pitkästä aikaa pari päivää sitten, ja tuntui hassulta edes ajatella sitä. Tuntuu, että olisi niin kamalan kauan siitä, kun olin siellä, vaikka eihän siitä todellisuudessa ole kuin muutama viikko. Ajatus Turusta tuntui niin hassulta tähän väliin, että päätin olla menemättä käymään siellä, vaikka olisi ollut hyvä mahdollisuus isän kyydillä. No, suurin syy oli se, että minulla oli täällä kotikaupungissa menoa ja että turun kaverit eivät olisi töiden takia ehtineet nähdä.

Mutta yhdistelmä on jälleen muuttunut talvisesta: olen kotona ja viihdyn täällä, mutta Turusta ikävöin pitkiä hengailuiltoja kavereiden luona, millaisia ei täällä ole. Sitten kuitenkin on myös ihanaa ehtiä olemaan täkäläisten kavereiden kanssa. Mitenköhän totun syksyllä jälleen reissaamiseen? Onkohan koko loppuelämä tällaista? En koskaan voi yhdistää kaikkia ihmisiä asumaan samaan kaupunkiin, ja minun on asuttava jommassa kummassa paikassa - tai parhaassa tapauksessa muutan johonkin paikkaan x, jolloin kaivattavaa olisi mahdollisimman paljon.

Ehkäpä nyt ajattelen vain saippuakuplia ja hyttysenpistoja, en sen enempää, ja sovin yhteisen kesäviikonlopun turkukavereiden kanssa.

Pippurimylly

Muutama on ilmoittanut halustaan lukea juttujani kesälläkin, joten ajattelin päivitellä blogia silloin tällöin. Siispä tervetuloa vaan hellepäivinäkin :) Tahti on hitaampaa kuin talvella, mutta eikös kesällä kaikessa kuulukin mennä vähän hitaammin, vähän pidempään, vähän rennommin... Ainakin, jos on lomalla.

Isäni kävi hakemassa minut ja tavarani kesäksi kotikaupunkiin, ja samalla reissulla käytiin kokeilemassa uusi ravintola (tai minulle uusi), Pippurimylly. Kyseinen ravintola sijaitsee Stålarminkatu 2:ssa.

Olimme ravintolassa lounasaikaan, joten paikan normaalista hintatasosta en tiedä. Lounas oli ainakin suhteellisen edullinen, annokset maksoivat vähän yli kympin. Hintaan kuului salaattipöytä - ja millainen salaattipöytä! Ehkä Turun paras, ellen sanoisi, tai ainakin monipuolisin. Sieltä olisi saanut jopa jotain majoneesissa uivaa kalaa, mutta itse päätin jättää ne suuremmille herkkusuille, sillä en oikeastaan syö majoneesikaloja kuin jouluna.

Pääruuaksi otin kanaa. Siinä ei ollut mitään moitittavaa - ei paras annos, jonka olen syönyt, mutta erittäin maukas kuitenkin. Kastike oli hyvää (se oli jotain juustoa, olen jo unohtanut mitä!). Yleensä olen sitä mieltä, että makeaa ja suolaista ei pitäisi yhdistää (ainakaan paahtoleivässä), mutta lautasen reunalla ollut hillo sopi kanan kanssa ihmeen hyvin!

Jälkkäriksi sain vielä créme brûléen. Jos joku teistä ei ole koskaan syönyt kyseistä jälkiruokaa, lähtekää heti lähimpään ravintolaan ja tilatkaa sellainen. Söin ensimmäiseni Kanadassa noin kolme vuotta sitten, ja se oli tämän tytön menoa - lähes aina, kun on mahdollista, tilaan tuon ihanan paahtovanukkaan. En kuitenkaan ihan joka kerta, jotta en vaan kyllästyisi siihen. Kyllähän te tiedätte; jos löytää jonkun uuden karkkipussin, ja alkaa ostaa sitä joka kauppareissulla, ei mene kuin muutama viikko, ja siihen kyllästyy. Mutta Pippurimyllyn créme brûlé oli erittäin hyvä, ja sen jälkeen sai suu makeana lähteä kohti kotia.

Kaiken kaikkiaan suosittelen ravintolaa. Jollen väärin ymmärtänyt, kyseisellä paikalla on jonkinlainen kulttimaine Turussa erityisesti pihvipaikkana. Palvelu oli myös erittäin ystävällistä, joten uskon suuntaavani ravintolaan uudelleenkin.

Mitä kuuluu, Turku?

Yleensä, kun nähdään joku henkilö pitkästä aikaa, ensimmäinen kysymys on, että mitä kuuluu. Usein siihen liittyy jatkokysymys töistä, perheestä, harrastuksista, seurustelusta tai opiskelusta. Yleensä minulta kysellään, kuinka opiskelut ovat menneet ja kuinka olen viihtynyt Turussa. Näin vuoden loputtua voisin vastata samoihin kysymyksiin täällä julkisesti.

Turku ei ole niin paha kuin maineensa, joten ensi vuonna tänne opiskelemaan muuttavat voivat huokaista helpotuksesta. En sano, että minä ja Turku olemme vielä rakkaita toisillemme, mutta sanoisin, että Turku on suloinen ystäväni, joka on jollakin tavalla erityinen.

Niin, opinnot loppuivat, ja olen tyytyväinen tämän vuoden tuloksiin. Viimeinen tenttikin on hyvin suurella todennäköisyydellä pamahtanut läpi, opintopistemäärä ylittää reippaasti opintotukeen tarvittavan, ja sain ensimmäisen vitosen. Wuhuu! Nyt voin mielestäni ihan hyvällä omallatunnolla unohtaa opiskelun hetkeksi.

Kuten olen aiemminkin tässä blogissa todennut, on toinen työ toisen työn lepo. Olin onnekas, sillä löysin mukavan kesätyön. Onnekkuutta riitti niin paljon, että töitä ei ole ihan koko kesää, vaan lomaakin jää sopivasti.

No, loppuviikosta sanoin Turulle heihei:t vähäksi aikaa, kun isä tuli hakemaan minut ja muutaman laatikon autolla kotikaupunkiin. Kylläpä oli vaikeaa miettiä, mitä tarvitsen seuraavan kolmen kuukauden aikana! Lähes kaikki vaatteet lähtivät mukaan, sillä (onneksi) tein jo syksyn muuton yhteydessä rankan käden inventaarion oikeastaan kaiken tavaran suhteen. (Veljeni todennäköisesti nauravat tässä kohdassa, sillä heidän mielestään asunnossa ei tarvita yhtäkään kippoa eikä ainakaan koristetyynyjä. Noin niin kuin kärjistetysti sanoen.)
Kun olin viettänyt pari viimeistä iltaa ihanien opiskeluystävieni kanssa, puunannnut ja siivonnut ja pakannut kaikki tavarani, alkoi tuntua omituiselta. Mitä, nytkö on se hetki, jota olen monesti talven vaikeina hetkinä odottanut? Enkö todella tulekaan tähän asuntoon enää sunnuntai-iltana takaisin? Toki menen Turussa kesällä käymään, mutta pääasiassa vietän loman kuitenkin kotikaupungissa. Hassua, hassua, omituista... mikä ikävä minun tuleekaan kaikkia kavereitani! Ja kuinka silti olen aivan fiiliksissä siitä, että pääsen kotiin.

Mutta niin se on, että ensimmäinen opiskeluvuosi on takanapäin! Olenkin vähän miettinyt, mitä teen tämän blogin kanssa kesän aikana. Koska tämä keskittyy lähinnä Turkuun sekä opiskelijaelämään, enkä juurikaan ota osaa kumpaankaan kesällä, en oikein tiedä, mitä tekisin. En halua muuttaa blogin konseptia sellaiseen "kävin tänään rannalla, tällaista söin, ostin uuden paidan" - tosin ei sillä, että tällaisissa blogeissa olisi mitään vikaa! Se ei ehkä ole vain minun juttuni. Siksi kysyisinkin teidän mielipidettänne: mitä mieltä olette? Haluatteko lukea jotain kesälläkin, ja jos haluatte, mistä asioista? Joitakin menovinkkejä Turkuun voisin kirjoitella ja ehkä satunnaisesti jostain muustakin (minulla on ainakin yksi ravintola-arvostelu jemmassa). Todennäköisesti blogi päivittyy kesän aikana kuitenkin harvemmin.

Mutta kertokaahan mielipiteitänne!