Löysin yhdysvaltalaisen Lauren Greenfieldin eräästä suomalaisesta blogista ja klikkasin itseni hänen sivuilleen. En ollut kuullut naisesta aiemmin, mutta hänen työnsä pysäyttivät heti.
Lauren Greenfield on valokuvaaja, joka tutkii teoksissaan yhdysvaltalaista kulttuuria muun muassa tyttökulttuurin, rahan ja ulkonäkökeskeisyyden osalta. Hänen teoksissaan näkyy, kuinka suuria paineita erityisesti tytöillä ja naisilla on sopeutua ympäristöönsä ja "kauniin" naisen ulkonäköön. Kun yksitoistavuotiaat tytöt määrittelevät itsensä paremmaksi kuin muut siksi, että ovat "laihempia, kauniimpia ja paremmin pukeutuvia" on mielestäni aika moni asia jo pielessä. Lisäksi ainakin minun on vaikea käsittää sitä, kuinka kulutus- ja tavarakeskeistä heidän elämänsä ja unelmansa voivat olla. Toki rahaa on pakko olla, jotta voi elää osana yhteiskuntaa, mutta jos rahan haaliminen on suurin unelma, mikä ihmisellä on, se on mielestäni surullista. Greenfieldillä on myös esimerkkielokuva siitä, mihin tällainen elämäntyyli voi johtaa: vakaviin syömishäiriöihin. Katsoessani hänen elokuvastaan THIN tehtyä esittelyvideota en voinut pidätellä kyyneleitä.
"Kun menee shoppailemaan, tuntuu, ettei koskaan saa tarpeekseen... huolimatta siitä, mitä ostaa, niin aina tarvitsee lisää..."
"En halua tehdä töitä, mutta haluan silti paljon rahaa, jotta voin ostaa kalliita hevosia ja koiria ja vaatteita".
"I would dream about money, it was my dream, I mean, how sad is that?" KIDS + MONEY
"Obsession to have the perfect body..." THIN BY LAUREN GREENFIELD
"...how the body has become the primary expressing of identity for girls and women."
GIRL COULTURE
Suomessa ei tällainen kulttuuri ei vielä ole mielestäni saanut yhtä paljon elintilaa, mutta median, lehtien, elokuvien ja blogien kautta se rantautuu tännekin vähitellen, ellemme pidä varaamme.
Mitä mieltä olit?
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Kaupungin isoin kirppari
No nyt ollaan Turussa, ja KAMERANI ON VIIMEIN KÄYTTÖKUNNOSSA! Oikeastaan siinä ei ollut muuta vikaa kuin se, että latauspiuha oli kadonnut jonnekin kolmen asunnon välille. (Tiedoksi uusille lukijoilleni, että en siis omista näistä asunnoista yhtäkään.) Valitin jälleen karmeaa kohtaloani poikaystävälle: "Mä olen koko ajan reissussa, ei se ole ihmekään, että kaikki hukkuu... Ehkä se piuha on jäänyt junaan". Tähän hän totesi: "No sun täytyy ensi kerralla sitten vilkaista junan penkin alle, jos se löytyisi." :) Sen jälkeen hän kaivoi esiin nettikaupan, josta saimme minulle uuden piuhan. Tässä kuvasatoa:
Olen pari kertaa uskaltautunut syömään Åbo Akademin ruokala "Gado Gadoon". Uskaltautunut siksi, että ruotsintaitoni eivät ole niin hyvät kuin toivoisin - eräänkin kerran eräs ystävällinen mies kysyi minulta ruotsiksi "Vad söker du?" ja minä hätäännyin niin, että vastasin suomeksi äkkiä: "Öö.. mä... mä vaan kattelen...kiitos.." Ehkä minun täytyy käydä tästä lähtien vain Åbon ravintoloissa syömässä, jotta ruotsini hioituisi hieman. Suosittelen kuitenkin Gado Gadoa - ruoka on erittäin hyvää, salaatit tosin hieman omituisia.
Kävin toki myös keskustassa ja ensimmäistä kertaa kirjaston vieressä olevalla kirpputorilla. Ja mikä määrä huoneita siellä olikaan! Kannattaa poiketa kirpputorille ihan vaikka vain tutkiakseen vanhan talon arkkitehtuuria ja pohtiakseen, kuka siinäkin on aikoinaan asunut...
Tämän jälkeen jatkoin Hansaan, jonka uusi osa on vihdoin valmistunut. Talon verhoilu on päättynyt parisen viikkoa sitten, ja uudet portaikot kiiltelivät puhtauttaan. "Kultatalossa" oli paljon uusia liikkeitä, sekä yläkerrassa ulkomaanmatkoilta tuttu food court. Se tarkoittaa paikkaa, jossa on monta pikaista ruokaa tarjoavaa ravintolaa lähekkäin, ja kaikilla yhteiset pöydät. Näin nälkäinen asiakas voi valita, tekisikö mieli salaattia, subia, pizzaa tai ehkä hampurilaista, ja kaikki paikat ovat kätevästi vierekkäin. Ja jos vaikka lounasseuralainen haluaa jotain muuta, se ei haittaa, vaan silti voidaan mennä samaan paikkaan. Aika moni ravintolapiste oli vielä tyhjänä, mutta toivottavasti Turkuun saadaan tästä hyvä ja toimiva lounaskompleksi!
Lopuksi täytyi tietenkin vielä käväistä vakipaikassa, eli Hansan italialaisessa jäätelöbaarissa. Siellä voi halutessaan harjoitella italiaa, kuten eräs herra teki; hän astui sisälle kahvilaan ja sanoi niin italialaisittan "Buongiorno! Un espresso, per favore!" että olin varma siitä, että hän oli itsekin italialainen. Sen jälkeen hän kuitenkin jatkoi yhdelle myyjistä hyvin turkulaisittain: "Angelo, kattosiksää motogeebeetä?"
No siihen ne kuvat loppuivat lopultakin!
Olen pari kertaa uskaltautunut syömään Åbo Akademin ruokala "Gado Gadoon". Uskaltautunut siksi, että ruotsintaitoni eivät ole niin hyvät kuin toivoisin - eräänkin kerran eräs ystävällinen mies kysyi minulta ruotsiksi "Vad söker du?" ja minä hätäännyin niin, että vastasin suomeksi äkkiä: "Öö.. mä... mä vaan kattelen...kiitos.." Ehkä minun täytyy käydä tästä lähtien vain Åbon ravintoloissa syömässä, jotta ruotsini hioituisi hieman. Suosittelen kuitenkin Gado Gadoa - ruoka on erittäin hyvää, salaatit tosin hieman omituisia.
Kävin toki myös keskustassa ja ensimmäistä kertaa kirjaston vieressä olevalla kirpputorilla. Ja mikä määrä huoneita siellä olikaan! Kannattaa poiketa kirpputorille ihan vaikka vain tutkiakseen vanhan talon arkkitehtuuria ja pohtiakseen, kuka siinäkin on aikoinaan asunut...
Tämän jälkeen jatkoin Hansaan, jonka uusi osa on vihdoin valmistunut. Talon verhoilu on päättynyt parisen viikkoa sitten, ja uudet portaikot kiiltelivät puhtauttaan. "Kultatalossa" oli paljon uusia liikkeitä, sekä yläkerrassa ulkomaanmatkoilta tuttu food court. Se tarkoittaa paikkaa, jossa on monta pikaista ruokaa tarjoavaa ravintolaa lähekkäin, ja kaikilla yhteiset pöydät. Näin nälkäinen asiakas voi valita, tekisikö mieli salaattia, subia, pizzaa tai ehkä hampurilaista, ja kaikki paikat ovat kätevästi vierekkäin. Ja jos vaikka lounasseuralainen haluaa jotain muuta, se ei haittaa, vaan silti voidaan mennä samaan paikkaan. Aika moni ravintolapiste oli vielä tyhjänä, mutta toivottavasti Turkuun saadaan tästä hyvä ja toimiva lounaskompleksi!
 |
| Tämän paikan aion käydä testaamassa vielä tällä viikolla. |
Lopuksi täytyi tietenkin vielä käväistä vakipaikassa, eli Hansan italialaisessa jäätelöbaarissa. Siellä voi halutessaan harjoitella italiaa, kuten eräs herra teki; hän astui sisälle kahvilaan ja sanoi niin italialaisittan "Buongiorno! Un espresso, per favore!" että olin varma siitä, että hän oli itsekin italialainen. Sen jälkeen hän kuitenkin jatkoi yhdelle myyjistä hyvin turkulaisittain: "Angelo, kattosiksää motogeebeetä?"
 |
| Hyvät ihmiset, maksakaa se 50 lisäsenttiä kermavaahdosta, se kannattaa. |
No siihen ne kuvat loppuivat lopultakin!
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Päivitys
Kappasta vaan, meni viikko ilman päivityksiä ja blogia. Olin mökillä. Metsässä. Hakkasin halkoja ja olin saunassa ja söin pääsiäismunia. Näin sukulaisia. Oli mukavaa. Nyt tänään matkalla Turkuun ja palailemassa myös uusien päivitysten ja ideoiden (ehkä) kanssa. Lisäksi tällä viikolla pitäisi saada kamera vihdoinkin toimimaan. Eli uusia kuvia, jes!
Ei mitään olennaista sanottavaa. Ihanaa ja siunattua ja suloista ja keltaista ja lämpöistä pääsiäistä! :)
Ei mitään olennaista sanottavaa. Ihanaa ja siunattua ja suloista ja keltaista ja lämpöistä pääsiäistä! :)
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Paluu Turkuun
Onpa ollut mukava huomata, että viimeisten viikkojen aikana blogin lukijamäärät ovat jonkin verran lisääntyneet! Myös lisääntynyt kommentointi on ollut mukavaa :) Tervetuloa vain uudetkin sivulla vierailijat ja kertokaahan ihmeessä, mistä Turkuun liittyvästä mahdollisesti haluaisitte lukea!
Tänään palasin Turkuun taas. Olen ollut nyt jonkin aikaa kotikaupungissa, sillä opiskeluissa oli taukoa ja tiedossa vain kirjatenttiin lukua. Sen vuoksi kurvasin junalla kotiin ja elämään kotikaupungissa. Nyt olen tullut takaisin ja oikeastaan oikeinkin hyvillä mielin. Kerrankin olin saanut myös postia, heh.
Mutta millaiseen kaupunkiin palasinkaan! Kotona ylpeilin sillä, että "Turussa on jo melkin kesä." Vaan juna lipuikin helmikuiseen palmusunnutaikaupunkiin, jossa lunta tuprutti hiljalleen.
Sitten olikin hauskaa vetää lentolaukkua perässä lumisohjossa. Aina välillä vilkaistessani taakse huomasin raahaavani suurta lumikökköä laukun mukana. Välillä pyörät jumittuivat ja jouduin potkimaan lunta niistä irti. Silloin on hyvä ajatella iloisia asioita. Minua ei harmittanut lainkaan, sillä unelmoin tulevista ihanista ja jännittävistä jutuista. Sen vuoksi suukin pysyi hymyssä ja olin kotona ennen kuin arvasinkaan.
Unelmaviikkoa kaikille!
Tänään palasin Turkuun taas. Olen ollut nyt jonkin aikaa kotikaupungissa, sillä opiskeluissa oli taukoa ja tiedossa vain kirjatenttiin lukua. Sen vuoksi kurvasin junalla kotiin ja elämään kotikaupungissa. Nyt olen tullut takaisin ja oikeastaan oikeinkin hyvillä mielin. Kerrankin olin saanut myös postia, heh.
Mutta millaiseen kaupunkiin palasinkaan! Kotona ylpeilin sillä, että "Turussa on jo melkin kesä." Vaan juna lipuikin helmikuiseen palmusunnutaikaupunkiin, jossa lunta tuprutti hiljalleen.
Sitten olikin hauskaa vetää lentolaukkua perässä lumisohjossa. Aina välillä vilkaistessani taakse huomasin raahaavani suurta lumikökköä laukun mukana. Välillä pyörät jumittuivat ja jouduin potkimaan lunta niistä irti. Silloin on hyvä ajatella iloisia asioita. Minua ei harmittanut lainkaan, sillä unelmoin tulevista ihanista ja jännittävistä jutuista. Sen vuoksi suukin pysyi hymyssä ja olin kotona ennen kuin arvasinkaan.
Unelmaviikkoa kaikille!
torstai 29. maaliskuuta 2012
Turun uutisia
Turku on poikkeuksellisen paljon ollut esillä mediassa viime päivinä, koska bongasin kaksikin kaupunkiin liittyvää uutista Ylen sivuilta:
Naurumielenosoitus
Eilen Kauppatorille ilmestyi joukkio, joka nauroi mielenosoitukseksi keskustaan suunnitellulle parkkihallille. Nauru nauhoitettiin ja lähetetään kaikille kaupunginvaltuutetuille sekä puolueille.
Harmi, kun en itse ollut paikalla, sillä olisi ollut huvittavaa nähdä tämä! Itse aiheeseen en osaa sanoa mitään - sen verran vähän aikaa olen vielä tutustunut Turkuun, ettei minulla ole kovin suuria kunnallispoliittisia mielipiteitä.
Kaikki presidentit nähnyt nainen
Turkulainen Rosalie Ingman täyttää tänään 103 vuotta, ja synttäreittensä kunniaksi hän on päästänyt tiedotusvälineet luokseen. Toimittajat kyselevät tietenkin pitkän iän salaisuutta (tanssihulluus) sekä lempipresidenttiä - onhan nainen nähnyt jokaisen Suomen presidentin! Mukavan oloisen naisen haastattelua voi lukea ja kuunnella myös Ylen sivuilta, josta Ingmanin kuvakin on peräisin.
Naurumielenosoitus
Eilen Kauppatorille ilmestyi joukkio, joka nauroi mielenosoitukseksi keskustaan suunnitellulle parkkihallille. Nauru nauhoitettiin ja lähetetään kaikille kaupunginvaltuutetuille sekä puolueille.
 |
| Kuva ja lisää aiheesta Ylen sivuilta. |
Harmi, kun en itse ollut paikalla, sillä olisi ollut huvittavaa nähdä tämä! Itse aiheeseen en osaa sanoa mitään - sen verran vähän aikaa olen vielä tutustunut Turkuun, ettei minulla ole kovin suuria kunnallispoliittisia mielipiteitä.
Kaikki presidentit nähnyt nainen
Turkulainen Rosalie Ingman täyttää tänään 103 vuotta, ja synttäreittensä kunniaksi hän on päästänyt tiedotusvälineet luokseen. Toimittajat kyselevät tietenkin pitkän iän salaisuutta (tanssihulluus) sekä lempipresidenttiä - onhan nainen nähnyt jokaisen Suomen presidentin! Mukavan oloisen naisen haastattelua voi lukea ja kuunnella myös Ylen sivuilta, josta Ingmanin kuvakin on peräisin.
 |
| Rosalie Ingman |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)