Opiskelijaelämän vaikeus

Piti kirjoittaa uusien opiskelijoiden aloitusbileistä, piti kirjoittaa viime lauantain akrobatiashowsta Aurajoen yllä ja vaikka mistä. Mutta päälimmäisenä ja ajankohtaisimpana omassa mielessä on tällä hetkellä opiskelujen alkuahdistus, joten kirjoitan siitä.

Nimittäin niinä lähes neljänä kesäkuukautena, jotka on ehtinyt viettää kotikaupungissa, ehtii vääjäämättä täysin tottua takaisin kaikkeen siihen, mitä oli ennen. Ehdin tottua näkemään poikaystävää joka päivä, veljen luokse saatoin poiketa ohikulkumatkalla, ja vanhojen kavereiden kanssa pystyi lähtemään iltalenkille samana päivänä, sopimatta sitä "kahden viikon päästä lauantaihin". Se, mihin en ehtinyt tottua, oli ajatus palaamisesta takaisin Turkuun. Sinä päivänä, kun lähtö viimein tapahtui, se jostain syystä tuli aivan kulman takaa, aivan kuin en olisi sitä tiennyt, aivan kuin olisin voinut vielä jäädä.

Turku on kaunis kaupunki. Turussa on tapahtumia melkein joka päivä. Turussa minulla on muutama aivan ihana ystävä ja monta tuttua. Turussa minulla on oma koti. Mutta vaikka se koti on oma, se on hiljainen ja yksinäinen, ja minä en ole tottunut kesällä kuuntelemaan ainoastaan sitä musiikkia, jota minä haluan kuunnella. Ja tällaisena ehkäpä keskivertokansaa voimakkaammin tunteilevana se tuntuu vaikealta.

Mutta niin se on muillakin. Kuulin eräältä, kuinka hän haluaa nyt viettää mahdollisimman paljon aikaa ihmisten seurassa, sillä on palannut Turkuun ja toinen puolisko on jäänyt jonnekin muualle. Kuulin toiselta, kuinka hän ikävöi poikaystäväänsä aivan kauheasti. Kuulin kolmannelta, kuinka haikeaa oli ollut lähteä kotoa, ja kuinka vaikealta oli tuntunut miettiä, mitä tarvitsee ottaa mukaan. Kuulin myös tarinasta, jossa joku oli jo seissyt talon katolla. Onneksi hänet oli saatu sieltä puhumalla turvallisesti alas.

Ja vaikka minäkin aloitan jo toisen vuoden, ei se silti helpota alun vaikeutta. Kuitenkin se helpottaa, kun luennot alkavat vähitellen ja kavereiden kanssa suunnitellaan illanistujaisia ja ikea-matkoja. Ja sitä paitsi, lähes puolet viikosta on viikonloppua. Tai no, ainakin kolmasosa...

Kuvituksena on kesämuistoja. Sillä uusi kesä tulee aina....

... Mutta sitä ennen mukava syksy, eikö?