Kuinka opin opiskelemaan

Nyt kun viimeisestä tentistä on kulunut neljä päivää, uskallan jo hieman huokaista. Tämä syksy on saatu pulkkaan, ja jos olen oikein laskenut enkä nyt saa viimeisistä tenteistä hylättyä, niin minun pitäisi saada noin neljäkymmentä opintopistettä.

yksi kaksi kolme neljä...kymmentä

Viime vuoden syksynä minulla oli ehkä neljä tenttiä, joista yksi oli yli kymmenen opintopistettä.  Kevät oli jo tiukempaa ja kaiken maailman hommia riitti. Mutta tämä syksy - voin sanoa, etten ole koskaan tehnyt niin paljon töitä kuin tänä syksynä. Hommia on ollut hirmuisesti, ja muutama pakkokurssi käyty, joten tekemistä on riittänyt. Voin valehtelematta sanoa, että kyllä sitä hyvin monena päivänä on ollut yliopistolla sen yhdeksän tuntia ja sen jälkeen jatkanut hommia kotona vielä pari tuntia. Huhheijjaa, sanon minä ja maistan tyytyväisenä glögiä.

Minä olenkin ylpeä itsestäni. Olen saanut käytännössä kaiken suoritettua ja vielä (toistaiseksi) hyvin arvosanoinkin. Olen oppinut todella opiskelemaan ja nauttimaankin siitä - ja huomaamaan, että jos haluaa oppia ja suoriutua yliopistosta, niin täytyy kyllä tehdä töitäkin ihan toden teolla. Lisäksi luonteelleni vastaisesti en ole ajautunut kuin muutamaan ahdistuskohtaukseen (Eitästätulemitään-enmäkestäenää-eiaikariitämihinkään-enselviänäistäkursseista), vaikka aineksia ja ehkä aihettakin sille olisi ollut useamminkin. Olen siis todennäköisesti oppinut tänä syksynä myös jotain muuta kuin opiskelua.

Suurin viisaus, jota opin jossain määrin toteuttamaan tänä syksynä, on tämä: "On aivan turhaa valittaa asioista, jotka voi hoitaa pois tunnissa. Parasta on ottaa se tunti, hoitaa asia ja olla sen jälkeen tyytyväinen, eikä harmitella viikkoa sitä tulevaa tekemistä, joka hoituisi tunnissa." Totta kai saa valittaa ja valitankin, mutta joskus on syytä tajuta se, että hommat hoituu tekemällä.

Ja nyt - ja nyt - olen onnellisesti selvinnyt kaikesta huolimatta, odottelen joulua ja otan hieman etäisyyttä Turkuun. Vaan en tähän blogiin - muutama juttuidea on muhimassa, odottakaahan vain...

Piparin tuoksua tonttujen juoksua...

(Ja se sama ajatus toimii muuten joskus jouluasioidenkin kanssa: ei kannata harmitella viikkotolkulla, kun "ei ole tullut tehtyä sitäkään". Jos asia on sellainen, joka oikeasti täytyy tehdä, kannattaa sille varata aika ja tehdä se. Piste. Kuulostaa helpolta, mutta on joskus ah, niin vaikeaa...)