Kirja oli Hanan al-Shaikh'n "Kaukana Lontoossa". Se kertoo siitä, kuinka itä kohtaa lännen - kuinka arabialaisnaiset ja -mies sopeutuvat elämäänsä Lontoossa ja onko mahdollista, että heidän lapsuutensa maailmasta ja Lontoosta tulisi yhtä, heistä tulisi kokonaisia, vaikka ovat muualla kuin kotonaan:
"Lamis tunsi, että hänen ja vieraiden väliin oli tullut televisioruutu: he olivat katselijoita, hän Irakin kirjeenvaihtaja. Ei väittelyä, ei keskustelua. Hän vain jakeli tietoa ja uutisia. -- hän teki parhaansa selviytyäkseen heidän vaikeista sanoistaan ja nopeasta puheytmistään. Hän huohotti ja huohotti, mutta ei päässyt perille, ja hänestä alkoi tuntua, että kyse oli salaliitosta häntä vastaan. Hän kyllä tunsi kielen rakenteen, mutta hänestä oli vaikea puhua, sillä kieli alkoi hänestä tuntua ennemminkin kerholta, jonne ei ollut vapaata pääsyä, ellei kieltä ollut kylvetty mieleen pienenä siemenenä. -- kuinka hän koskaan saisi kaiken mahtumaan yhteen, historian, kulttuurin, politiikan, niin ettei hänen tarvitsisi kysyä, mitä tarkoitettiin "skotlantilaisella näytelmällä", vaan hän tietäisi suoraan, että puhe oli Macbethistä? -- kun David Copperfield istuskelisi takan ääressä, tuntisiko hän kasvoillaan takkatulen loimun niin kuin englantilaiset, jotka olivat lukeneet kirjan oman takkansa loimussa?"
 |
| Englanti kuva |
Jos joku haluaa ymmärtää vähän paremmin kulttuuria ja niiden eroja, voi lukea tämän kirjan. Olen pohdiskellut kulttuurieroja viime aikoina muutenkin; veljeni saapui jonkin aikaa sitten pitkältä reppureissulta Aasiasta, ja hänen tarinoita kuunnellessani olen päässyt eläytymään eri kulttuureihin ja elämään eri maailmankolkissa enemmänkin. Vain kuuntelijana, mutta silloinkin minä yleensä pyrin eläytymään ja ymmärtämään - ja voi olla, että olen ehkä ymmärtänyt jotakin.
 |
| Saksa |
 |
| Thaimaa kuva |
Olen ymmärtänyt sen, että maailmassa on hirveästi erilaisia tapoja, mutta on myös sallittua pitäytyä omissa tavoissaan ja mielipiteissään ajattelematta muiden tapoja lakkaamatta. Niin useimmat maailman ihmiset kuitenkin tekevät. Veljeni mukaan maissa, joissa hän kävi, monet ihmiset elävät hyvinkin paikallisesti ja perinteisemmin kuin Suomessa - oikeastaan täällä ollaan hyvinkin globaaleja.
 |
| Italia |
 |
| Tansania kuva |
Vaikka tämä saattaa kuulostaa kaukaa haetulta ja absurdilta, niin otan silti sen riskin ja sanon: minun elämässäni tapahtui pieni kulttuurimuutos ja kulttuurishokki silloin kun muutin Turkuun. Vaikka kotikaupunkiin ei ole pitkä matka ja voin lähteä sinne vaikkapa hetken mielijohteesta ja olla kolmen tunnin päästä perillä, on välimatka kuitenkin pitkä ihmisen käveltäväksi, minkä vuoksi osa asioista on erilaisia. Kieli on periaatteiltaan sama, mutta murre eri. Joki tekee kaupungista erilaisen ja antaa sille oman luonteensa. Tässä kaupungissa historia havisee joka askeleella. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että he voivat lähteä hetken mielijohteesta laivalla Ruotsiin. Kotikaupungissani kummelivitsit ovat kaikkien huulilla, mutta Turussa niitä ei ymmärrä kukaan, ja tunnen joskus itseni typeräksi kun kaikkia juttujani ei aina ymmärretä täällä. En tiennyt aluksi, mistä löytäisin postin ja matkahuollon. En ymmärtänyt, kuinka yliopiston kirjastosta saisi lainattua kirjoja internetin kautta. En osannut kulkea tässä kaupungissa.
 |
| Suomi |
Mutta kulttuurishokki oli minulle sopiva - voi hyvänen aika, jos olisin silloin joutunut Aasiaan tai Amerikkaan! Varmasti olisin joko sairastunut vakavasti tai lähtenyt takaisin kotiin samantien. Siksi olenkin miettinyt, näin toisena opiskeluvuonnani, että olisiko minulla halua lähteä vaihtoon. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että ehkä en lähde, en ainakaan vielä. Se ei tee minusta huonompaa, vähemmän kultturellia, suvaitsematonta tai pelokasta - uskalsinhan jo lähteä vaihto-opiskelijaksi Suomeen, jonnekin muualle, missä olen asunut ja minkä kulttuurin täysin tunnen. Ja se ratkaisu on - hetkittäisistä itkuraivareistakin huolimatta - ollut hieno, avartava, opettavainen ja hyvä ratkaisu. Sillä oppia voi muuallakin kuin muilla mailla.
 |
| kuva |
Eikä se silti tarkoita, ettenkö unelmoisi ja suunnittelisi hieman lyhytkestoisempia matkoja. Tai ehkä pidempiäkin - sitten joskus.
