Käyttäkää kauppakasseja, terv. ekoahdistunut bloggaaja :D |
Sillä missä muussa iässä kukaan kantaa niin paljon kauppakasseja kuin 20-30 -vuotiaana? Sitä nuorempien vanhemmat kantavat kassit, ja sitä vanhemmilla on auto, joihin kassit nostetaan siististi takapenkille ostoskärrystä.
Opiskelijalla sen sijaan harvoin on edes ostoskärryä, sillä he ostavat ruokaa vain yhdelle tai korkeintaan kahdelle. Tuntuu typerältä kuljettaa kärryä, jossa on yksi kurkku, leipä ja maitoa, joten on kätevämpää ottaa kori. Ja jos tunnet lainkaan fysiikan sääntöjä, on paljon rankempaa kantaa kuin työntää, vaikka työnnettävän paino olisi kaksinkertainen kannettavan painoon nähden.
Niin että onnistuisiko tämä, jos tyttö olisi korissa? |
Ja sitten ne kauppakassit. Jos opiskelija ei ole kovin varakas ja omista autoa tai bussikorttia, hän saa kantaa kasseja kaupasta kotijääkaapille asti - satoi, paistoi tai oli pakkasta -20 astetta, sillä silloinkin tarvitaan ruokaa. Ja vaikka kadut olisivat loskaisia tai täynnä jäätä, tulee silloinkin kantaa kauppakasseja. Tämä on oikein hyvä tapa harjoittaa keskivartalon lihaksia, ja jos joku oikein viisas opiskelija on keksinyt ottaa kauppareissulle mukaan repun (harvemmin tämän jutun kirjoittaja), keskivartalotreeni tehostuu entisestään. Ja sitten kun opiskelija on saanut sopivan halvan kämpän sieltä, minne ei mene mikään bussi, saa hän kävellä reippaasti ehkäpä jopa kilometrejä, jotta saa itsensä ruokittua.
Eikä se ole vain ruokaa, jota täytyy kantaa. Kun reppuun tai kassiin ahtaa kymmenen opusta tutkimuksen lähdekirjallisuutta, tulee painoa niin paljon, että bodypumpin kovimmankin äijän punnukset jäävät siinä kakkoseksi. Ja tietenkin on myös niitä tilanteita, joihin ei voi varautua millään - esimerkiksi pölynimurin välttämätön tarve jossakin toisaalla - jolloin se täytyy kuljettaa pyörän tarakalla tai korissa. Check and done. Kuka yli 30-vuotias viitsisi lähteä sellaiseen?
Harvemmin on kuulkaa opiskelijan pyöräily Turussa tämmöistä. |
Vaan onneksi opiskelijoilla on se pyörä. Tasapainoaisti kehittyy kuin itsestään jäisillä teillä ajaessa. Toinen hyvä tapa kehittää sitä on nostaa yksi painava kauppakassi molemmille tangoille, vetäistä laukku olkapäälle ja lähteä polkemaan. Jos vielä samaan aikaan tarakalla on kuusi litraa limsaa (kaljaa) ja opiskelija puhuu puhelimeen, niin voidaan puhua jo suoranaisesta liikunnallisesta erityislahjakkuudesta. Voin sanoa, että allekirjottaneelta ei tällaista taituruutta löydy, vaikka kyseistä tilannetta on yritetty.
Lienenkö sitten huonokuntoisimmasta päästä...
Onko pölynimurin matkajalka vipattanut kovinkin paljon? ;)
VastaaPoistaR
Kokemuksesta voin kertoa, että kaikki tuo jatkuu vielä opiskeluajan jälkeenkin:)
VastaaPoistaR: Ei onneksi enää, se oli kertahomma kuitenkin :D so far..
VastaaPoistaSussi: Niinhän se varmasti tuppaa olemaan :D Ja kassien määrä vaan lisääntyy, jos perhettä siunaantuu sitten myöhemmin!