Turku seinissä

Kuten tuolla kommenttiboksissa eräs kommentoija ilmoittikin: enää muutama tunti, kuukausi vaihtuu helmikuuksi ja pääsen ostamaan naamarasvan! Hienosti on pärjätty tämä kuukausi. Tarkempaa infoa ja pohdintaa aiheesta toivottavasti huomenna tai torstaina, kunhan vain saan tämän kiireen hellittämään ja aivojani hieman vapaalle noista opiskeluhommista.

Vaikka aiheitakin olisi, olen vältellyt tätä blogia viimeisen viikon, sillä en ole vain jaksanut kirjoittaa. Nyt kuitenkin päätin palata tänne urheasti kertomaan teille pakkasen tuivertamille, miltä Turku näyttää seinässä, tai pikemminkin, miltä Turun seinät näyttävät. Sillä luolamaalausten aika ei todellakaan ole vielä ohi. Ja koska yliopistolainen olen, voisin samalla heittää ilmaan yliopistollisen pohdintatehtävän: "Mitä taide on? Onko tämä taidetta? Kuinka taiteen konteksti vaikuttaa taiteeseen, sen tulkintaan ja olemukseen?" Hehheh, tässä materiaalia:

Vanha talonrähjä Helsingintien varrella on koristelu graffiteilla.

Söpö! Tämä on Tuomaansillan kupeessa, etsintätehtävä Turkulaisille!

Suoraa vaikuttamista kirjallisella viestinnällä.

Tämä maalaus löytyy Yliopistonmäeltä.

Niin - ovatko ne taidetta? Ja miksi olisivat tai eivät muka olisi? Pitäkää siis katseenne seinissä - ne ovat mielenkiintoisempia kuin uskoisikaan!

Tavaraton tammikuu, viikko 3

Tämä opiskelija on kirjoittanut viime päivinä niin paljon, että tämäkin päivitys jäi melkein kirjoittamatta. Anteeksi siis, jos siitä tulee vähän tynkä.

Tänään teki hurjasti mieli ostaa jotain. Kävelin Sokokselle ja tunsin ihmeellisen halun ostaa jotakin, ihan mitä vain - vaikkapa vain huulirasvaa. En kuitenkaan ostanut, sillä enhän minä voi tässä vaiheessa epäonnistua, varsinkin kun näin suureen ääneen olen vielä tätä tammikuuta julistanutkin. Kävelin siis ruokaosastolle ja ostin suklaalevyn, josta söin heti puolet. Sitten menin kotiin ja rasvasin huuleni perusvoiteella. Ehkäpä seuraavaksi voisi olla aiheellista viettää heräteherkuton helmikuu...

Vaan on minun kuitenkin tehtävä yksi tunnustus - tai oikeastaan kaksi. Ostin tulitikkuaskin ja särkylääkettä viime viikolla. Kuitenkin voisin sanoa puolustuksekseni sen, että eihän niitä oikeastaan voida laskea materiaksi, eihän?

Ehkä minulla on samanlainen olo kuin laihduttajilla - he tietävät, etteivät voi syödä jättisuuria grilliannoksia, mutta salaa he silti haaveilevat niistä. Olemukselleni alkaa olla jo täysin tavanomaista olla ostamatta mitään muuta materiaalista kuin suuhunpantavaa - mutta jotenkin haaveilen silti ostamisesta, kun kuljen ripsivärihyllyjen ohi, siltikin, vaikka minulla ei ole mitään tarvetta ripsivärille.

Tai sitten se on vain tämä päivä. Tai sitten se johtuu liian kovasta työnteosta ja unettomuudesta. Tai sitten yritän tehdä tästäkin asiasta jotain elämää suurempaa juttua - ja minä en edes opiskele journalistiksi. Tosin journalisteille kaikki kunnioitus, erityisesti sille yhdelle ystävälleni, joka tälle alalle tähtää :).

Mutta minä jatkan maailman pelastamista - eihän se aina voi olla helppoa.


p.s. Tämän päivityksen sanomaa saattoi hieman värittää väsymys ja liika suklaansyönti, joka voi aiheuttaa huteruutta, jos sillä korvaa aterioita. :)

p.p.s. kuvat täältä.

Lauantaikävely

Jännittävä ilta on juuri menossa, mutta ajattelin hetkeksi palata eiliseen sekä kävelyretkeen Port Arturissa. Kaverini oli käymässä Turussa ja tahtoi ehdottomasti nähdä "Sen ihanan romanttisen puutaloalueen, josta sä kirjoitit siihen blogiinkin." Aurinko pilkotti vähän, ja Turku on kovin paljon kauniimpi lumisena. Tosin Portsassa kaikki taitaa muutenkin olla vähän kauniimpaa kuin muualla, oli sitten lunta tai ei...

Puutalorivistöjen kauneutta oli matkalla runsaasti. Oi kun olisi tuollainen oma ovi, johon voisi ripustaa lyhdyn!

Alueelta löytyi suloinen lastenvaatekauppa, jonka ikkuna oli houkutteleva. Vielä ei kuitenkaan ole tarvetta tämänkokoisille vaatteille (ja tavaraton tammikuukin, hyvänen aika!)

Kyllä - Turusta löytyy muitakin kirkkoja kuin Tuomiokirkko. Näissä kuvissa on Mikaelinkirkko, joka yltää näyttävyydessä myös melko mahtavalle tasolle, sillä se on rakennettu pienen kukkulan laelle.

                                                                  Portsassa rumakin on kaunista, heh.

                                                 Joku oli rakentanut mulkosilmäisen lumiukon, vau :D

Huomenna palaan toivottavasti tavarattoman tammikuun postauksen kanssa. Nyt on pakko palata vaalivalvojaisiin - jos vain Areena saa ne jälleen toimimaan... Hauskaa loppuiltaa!

Turkuun tulevalle turistille

Tämä opiskelija on vihdoin päässyt viikonlopun viettoon ja pitkästä aikaa Turun Finnkinoon katselemaan elokuvia. Tai oikeastaan Varastoa. Mielenkiintoinen elokuva, sanotaanko vaikka näin.

Turun linna jää ehkä tänä viikonloppuna vieläkin näkemättä, sillä aika kuluu moneen muuhun juttuun. Jos kuitenkin joku muu kuitenkin haluaa tulla (tu)risteilemään Turkuun, on syytä opiskella muutama paikallinen fraasi. Ihan niin kuin Venäjälle, Thaimaaseen tai Kanarian saarille lähdettäessä (tai no Kanarialla ne puhuvat suomea, olkoon.). Lukekaa siis tarkasti!

kuva täältä

Suomi-Turku Alkeiskurssi.

Hauska tavata pitkästä aikaa = Viäläks sääki elät?

Saisinko menun?                  = Onk mittä ruakka?

Sallitteko, että poltan?          = Onk tikui?

Luvallanne, jos sallitte.         = Anskummää.

Paljonko tämä maksaa?        = Kuimpal?

Se on kallis.                        = Niimpal?

Se on edullinen.                   = Niimpal?

Miten ikävää!                      = Niimpalkauhia!

En ymmärrä                        = Kui?

Miksi?                                 = Kui? tai Kui varte?

Miten?                                = Kui?

Joki sanoo rits rats

Viime viikolla kävelin jokirantaa pitkin hiljaisessa, pimeässä illassa ja sen ihan kuuli:

rits rats rits

Kihelmöivä ääni kertoi, että joki jäätyy hiljalleen. Sitä on hidastanut lumentulo, mutta voi olla, että tält puolelt jokkee pääsee pian tois puol ihan mistä kohtaa vaan.

Ennen Turkuun muuttoa en edes uskonut, että tuo virtaava joki jäätyisi koskaan. Mutta onhan se virtaus kyllä aika kämäinen siinä keskustan kohdalla.

 

Että sitten vain kuuntelemaan:

rits rats