Nyt kun katuja on jo alettu putsata kivistä ja loskasta, alan nähdä ihmisten kaulahuivien taakse.
He hymyilevät! Myös ihmiset, jotka kulkevat yksin, hymyilevät itsekseen ja jopa vastaantulijoille. Näin suomalaisena talven jälkeen se on aina yhtä ihmeellistä ja hienoa.
Vaan tuo tuuli, joka tuivertaa, ei saa minua hymyilemään. Rannikkokaupungin haittoihin kuuluu mielestäni ehdottomasti kova tuuli. Jos tämän kaupungin luonnossa on jotain, mitä inhoan, se on tuuli. Voi tuuli tuuli tuuli...
Se on ihan oikeasti erilaista täällä kuin keskimaassa. Tuuli on välillä niin voimakasta, että silmät on pakko sulkea ja kaulahuivitkaan eivät auta. Se tulee vastaan sellaisena seinämänä, että vauhti väkisinkin hidastuu ellei lakkaa, sillä tuuli ihan todella vaikeuttaa liikkumista. Olen ähkinyt ja puhkinut useasti tuulessa, ja minun on tehnyt mieli huutaa. Huh tuulta!
Mutta piakkoin palailen uuden kaupunginosatutustumisen kanssa. Siihen kaupunginosaan pääsee bussilla numero 12. Onko arvauksia? :)
Robin-manian inspiroimana huomasin, etten ole kirjoittanut turkulaisista muusikoista blogiin vielä mitään! Tämä vääryys on korjattava nyt. Ja jotta päivityksestä saataisiin kiinnostavampi, ajattelin asettaa vanhat rakkaat viholliset Tampereen ja Turun vastakkain. Kumpi kaupunki voittaa musakornerissa, jos kyseessä on...
1. Teinipoppari
Turku
Eihän tähän voi muuta ehdottaakaan kuin Robinia. Supernopea teinisensaatio, Suomen Justin Bieber, youtubevideovitsailujen kohde ja turkulainen koululainen. En laita linkkiä siihen biisiin jonka kaikki tietävät, vaan siihen, jossa tämän pojan ääni on aivan naturellina. Ja kyllähän hän osaa laulaa, kenenkään on turha väittää muuta! (varsinkin kun poika on vasta 13-vuotias.)
Tampere
Tampereelta ei ole tullut viime aikoina minkäänlaista teinilaulajaa, ainakaan sellaista, jonka minä muistaisin. Aikoinaan kuitenkin räppäsi Raimssi:
Voittaja: Raimssin riimit ovat aika suloisia ("synnyin lähelle ostarii / sen ostarin nimi oli koskari - Tässä on pari sanaa Tampereesta / joistakin tämä on ankee mesta"), mutta kyllä Robin on silti mahdottoman suloinen ja hyvä laulaja. Sen vuoksi tässä kategoriassa Turku on voittaja!
2. Rokkikukko
Turku
Yksinoikeudella Turun rokkikukoksi pääsee tietenkin Michael Monroe. Tämän herran vaate- sekä musiikkityyli on pysynyt samana kolmekymmentä vuotta. Hän on todella löytänyt oman juttunsa ja on viime aikoina kokenut erilaisten projektien kautta oikeastaan uuden tulemisen. Hanoi Rocksin lopettamisen myötä Monroe on lähtenyt soolouralle, ja hän haluaa olla nykyään hyvä esimerkki nuorille, mikä on hienoa. Näin tammikuussa tämän miehen keikalla, ja hän veti spagaatin. Siis viisikymppinen mies!
Tampere
Tamperehan on rokkicity, ja siellä on montakin mahdollista vaihtoehtoa tähän kohtaan. Negativen Jonne Aaron pääsi kuitenkin ehdolle. Mies ei ole vielä kovin vanha, mutta on ehtinyt kukkoilla jo Japania myöten. Herra on kertonut avoimesti lastenkotitaustastaan ja taistellut nuorten soittokämppien puolesta. Viime aikoina tämä muusikko on ilmaissut kiinnostustaan myös iskelmän suuntaan.
Voittaja: Kyllä se on Mike Monroe. Jo sen spagaatinkin takia.
3. Legenda
Turku
Musiikin parhaat tuntijat voivat sitten olla hyvinkin eri mieltä tässä kategoriassa ja teilata minut, jos haluavat. Turkulaiseksi legendaksi valitsin The Crashin. Kyseinen bändi on tunnetuin turkulainen, jo lopettanut kokoonpano. Tätä kappaletta minä ainakin hoilasin joskus yläasteella, muistan melkein vielä sen tienpätkänkin, jossa aina laulelin tätä... Silloin minulla ei kyllä ollut hajuakaan, mitä biisissä sanotaan, laulelin vain: "stirios, stirios, merikul, merikul, o-o-o-oo..."
Tampere
Kyseinen herra muutti Tampereelle opiskelemaan ja lepääkin nykyään kaupungin hautausmaalla, joten hänet voi varmaan Juankoskelaisista juuristaan huolimatta laskea tamperelaiseksi. Joko arvaatte? Juice Leskinenhän se, kiistaton suomalaisen musiikkikentän legenda. Karkealla (laulu?)äänellä on monta kaikkien tuntemaa legendaarista biisiä Marilynstä Jyrki boyhyn, Syksyn säveleen ja viidenteentoista yöhön. Siksi laitoin tähän kappaleen, joka ei ole ihan yhtä soitettu kuin nuo edelliset ja jossa herra laulaa toisesta suomalaisesta legendasta.
Voittaja: Juice Leskinen, koska hän oli Juice Leskinen. Herra myös todisti laulamansa: "Ei elämästä selviä hengissä."
4. Uusi tulokas
Turku
Turussa vaikuttaa tällä hetkellä olevan melko monta hevikellaribändiä! Itse en ole oikein sellaisen fani, joten halusin löytää jotain muuta. Eräs löytämäni turkulainen bändi on The Missed Issues. Musiikkia he kuvailevat itse "progahtavan rokahtavaksi". Harmi, että laulajan ääni meinaa välillä hukkua taustamusiikkiin... Vaan käykäähän tutustumassa, taitavia muusikkoja nämäkin!
Löysin Facebookista kiinnostavan uuden tamperelaisen bändin Tammela 33100. Yhtyeen sieluna on nuori aviopari, jotka tekevät kappaleet yhdessä. Käykää kuuntelemassa - puhuttelevia sanoituksia ja kiinnostavia musiikillisia kikkoja. Tämän kuultuani uskon, että suomalaisella musiikilla on edessään hieno tulevaisuus! (vaikkakin ehkä yhä mollivoittoinen :D)
Voittaja: Tammela 33100. Kuunnelkaa biisi "Nuku pieni lapsi", niin tiedätte miksi. Lisäksi musiikin tekeminen suomen kielellä on rohkeaa ja haastavampaa kuin englanniksi.
Käviköhän siinä kuulkaa niin että - tasapeli! Mitä mieltä olette artisteista? Laittakaahan kommentteja!
Kuinka kauan menee yhdeltä ihmiseltä sotkea yksi yksiö? No vastaushan on: ei kovin montaa minuuttia sen siivoamisen jälkeen.
Nyt sitä ymmärtää äitiä, joka jankkasi opettavaisesti: "Vie mennessäs, tuo tullessas". Kansalaisviisaus, arvokkaampaa kuin kaikki se, mitä yliopiston kirjastossa kerrotaan.
No ehkei nyt ihan kaikkea sitä arvokkaampi, mutta arkielämässä hyvinkin tarpeellinen. Jos on siisteydestä pitävä henkilö, niin kuin minä, mutta kuitenkin kovin suurpiirteinen ja unohtelevainen, niin kuin minä, täytyisi "Vie mennessäs, tuo tullessas" ottaa motoksi. Muuten sukkia ja kirjoja ja papereita ja lehtiä ja kahvikuppeja on kaikkialla.
Romantisoitu kuva sotkusta weheartit.com:sta
Kun nyt päästiin puhumaan astioista, voidaan puhua samalla myös ruuasta. Yksin asuessa on ruuanlaittoon liittyy ihanuus ja kamaluus. Ihanuus on se, ettei tarvitse ajatella koko ajan muiden ruokarytmejä ja haluja vaan ainoastaan omiaan. Kamaluus on se, että täytyy joka päivä keksiä itse, mitä söisi, eikä yksin syöminen tai ruuan laittaminen ole ollenkaan niin kivaa kuin yhdessä.
Jälleen eilen oli yksi niistä päivistä, kun vaeltelin ruokakaupassa hiljakseen pohtien, mitä voisi tehdä ruuaksi. Kävin läpi kaiken maailman kasvisruuat, pastat, sopisikohan-kesäkurpitsa-kaalin-ja-avokadon-kanssa -pohdinnat, kunnes keksin: perunamuusi ja lihapullat! Kas siinä se oli: tavallista suomalaista ruokaa ilman kikkailuja.
Romantisoitu kuva perunasta Wikipediasta.
Ja nyt, kun padassa porisee pitkästä aikaa perunaa, huomaan sen tuoksun olevan ihanan kotoisa ja herkullinen. Ihan niin kuin kotona silloin, kun valitin meillä olevan aina perunaa.
Mahtavaa.
p.s Tulin niin perinteiselle tuulelle, että ostin perunan lisäksi punajuurta. Minulla ei kyllä ole hajuakaan, miten se kannattaa tehdä, että siitä saisi oikeesti hyvää.
Yleensä on tapana vihata loskakeliä, mutta kahdestakin syystä minä en vain voi tehdä niin.
1. Minulla on goretex-kengät
2. Loska merkitsee kevättä ja sitä, että saa pian astella kevyesti asfaltilla.
Siinä taisikin olla jo kolme syytä.
Tältä näytti Åbo Akademin kulmilla viime keväänä.
Olen tänään pohtinut sitä, kuinka tuoksut voivat palauttaa asioita mieleen paljon elävämmin kuin mikään muu. Käytin pitkästä aikaa erästä vartalovoidetta, joka minulla oli viime kesänä mukana Roomassa - ja voi, hetkessä olin takaisin siellä ihanissa maisemissa, ihanassa seurassa, ihanassa kesässä, ihanilla kujilla... Myös aurinkovoide on sellainen, jota kesäkaipaajan kannattaa nyt haistella. Kokeilkaa, mitä tapahtuu - voin luvata, että pääsette minimatkalle kesään, jonka jälkeen loskasääkin voi tuntua suloisen ihanalta. Sillä pianhan näyttää jo tältä:
Tuoksut voivat kuitenkin olla myös päinvastaisia. Jokin tuoksu voi palauttaa kipeän muiston mieleen. Tuoksuominaisuutta voi kuitenkin käyttää hyväkseen; esimerkiksi käyttää jotain tiettyä hajuvettä vain jossain ihanassa paikassa, jolloin tuoksu palauttaa siihen hetkeen. Itse olen jättänyt uudenuutukaisen tuoksukynttilän polttamatta, jotta sen tuoksu ei syöpyisi mieleeni muistuttamaan vaikeista päivistä, joita minulla silloin oli.
Vaan iloitkaa loskasta ja varokaa kaatumista!
(Hah, tämä tuoksuasia on selvästi jotain tärkeää minulle, sillä tajusin juuri, että olen pohtinut sitä aikaisemminkin täällä.)
Olen moneen kertaan huokaillut täällä blogissa pääkirjaston ihanuutta, ja huokailen itsekseni oikeastaan aina sinne mennessäni. Kirjastosta on tehty todella toimiva ja mahtava koko kansan olohuone - siellä pääsee helposti lukemaan lehtiä, tarkistamaan sähköpostit tai lueskelemaan uutuuskirjoja. Myös erilaiset tapahtumat sijoitetaan sujuvasti kirjaston arkeen ja tiloihin - nuorten puolella oli eräänäkin päivänä peli-ilta, jossa kaikenikäiset pelailivat lautapelejä. On hienoa, että kirjastossa ei katsota pahasti, jos hieman joku tuottaa ääntä - kuitenkin ihmiset kunnioittavat paikkaa niin, että yrittävät olla mahdollisimman rauhallisesti ja hiljaisesti. Kuitenkin elämään kuuluu myös monenlaiset äänet, joten niitä ei yritetä luonnottomasti sulkea pois.
Kirjaston uudisosa avattiin 2.3.2007 eli viisi vuotta sitten. Sen jälkeen kirjastosta on tullut Suomen vilkkain, enkä ihmettele lainkaan! Viisivuotissynttäreitä vietetään lauantaina, ja monenlaista ohjelmaa on tiedossa:
Ohjelma 2.3.
10.00-11.00 ja 12.00-13.00 Tieto-osasto | Teemu Kupiainen & jousikvartettiOhjelmassa Mozartin jousikvartettoja.
13.00-13.30 Studio | Jörö-Jukka-baletin tansseja (Aurinkobaletti)
13.15-14.00 Tieto-osasto | Viisi viiden tähden ruokakirjaa -vinkkaus
14.00-15.00 Tieto-osasto | Teemu Kupiainen & jousikvartettiOhjelmassa Mozartin jousikvartettoja.
17.00 Saaga | Jörö-Jukka-taidenäyttelyn avajaiset
17.00-17.50 Tieto-osasto | Teemu Kupiainen & jousikvartettiOhjelmassa Mozartin jousikvartettoja.
18.00 Tieto-osasto | Paneelikeskustelu: Tšehov-tulkinnat TurussaKeskustelemassa näyttelijä Maija-Liisa Peuhu sekä lavastaja Juha Lukala. Maija-Liisa Peuhu on näytellyt Irina Arkadinan roolin Turun Kaupunginteatterissa vuonna 1982 esitetyssä Tšehovin Lokissa. Juha Lukala on puolestaan lavastanut neljä kaikista Turun Kaupunginteatterissa vuosien varrella esitetystä seitsemästä Tšehov-tulkinnasta, mm. edellä mainitun Lokin sekä vuonna 1991 esitetyn Kirsikkapuiston. Paneelikeskustelu liittyy Turun Kaupunginteatterin ja Turun kaupunginkirjaston yhteistyöhankkeeseen Kirsikkapuutarha.
Lisäksi Enid Blytonin lastenromaaneihin perustuva Viisikko-tietokilpailu Saagassa 2.-31.3.
Viisivuotisjuhlan kunniaksi kirjasto toivoo asiakkailtaan palautetta uudistuneesta kirjastosta. Kirjaston tunnelmia voi havainnoida ja kommentoida valokuvaamalla, merkitsemällä lempipaikkojaan sekä osallistumalla kyselyyn.
