Sotku- ja perunajuttuja

Kuinka kauan menee yhdeltä ihmiseltä sotkea yksi yksiö? No vastaushan on: ei kovin montaa minuuttia sen siivoamisen jälkeen.

Nyt sitä ymmärtää äitiä, joka jankkasi opettavaisesti: "Vie mennessäs, tuo tullessas". Kansalaisviisaus, arvokkaampaa kuin kaikki se, mitä yliopiston kirjastossa kerrotaan.
No ehkei nyt ihan kaikkea sitä arvokkaampi, mutta arkielämässä hyvinkin tarpeellinen. Jos on siisteydestä pitävä henkilö, niin kuin minä, mutta kuitenkin kovin suurpiirteinen ja unohtelevainen, niin kuin minä, täytyisi "Vie mennessäs, tuo tullessas" ottaa motoksi. Muuten sukkia ja kirjoja ja papereita ja lehtiä ja kahvikuppeja on kaikkialla.

Romantisoitu kuva sotkusta weheartit.com:sta

Kun nyt päästiin puhumaan astioista, voidaan puhua samalla myös ruuasta. Yksin asuessa on ruuanlaittoon liittyy ihanuus ja kamaluus. Ihanuus on se, ettei tarvitse ajatella koko ajan muiden ruokarytmejä ja haluja vaan ainoastaan omiaan. Kamaluus on se, että täytyy joka päivä keksiä itse, mitä söisi, eikä yksin syöminen tai ruuan laittaminen ole ollenkaan niin kivaa kuin yhdessä.
Jälleen eilen oli yksi niistä päivistä, kun vaeltelin ruokakaupassa hiljakseen pohtien, mitä voisi tehdä ruuaksi. Kävin läpi kaiken maailman kasvisruuat, pastat, sopisikohan-kesäkurpitsa-kaalin-ja-avokadon-kanssa -pohdinnat, kunnes keksin: perunamuusi ja lihapullat! Kas siinä se oli: tavallista suomalaista ruokaa ilman kikkailuja.

Romantisoitu kuva perunasta Wikipediasta.

Ja nyt, kun padassa porisee pitkästä aikaa perunaa, huomaan sen tuoksun olevan ihanan kotoisa ja herkullinen. Ihan niin kuin kotona silloin, kun valitin meillä olevan aina perunaa.

Mahtavaa.

p.s Tulin niin perinteiselle tuulelle, että ostin perunan lisäksi punajuurta. Minulla ei kyllä ole hajuakaan, miten se kannattaa tehdä, että siitä saisi oikeesti hyvää.