Tavaraton tammikuu jatkuu toistaiseksi melko kivuttomasti. Ainoa tarve tuli siitä, että haluaisin asuntooni sälekaihtimet, mutta ehkäpä voin kehittää jotain muuta, esimerkiksi lakanat sopivat verhoiksi oikein hyvin...
Olen jutellut normaalisti joidenkin kaverieni kanssa shoppailusta, ja huomasin ajattelevani koko asiaa vähän niin kuin ulkopuolisena: "Niin nuo voi shoppailla, minä en..." Oikeastaan ainoa pelkoni tällä hetkellä on shampoon loppumisen lisäksi se, että unohdan tavarattomuuteni ja vain ostan jotain vahingossa :D
Tällä viikolla olen pohtinut normaalia enemmän tavaroiden olemusta ja ylipäätään ekologista elämää. Sillä ihmisten tavaramäärä on viisinkertaistunut viimeisen sadan vuoden aikana, ja mietin, että mistä se johtuu. Ihmiset puhuvat myös siitä, kuinka "Turhaa roinaa kertyy kaappeihin" - niin kuin minullakin kertyy. Mistä se johtuu?
Olen ajatellut, että moni tavara on saanut alkunsa ihmisten kehittämis- ja mukavuudenhalusta. Esimerkkinä vaikkapa sitruspuserrin. Eihän sitä oikeasti tarvitse mihinkään, sillä sitruunoita ja appelsiineja voi aivan yhtä hyvin puristaa käsin. Siinä kuitenkin käsi väsyy, ja on paljon kätevämpää puristaa sitruunat siinä puristimessa. Osalle tällainen laite on tietenkin pakollinen, esimerkiksi reumaattiselle mummulleni, joka ei pystyisi puristamaan sitruunoita mitenkään käsin.
Tai sitten ääriesimerkkinä ostos-tv:n AbDoer. Kuka hyvänen aika ajattelee, että vatsalihaksia olisi jotenkin normaalia ja viisasta ja kätevää harjoittaa sähköshokeilla? Paremmin ja luonnollisemmin niitä voi harjoittaa vaikka nousemalla penkistä ylös ja laskeutumalla taas alas. Kuitenkin mukavuudenhalu on voittanut - sillä onhan helpompaa, jos ei tarvitse nousta vaan voi vain istua, kun vatsalihaksia harjoitetaan koneellisesti.
En väitä, että ihmisen kehittäminen ja mukavuudenhalu olisi huono asia - ei todellakaan! Voi että niitä hetkiä, kun poikaystäväni tulee tänne ja toteaa minulle, että "hoidetaas tämä homma nyt näin" ja minä ihmettelen silmät pyöreinä, kuinka hän on hoksannut, miten vaikkapa astiat voi järjestää huomattavasti viisaammin kun minä olen tehnyt, ihan vain siksi koska olen ajatellut että "Onhan tämä nyt vähän hankalaa, mutta toimii se näinkin." Ihminen todennäköisesti ei olisi keksinyt edes vipuvartta työvälineeksi, jos meillä ei olisi lainkaan kehittämishalua. Joten tämä on hyvä. Mutta sen voisi tietenkin suunnata hieman järkevämminkin kuin banaaninriiputtimien tai hellokitty-krääsän keksimiseen.
Ja Turkuunkin on saapunut talvi <3
hauskat kuvat täältä.
Oikeassa olet.
VastaaPoistaTuli mieleen John Naishin kirja Riittää jo, jossa pohditaan myös sitä, mikä saa ihmiset kerryttämään tavaraa, vaikka nurkat pursuavat.
Vaikken viime viikolla ostanut mitään, niin mieli olisi tehnyt ostaa jotakin kivää pientä piristämään apeaa mieltä. Yhtä puutarhalehteä katselin kaihoten ruokakaupassa.
Sussi: Hei, meillä itse asiassa taitaa olla jossakin tuo kirja, en vain ole lukenut sitä. Täytyykin ehkä vilkaista!
VastaaPoistaMulla oli myös tänään tarve ostaa joku lehti tai muu kotiin luettavaksi. Voi että, toivon että keksit jotain muuta piristämään apeaa mieltäsi, tsemppiä!