Matkustamisen huonot puolet

Elämäni tavarat ovat kulkeneet viimeisen viikon ajan selkärepussa. Onneksi kuitenkin elämäni ihmisiä olen nähnyt enemmän - syynä juuri se, että kuljen selkärepun kanssa. Matkustamisen hyvistä puolista kohkataan nykyään niin paljon että oksat pois - ja kyllähän niitä riittääkin; tapaa ihmisiä, näkee enemmän ja vaikka mitä. Mutta tämä tyttö on Suomen-matkailullaan törmännyt viime aikoina melko lailla matkustamisen huonoihin puoliin.

Ei nimittäin ole kivaa, että...

a) Olkapäät kipeytyvät painajaismaisiksi sen painavan repun takia.
     Kuitenkin reppu on kaikista viisain väline kuljettaa asioita, nimittäin lumisohjossa juokseminen on vielä      hirveämpää vedettävän matkalaukun kanssa. Checked and done.

b) Opiskelu ei suju kunnolla, ja vaikka sujuisikin, niin puolet materiaalista on kuitenkin väärässä residenssissä.
      "Missä ihmeessä sekin luentopaperi nyt on?"

c) Nukkuu joka yö eri kodissa.

d) Huomaa tämän seurauksena heräävänsä yöllä kello 02.10 murehtimaan elämäänsä.
     Murehtia voi esimerkiksi vaikka sitä, että on saanut työkeikan, mutta se on taas seuraavana päivänä eri      kaupungissa. Tämän jälkeenvoi vilkaista kelloa ja huomata, että se on 03.31. Siinä vaiheessa on autuaasti      unohdettu, että "Aamu on iltaa viisaampi" ja ettei mitään asioita kannata yrittää ratkaista keskellä yötä.

e) Haluaisi vaihtaa paitaa, mutta repussa ei ole kuin se yksi vaihtoehto.

f) Reppu ei ole edes yhtä suuri kuin Jani-Petterillä.

g) Alkaa heittää huonoa Putous-läppää.

h) Ei voi harrastaa liikuntaa.
   Siksi, että liikuntaan tarvitaan jonkinlaisia varusteita, jotka ovat tietenkin aina jossain muualla kuin minä itse.

i) Haluaisi laittaa puuteria, mutta sekin on jossain muualla.

j) Kaikki rahat kuluvat matkustamiseen. 

k) Ei voi ostaa kukkia.
     Kuinka ihanaa olisikaan ostaa joku pieni kukka muistuttamaan keväästä ja piristämään asuntoa, mutta      mihin tahansa asuntoon sen ostaisi, niin se kuolisi, koska hoitaminen jäisi liian vähälle.

l) Huomaa, ettei kaipaa kotiin vaan kaipaa muutaman päivän rauhaa, ihan missä vain, niin ettei tarvitsisi liikkua.

m) Ei enää itsekään tiedä, missä on tai kuka on, vaan suorittaa kaikki asiat niin, ettei omille jutuille ole aikaa paitsi junassa.
   Onneksi junassa voi kuitenkin neuloa.

Onneksi olen nyt viettänyt kaksi edellistä yötä samassa paikassa ja elämä rauhoittuu hieman. Saatan myös olla ensi viikon kokonaan Turussa, mitä luksusta.

Tunnen erään ihmisen, joka työnsä puolesta viettää viikossa aikaansa vähintään kolmessa kaupungissa, monesti neljässä tai viidessäkin. Hän on silti aivan täysjärkinen kaikesta siitä junailusta ja lentokoneilusta huolimatta. En voi kuin nostaa hattua - minulle sellainen ei sopisi ikinä, kun kahdenkin kaupungin välillä matkustelu tuntuu välillä hankalalta.

Päästessäni opiskelemaan veljeni sanoi minulle: "Aluksi sä matkustelet joka viikonloppu. Sitten sä lopulta kyllästyt siihen ja valitset, missä haluat olla." Voi olla. Muttei ihan vielä.

Rauhallista viikonloppua!

kuvat weheartit.com