Eilen hyppäsin pyörän selkään ja lähdin retkelle yo-kylän suuntaan. Valokuvasin ensimmäistä kertaa erään Turun omituisuuksista, tuon naurettavan possuankan eli Posankan, joka tervehtii Uudeltamaalta saapuvia Helsingintien varressa...
Eilen haistoin ensimmäisen kerran mullan ja sen, että vähitellen ulkona alkaa tapahtua jotain. Olen nähnyt jo tulppaanejakin puskemassa maasta! Kuitenkin se tuoksu on vielä pieni aavistus, eikä sitä huomaa, ellei pysähdy tarkastelemaan.
Oli mahtavaa päästä jälleen kunnolla polkemaan kaupungin katuja, ja eräässä alamäessä polkaisin vauhtia niin paljon, että sekunnin tuntui siltä, että kaikki on mahdollista. Sitten minun täytyi kuitenkin hiljentää, sillä minulla ei ollut kypärää (joka on taas jotenkin kulkeutunut toiseen kaupunkiin).
Turun tuulikin on pysynyt pari päivää poissa. Toisaalta kuitenkin odotan sitä, kuinka se saapuu tänne lämpimien ilmamassojen kanssa...
Tuttu possuankka:) Piti ihan varmistaa mieheltä, oliko se olemassa jo hänen asuessa ylioppilaskylässä. Ei kuulemma ollut.
VastaaPoistaTärkeästä aiheesta tuo aiempi postaus. Pahoin pelkään, että Suomessa ollaan hyvää vauhtia menossa samaan suuntaan kuin Yhdysvalloissa. Lapset halutaan jo varhain kaupallisuuden piiriin ja kuluttajiksi.