Kiinnostava ilmiö opiskelijoiden käyttäytymisessä on esillä jo heti, kun luentosalin ovet avataan; mihin sitä istuisi? Kun Suomessa ollaan, aloitetaan salin täyttö luonnollisesti takaosasta. Vähintään kolme ensimmäistä riviä jätetään tyhjäksi, jos tilaa mitenkään vain riittää muualla. Kerran eräs luennoitsija sanoi 400:n ihmisen luentosalisssa (jossa sillä hetkellä oli ehkä kahdeksankymmentä): "Opiskelijat menevät aina istumaan ihan taakse ja luennon alettua huutelevat sieltä, että ´voitko puhua vähän kovempaa, ei kuulu!´" Tämähän on aivan naurettavaa! :D
Lisäksi ihmettelen aina henkilöitä, jotka jäävät istumaan ihan rivin reunaan ja joutuvat nousemaan noin kymmenen kertaa, jotta muut pääsisivät heidän ohitseen.
Kun luento sitten pääsee alkamaan, on yleensä ne tietyt tyypit, jotka tulevat aina myöhässä. Minua se ei henkilökohtaisesti juurikaan haittaa, mutta on hauska katsella, kuinka samat henkilöt ovat lähes poikkeuksetta paikalla liian myöhään (varsinkin aamuluennoilla). On hauska katsoa heidän aina samanlaisia, pahoittelevia ilmeitään ja tietää, että tavat tuskin paranevat pahoittelusta huolimatta. Toki paikalle livahtaminen on paljon helpompaa, jos ovi on salin takaosassa...
Luennolla voi tietenkin opiskella ja kuunnella luennoitsijaa, mutta se on vain murto-osa kaikesta siitä, mitä penkkien välissä todella tapahtuu. Perinteistä on tietenkin surffailla kannettavalla Facebookissa tai iltalehden sivuilla. Myös kirjan - esimerkiksi toisen kurssin tenttikirjan - lukeminen on hyvä tapa kuluttaa aikaa. Joskus luentosalin edestä voi napata ilmaisen City- tai Aviisi-lehden ja naureskella sen jutuille kavereiden kanssa samalla kun "kuuntelee" luennoitsijaa...
Joidenkin tuttujeni mielestä ehkä ärsyttävintä, mitä luennolla voi tehdä, on neulominen. Minua itseäni puikkojen kilinä ei häiritse, enkä ole kovin moneen neulojaan törmännytkään. Neulojat ovat huomanneet, että luentoajan voi käyttää jotenkin hyödyksikin. (knoppitietoa: tiesittekö, että käsityökin on tiede nimeltään käsityötiede? Minä en heti ensin uskonut kun kuulin - ei siksi, että en arvostaisi käsitöitä vaan siksi, että miksi ihan kaikesta tehdään nykyään tiede?)
Kalenteria päivitän ainakin itse aina luennoilla - saatan selata miljoona kertaa läpi samat sivut, suunnitella elämääni ja kirjoitella hauskoja juttuja sivuille, ehkä myös kavereiden kalentereihin yllätykseksi. Taiteellisemmat ystäväni ottavat joskus kaksituntisen luennon alussa puhtaan ruutupaperin esille, ja muistiinpanojen sijaan (joskus niiden lisäksi) paperi täyttyy mahtavista kuulakärki-kiemurapiirroksista.
Luennolla on myös hyvä rasvata talvesta kuivia käsiä. Joskus yhden kaverin ottaessa käsirasvan esiin, voi se kulkea lähes koko rivin läpi, ja lopulta kaikki hierovat tyytyväisenä käsiään. Mahtaa näyttää hauskalta opettajan mielestä, joka luennoi viisaasti: "Nuoruudessa ihmisen psyyke sitä ja tätä..."
Mihin kaikkeen luentosalia voi siis hyödyntääkään! Ja huhutaan, että eräs opiskelija vietti kuukauden nukkumalla luentosalissa ennen kuin löysi asunnon. Tällaista ei kuitenkaan tapahdu sivistyneessä Turussa, vaan huhu kumpuaa Tampereen TTY:ltä... - teekkari, tietenkin.
Löytyykö lukijoilta lisää luentomaneereja?
kuvitus JP Ahosen "Villimpi Pohjola"- sarjakuvasta.
Itse neulojana en kyllä ymmärrä, mikä siinä neulomisessa riepoo... en ole vielä itse päässyt kuin kerran neulomaan luennolla, koska useimmiten on liian kiire ottaa muistiinpanoja laiskoilta luennoitsijoilta, jotka eivät viitsi laittaa luennolla jakamiaan muistiinpanoja nettiin. Itse käytän puupuikkoja joista ei varmasti kuulu mitään ääntä, enkä ole vielä sellaiseen luentosaliin törmännyt jossa penkkirivit olisivat jotenkin niin huonossa kulmassa toisiinsa että puikkojen pieni liikuttelu voisi häiritä ketään. Metallipuikkojen kilinässäkin on varmasti reilusti vähemmän desibelejä kuin joka luennolla supattavissa kaveruksissa tai luentojen yleisessä hälinässä ruutupaperien repimisineen ja kynän sauhuamisineen. Neulojan vinkkelistä voin sanoa, että maailmanhistorian tylsimmän luennoitsijankin luennoilla voi pysyä hereillä, kun on se neule pitämässä virkeänä. Itse pystyn neuloessa keskittymään paremmin taukoamattomaan puhetulvaan.
VastaaPoistaLuentomaneereja ei nyt tule joidenkin kirottujen opiskelijoiden tauottoman keskenään supisemisen ja höpötyksen lisäksi mieleen. Tämä on erityisen ikävää silloin, kun yritän nauhoittaa luentoa nauhurilla. Pari kertaa on tehnyt mieli sanoa, että ihan todellako haluatte että saan nauhalle sen, mitä teitte viime viikonloppuna... Olen myös kuullut, että joku oli onnistuneesti keskeyttänyt takanaan istuneiden supinan alkamalla läppärillään valtavalla fonttikoolla "osallistua" supisijoiden keskusteluun.
Huippuhuomioita. Kanadassa kiinnitin takavuosina huomiota opiskelijoihin, jotka käyttivät luennon päivän pääaterian nauttimiseen. Lämmin annos take away-kiinalaista, falafel-pyörykät tai höyryävä perhepizza kavereiden kanssa nautittavaksi veivät taatusti muiden opiskelijoiden huomion muualle kuin luennoitsijan tarkoittamaan suuntaan. Mutta ei siellä sentään enologeja eikä seminologeja näkynyt!
VastaaPoistaSilmukka: Niinpä, monen on helpompi keskittyä, kun samalla puuhaa jotakin.
VastaaPoistaJuttelijat unohdinkin kokonaan! Vaikka itse myös välillä ehkä vähän liiankin innokkaasti vaihdan kuulumisia tuttujen kanssa, niin yleensä kuitenkin olen ihan hiljaa. Joskus jotkut supisevat taukoamatta, ihan niin kuin se ei muka häiritsisi ketään... Hyvä idea tuo läppärin avulla keskusteluun osallistuminen ! :D Oho, yrität nauhoittaa luentoja? Onko se edes sallittua?
Anonyymi: Suomeen tällainen tapa ei vielä ole toistaiseksi rantautunut! Mutta nyt kun mainitsit niin sillähän saisi hienosti ja tehokkaasti hoidettua kaksi kärpästä yhdellä luennolla... ;)
Yleensä olen kysynyt luennoitsijalta erikseen luvan, ja omaan käyttöön nauhoittaminen on sallittua. Ellen ole ihan täysin erehtynyt, luentosali luokitellaan myös julkiseksi tilaksi, jossa nauhoittaminen/valokuvaaminen/videokuvaaminen on sallittua.
VastaaPoistaEn ole kyllä nyt keväällä jaksanut enää nauhoittaa luentoja, koska hyöty jää niin vähäiseksi... itselläni ei ole mielenkiintoa käyttää yhteen luentoon kaksinkertaista aikaa, kun ensin istuu luennolla ja sitten kuuntelee sen vielä kertaalleen. Paljon helpompaa on olla hereillä luennoilla ja tehdä kunnon muistiinpanot. Puuduttavan luennoitsijan puhe mahdollisesti rätisevältä nauhalta kuunneltuna on jos vain mahdollista vielä reaaliaikaistakin puuduttavampaa...
Totta, helpompaa varmaankin on tehdä homma kertaalleen kunnolla, vaikka välillä tekeekin hyvin paljon mielummin siellä luennolla jotain muuta kuin mitä pitäisi...
VastaaPoistaJäin miettimään tuota julkinen tila -ajatusta. Olen kuullut siitä myös, ja periaatteessahan luennoille saa tulla kuka vaan. Meille kuitenkin on jotkut luennoitsijat ihan sanoneet, että ei saa valokuvata tms. en tiedä, liittyisikö se joihinkin tekijänoikeusjuttuihin (luennoitsijalla on oikeus omiin dioihinsa tai sanomisiinsa tms.), koska periaatteessahan julkisissa tiloissa saa kuvata. Mut varminta on tietenkin aina kysyä, varmasti se on osalle ihan ok :)