Akateeminen aurajokilaivuritutkinto

Turun suurin opiskelijatapahtuma on jokakeväinen AATU, jossa saa helposti ja nopeasti yhdessä illassa suoritettua itselleen kapteenitutkinnon. Ideana on lyhyesti sanottuna se, että opiskelija kerää porukan, ostaa lipun, hakee kartan, johon on merkitty kaikki juhlintaan osallistuvat ravintolat, ja lähtee kiertämään kavereidensa kanssa. Jokaisesta paikasta saa leiman karttaan ostamalla juoman. Leimoja tulee kerätä 10 kpl (miesten 12) tietyssä ajassa, minkä jälkeen saa Kapteeni-haalarimerkin. Tapahtumassa on yhdistetty mukavasti Turulle ominaiset jokiranta- ja opiskelijakulttuurit.

Voisin kirjoittaa tähän kohtaan myös opiskelijoiden turhan suuresta alkoholinkäytöstä, rymyämisestä, alkoholisoitumisesta ja sen semmoisesta, jotka ovat ihan oikeasti ongelmia, mutta taidan jättää sikseen. Aatun voi suorittaa myös syömällä kerrosaterioita tai juomalla limpparia tai kahvia, joten pakkojuottamista se ei ole. Lisäksi tämä päivitys saisi ihan toisenlaisen maun, joten keskitytään siihen, kuinka hauska tapahtuma oli - varsinkin, kun sää oli mitä kesäisin!

Jo päivällä jokirannassa oli lupaavaa kuhinaa ja paljon erivärisiä haalareita. Suosituin aloituspuheenvuoro tuntemattomien kanssa on yleensä seuraavanlainen: "Hei, mitäs te valko/sini/puna/kelta/musta-violetti-haalariset opiskelette?" Jos joskus näet haalarijalkaisen opiskelijan ja haluat esimerkiksi iskeä hänet, on kaikista turvallisinta aloittaa juuri noin. (Tosin minua ei kukaan ole iskenyt näin, olen löytänyt sen ihanan tyypin jo kauan ennen haalareita. Onneksi sitaattia voi käyttää ihan myös kaverimielessä, niin kuin aina käytetäänkin.)

Päädyin toki Aatussa kulkemaan myös Förillä, joka on siis Aurajoen rannalta toiselle kulkeva (ilmainen) lautta.

Kaksi sorsaa autuaan tietämättöminä ympärillä pyörivästä kuhinasta.

Jokilaivoihin oli tunkua, mutta sekaan mahtui kuitenkin. Ja oi, mikä aurinko!

Illalla väsyneet opiskelijat kulkivat kotiin tietenkin Mantun grillin kautta (vaikka satoi. Ja minä en olisi ehkä jaksanut, mutta kanssakulkijat halusivat.). Tuloksena oli makkaraperunat, hampurilainen ja viime metreillä kastuneita juhlijoita. Mutta oltaisiinhan sitä kastuttu joka tapauksessa, joten samapa tuo.

Tuloksena oli myös tämä valokuva, joka on mielestäni aika hieno.

Ja sitten tämä kuva, jossa asetuksia ei enää jaksanut korjata oikeiksi.

Viikonloppuisin tähän aikaan vuodesta on aikaa käydä harrastamassa myös kulttuuria, vaikkei enää sen virallinen vuosi olekaan. Olen siis käynyt mielestäni Turun hienoimmassa museossa, siitä lisää ensi viikolla!

Hauskaa sunnuntaita :)