Toinen turkulainen opiskelijavappu

... Jolloin teimme lähes täydellisen Frontside Ollien - tai lähes teimme täydellisen Frontside Ollien. (haha, vitsi.)

Haalarikansaa oli liikkeellä vappuaattona hurjasti. En tiedä, kuinka haalarikulttuurin voisi selittää jollekulle, joka ei ole koskaan siitä kuullut tai käynyt Suomessa.

- Meillä on sellaiset haalarit, joita käytetään kaikissa bileissä.
- Ai mitkä?
- Siis sellaiset vähän niin kuin raksahaalarit, jotka on aika rumat ja hankalat, mutta ei tarvitse miettiä, mitä laittaa päälle.
- Siis juhlissa haalarit??
- Niin! Ne on kätevät siinä mielessä, että voi istua missä vaan, vaikka puistossa tai lumessa tai asfaltilla. Ja sitten niitä ei periaatteessa saa pestä ollenkaan.
- Siis istutaan maassa muttei pestä ollenkaan?
- Joo joo, kun se kuuluu siihen. Ja sitten aina saadaan sellaisia merkkejä, joita laitetaan niihin kiinni, ja kenellä on eniten merkkejä, niin se on kovin opiskelija.
- Selvä...
- Tärkeintä siinä on, että tuntee kuuluvansa porukkaan.

Alaikäinen veljeni on toistaiseksi sitä mieltä, että "Ne haalarit on ihan kauheet", mutta voisin lyödä vaikka viidestäsadasta vetoa, että kun hän astuu korkeakouluun, alkavat haalarit näyttää äkkiä hienoilta, ja ne on ehdottomasti saatava.

Toki on välillä myös syötävä, ja vappuna se onnistuu parhaiten nyyttäreillä.

Yksi hienoimmista asioista Turun vapussa on mielestäni se, että täällä on yhteinen koko kaupungin vapunavaus. Tilaisuus on TYYn järjestämä, ja se juonnetaan Taidemuseonmäeltä. Väkeä oli kyllä hurjasti! Oli juhlallista nähdä ja kuulla koko tapahtuma toisin kuin viime vuonna, jolloin olimme myöhässä.

Jostain syystä olin eksynyt porukkaan, jossa oli espanjalaisia vaihto-opiskelijoita. Oli hauskaa seurata tapahtumaa heidän kanssaan. Keskustelu meni suurin piirtein näin:

- Miksi täällä on näin hiljaista? Miksei kukaan huuda ja kilju? Jos oltaisiin Espanjassa, niin vieruskaverin puheesta ei saisi mitään selvää. Ovatko suomalaiset edes iloisia?
- Kyllä ovat. Itse asiassa Suomessa on harvoin näin paljon iloisia ihmisiä kerralla yhdessä paikassa. Paitsi ehkä jääkiekön MM-voiton jälkeen.
- Mutta vähän enemmän ääntä nyt... Voiko nyt huutaa?
- Ei.
- Entä nyt?
- Ei vielä.
- No nyt?
- Ei. Nyt kuuluu kuunnella.
- Joko nyt?
- No nyt voi huutaa.

Kun lakit laitettiin päähän, alkoi espanjalaisten kysely: "Where can we buy those hats?" Totesin, että kaupasta, ja että maksaa viisikymmentä euroa. "50 euros??!"

Tämän jälkeen juhlia jatkettiin perinteiseen turkulaiseen opiskelijatapaan Puolalanpuistossa.

Illan aikana päädyimme tekemään ryhmätyönä kevään ensimmäisen runon.

Illalla väki siirtyi jokirantaan.

Vappupäivänä paras brunssipiknikpaikka sijaitsee Vartiovuorenmäellä, jossa on myös TYYn järjestämiä esiintyjiä. Piknikteemana oli tänä vuonna "rääppiäispiknik" eli toisin sanoen "Kaikki irtaimisto mukaan", sillä kukaan ei ollut muistanut suunnitella syötäviä etukäteen. Onneksi kuitenkin jäämistöä oli melko paljon edelliseltä päivältä, ja saimme mahat täyteen.

Ja lämpöäkin oli ihan eri tavalla kuin viime vuonna. Mahtavaa!