Arjessa (melkein)

Olen palannut, onnellisena ja rentoutuneena Suomen kesään.

Eli sateeseen.

Mutta Roomassa oli lämmintä ja ihanaa, tietenkin.

Jos tämä olisi matkailublogi, voisin jakaa muutaman erittäin hyvän vinkin tähän ikuiseen kaupunkiin matkustajille. Päätin kuitenkin vain jakaa muutaman hetken ja tunnelman kaupungista, josta on monien reissujen aikana tullut tärkeä. Niin tärkeä, että aion alkaa italian opiskelun. Hah, nyt kirjoitin sen tähän, joten minun on pakko mennä jollekin kurssille ensi syksynä.

Tällä kertaa päästiin vähän kaupungin ulkopuolellekin vuoristoon. Ja vaikka tämä ei olekaan matkailublogi, niin voin silti sanoa, että ylläolevat kuvat ovat upeasta Nimfan puutarhasta. Mutta jos haluat mennä sinne, tarkista aukioloajat etukäteen. Ne kun ovat italialaiseen tyyliin hyvin loogisia: "Joka kuun kolmas sunnuntai, paitsi talvella, joskus kesäkuussa useammin, sekä ensimmäinen lauantai, paitsi niinä päivinä jolloin kuu nousee idästä" tai jotain sinnepäin. Siis ihan oikeasti!

Ja Italiassa on toki ihanaa ihanaa ruokaa (varsinkin alkupaloja), mutta kyllä tuo jälkiruokarakkauteni taas sai puhtia näistä gelateista ja kakuista.

Ja koska olimme Roomassa nähneet jo kaikki pakolliset nähtävyydet, saatoimme poiketa myös eläintarhassa, jossa olimme ainoat turistit koululaisryhmien seassa! Eläimiin törmäsi muuallakin, esimerkiksi torin laidalla, jossa mummu ruokki paria lintua (ja oli muuten aiemminkin ruokkinut, sen verran innokkaasti nuo siivekkäät hänen luokseen lehahtivat).

Niin ja toki myös museoita, patsaita, maalauksia ja raunioita. Aina yhtä häkellyttäviä...


Nousiko matkakuume?