Vanha Turku

Toukokuussa kävin vihdoin Åboa Vetus - Ars Nova -museossa.

Sen ohi on tullut käveltyä kymmeniä kertoja. Olen ihaillut maalauksia sen kyljessä ja miettinyt, mitäköhän se sisältää. Olen jutellut kavereiden kanssa että "kyllä tuonne pitäis mennä". Olen saanut vinkkiä myös siitä, että tämän paikan kahvila on hyvä. Kaikesta huolimatta ehdin museoon vasta kun yliopistoa oli takana jo kaksi vuotta.

Hauskaa oli se, etten oikeastaan edes tiennyt, mikä tämä museo on. Jostain syystä en vain koskaan ollut selvittänyt sitä - olin vain ymmärtänyt, että se on hieno, joten siinäpä se, mitäs sitä sen enempää selvittämään....

Vaan johan selvis kun perille pääs!

Maksoimme liput ja lähdimme laskeutumaan portaita alaspäin. En vieläkään ollut ihan varma, mistä tässä paikassa oli kyse, mutta hieman viilentyneen ja kalsean ilman avulla tajusin, että laskeuduimme maan alle.

Ja vihdoin se selvisi: arkeologit ovat parisenkymmentä vuotta sitten löytäneet museon kohdalta satoja vuosia vanhoja raunioita. Tutkittuaan aikansa he päättivät, että myös muidenkin ihmisten tulisi nähdä nämä rauniot, joten he rakensivat talon niiden päälle. Pääsimme siis kävelemään keskiaikaisilla Turun kaduilla ja kuvittelemaan, millaista elämä on ollut jokirannassa viisisataa vuotta sitten. Samalla palaset päässäni loksahtivat kohdalleen (Åboa Vetus =vanha Turku), ja tunsin itseni hieman typeräksi (miksen ollut tajunnut sitä aiemmin?) mutta sitäkin kiinnostuneemmaksi tutkimaan, millaisia rakennuksia löytäisimme.

Roomalaisia raunioita juuri katselleena en voi välttää vertailemasta tätä museota niihin, joita oli Italiassa. Vaikka tämä museo ei ehkä olekaan maailman mittakaavassa yhtä merkittävä kuin Pantheon tai Forum, niin silti sen ei pidä lainkaan tuntea alemmuutta. Itse asiassa Åboa Vetus oli mielestäni museona hurjan paljon parempi kuin monet Roomamuseot. Toisin kuin vaikkapa muinaisessa rauniokaupungissa Ostia Anticassa, Turussa oli tietoa aikalaisten elämästä ja siitä, mihin mitäkin rakennusta on aikanaan käytetty. Ostian opastetauluissa arkeologit lähinnä valittivat sitä, kuinka vaikeaa heidän työnsä on ja kuinka turistit pilaavat koko paikan. Lisäksi Åboa Vetus oli paljon interaktiivisempi kuin roomalaiset vastaavat. Lapsille (ja poikaystäville :D) oli pisteitä, joissa sai kokeilla tiiliseinän rakennusta, ikonipalapeliä tai vaikkapa vanhaa lautapeliä. 

Yläkerrassa olisi ollut vielä nykytaiteen museo (Ars Nova), mutta meidän jalkamme eivät enää jaksaneet pitkän päivän jälkeen kiertää sitä.

Ja se kahvila oli tietenkin omaa luokkaansa. Turkulaiseen tapaan täälläkin järjestetään lauantaibrunssi, jonka hinta (17e) kirpaisee aluksi hieman, mutta unohtuu heti, kun pääsee notkuvien pöytien ääreen. Mielestäni tämä brunssi oli lähes tai jopa yhtä hyvä kuin Blankon legendaarinen vastaava. Eikä tarvitse jonottaa, jos tulee ajoissa (toisin kuin Blankossa, jossa jono on 20 metriä jo vartti ennen avaamista, huh).

Mitäköhän muuta Turun maaperästä löytyy? Onkohan minunkin asuntoni alla jotain vanhoja raunioita, jotka ovat hautautuneet ja unohtuneet vuosien saatossa...?