aivan niin kuin niistä kahdestakymmenestä kohdasta listassa "koulutehtäviä"
olen tehnyt tänään hommia 9 tuntia, enkä siltikään ole saanut vedettyä yli edes yhtä kohtaa. Edes yhtä!
Niin, ja sitten vielä tämä kaupunkifiilis.
Kylläpä vaan on mukavaa, kun tajusin, että oikeastaan en täysin kuulu enää minnekään. En kotikaupunkiini enkä tänne. Tai ehkä kuulun kotikaupunkiin, mutta miten voisin täysin kuulua, kun mikään opintoihini liittyvä asia ei ole siellä? Ja opinnot kuitenkin ovat niin tärkeitä asioita, että ne ohjaavat koko loppuelämäni ammatinvalintaa. Joten ehkä siis kuulun Turkuun - mutta kuinka voisin kuulua, kun en tiedä tämän kaupungin menosta oikeastaan mitään sen syvemmin. En tiedä, missä voisin mennä seinäkiipeilemään, jos haluaisin, enkä välttämättä tiedä, mihin kannattaa suunnata, jos olo on surullinen, iloinen tai haaveellinen. Mikä lenkkipolku on koko kaupungin kaunein? En todellakaan tiedä.
En myöskään koskaan voi saada opiskelukaveriporukkaa kotikaupunkiin, enkä niitä kotikaupungin juttuja tänne. Kummalle siis tulisi olla uskollinen? Jossain vaiheessa kuitenkin petän toisen kaupungin tai parhaassa tapauksessa molemmat, jos niikseen tulee ja muutankin vaikka Ukrainaan.
En minä kyllä muuttaisi Ukrainaan.
Paitsi nyt tietenkin tulen muuttamaan, koska sanoin, etten varmasti muuttaisi.
Voih, ja ikkunalautaan alkoi juuri putoilla sadepisaroita, enkä minä näe ikkunasta enää muuta kuin oman kuvani.
Kiipeilypalatsissa voi seinäkiipeillä, kauneimmat lenkkipolut taas omasta mielestäni löytyy Luolavuoresta pururadalta ja sen läheisyydestä ja Katariinanlaakson luontopolulta. Kupittaanpuistosta lähtien, vartiovuoren läpi ja sitä seuraavat puistot urheilupuistoon asti oli suosiossa keskustan läheisyydessä asuessa! Etsimällä ja tutkailemalla ne omat paikat löytyvät.. Itse en silti tunnu kuuluvan Turkuun, vaikka täällä paljon hienoja paikkoja onkin. Ehkä se oma kaupunkikin vain löytyy kokeilemalla eri vaihtoehtoja :)
VastaaPoistaanonyymi: Ihana kommentti, kiitos :) täytyykin tehdä syyskävelyretki jonnekin noista kohteista. Niin kai ne paikat pikku hiljaa löytyvät - vaan kun on kaksikymmentä vuotta ollut jossain, niin yhtä tärkeiden paikkojen löytäminen vie aikaa...
VastaaPoista