VR my friend

Kun heräsin tänään aamulla seitsemältä uuteen viikkoon, jostain syystä tuntui siltä, että oli tullut talvi. Periaatteessa ei varmastikaan ollut sen talvempi kuin eilen tai sen kylmempi kuin eilen, mutta suihkusta tultuani minun oli pakko mennä peiton alle vielä hetkeksi lämmittelemään. Tuntui jotenkin pimeältä - vaikka tuskinpa oli sen pimeämpää kuin eilen illalla yhdeltätoista. Ja vaikkei satanut lunta vaan vettä, niin silti tuntui siltä, kuin joku kylmempi tuulahdus olisi tullut jostakin. Ehkäpä golfvirta vaihtoi suuntaa hetkeksi.

Niin, eilen illalla yhdeltätoista. Olen säännöllisesti kulkenut kotikaupungin ja Turun väliä joka viikonloppu, eli reissannut useita tunteja junalla viikoittain. Ja kaikesta siitä valituksesta ja avautumisista huolimatta minusta ja junista on tullut kavereita.

Olen oppinut lukemaan hyvin keskittyneesti junassa. Itse asiassa pystyn keskittymään huomattavasti paremmin lukemiseen junassa kuin omassa kodissani. Ehkä se johtuu siitä, että kotona virikkeitä on aivan liikaa, jotta lukeminen voisi voittaa ne kaikki - mutta tuntuu typerältä istua vr:n penkissä tuntikausia paikallaan tekemättä mitään, kun aivan yhtä hyvin voisi lukea.

Ja toisaalta on niin kivaa istua tuntikausia paikallaan tekemättä mitään! Voi kerrankin vain olla ja ihastella maisemia (jos tulee johonkin muuhun aikaan kuin yhdeltätoista illalla).

Tänä vuonna olen myös oppinut nukkumaan junassa. Kuinka nopeasti juna kulkeekaan, kun itse on tyytyväisenä puoliunessa, ja lopulta pirteänä perillä (paitsi, jos kello on yksitoista illalla. Silloin väsyttää ja ärsyttää, että täytyy vielä pyöräillä.).

Tässä teidän iloksenne Juna kulkee vaan alkuperäisenä italialaissovituksena. Käsi ylös ne, jotka tiesivät, että tämä laulu on alun perin italialainen? :D En minä ainakaan! Kiitos rakkaalle poikaystävälleni, joka sen minulle esitteli.