Hyviin puoliin lukeutuu tietenkin myös se, ettei kirjastossa tarvitse kuunnella samaa musiikkia kuin yläkerran asukas, jos haluaa hiljaisuutta.
Ja vaikkei täällä lukusalia olekaan, minulle riittävään hiljaisuuteen pääsee kyllä täällä talon nurkassakin yläkerrassa.
Vietin ensimmäisen viikonlopun koko syksynä Turussa, joten siitä lisää ensi kerralla. Nyt oli aika ainoastaan pikapäivityksen, joten kirjoitan loppuun Kirsi Kunnaksen runon:
Näin puhui sateenvarjo
Kun sataa, pikku Marjo
unohda sateenvarjo,
edes joskus, pikku Marjo.
Älä sitä avaa,
sillä jos et koskaan
suin päin ravaa
räntäsade-vesiloskaan
etkä sateen anna
otsaasi koskea
etkä tuulta päästä
puraisemaan poskea
et tiedä mitään sadesäästä!
Et edes tajua
miten maa
ja ilma
ja maailma taivaan alla
voi olla ihanaa rajua
sadevesi-koskea,
kun sataa kaatamalla.
Siis pikku Marjo,
unohda sateenvarjo,
edes joskus, pikku Marjo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro kommenttis :)