Joskus jaksamiseen tarvitaan vähän suklaata

Eräs tärkeä turkulainen ystäväni lausui kuolemattoman viisauden tässä pari viikkoa sitten. Valitin hänelle sitä, kuinka en ole taaskaan kouluhommiltani ehtinyt urheilemaan lainkaan ja että syön hirveän paljon makeaa joka päivä. Tietenkään se ei ollut fiksua, että korvasin aterioita Doris-kekseillä (ah, ne Doris-keksit!), koska kaipasin pikaista ja jatkuvaa energiaa. Olen nyt hieman parantanut tapojani ja yrittänyt siirtyä jälleen takaisin terveellisempään ruokavalioon. Tuolloin ystäväni kuitenkin totesi: "Hei, välillä tarvitaan vähän suklaata, että jaksaa."

Kuva täältä

Minusta se oli ihanaa. Ihanaa siksi, että minun ei tarvitse tuomita itseäni joka kerta kun ostan suklaapatukan kaupasta, jos se ei tapahdu ihan jatkuvasti. Ihanaa siksi, että se opetti sen, mikä on tärkeää muistaa: itseään täytyy välillä armahtaa - ja varsinkin silloin, kun elämä on muuten niin tenttien ja koulutehtävien suorittamista. Miksi en sellaisena päivänä voisi ottaa suklaapatukan kiitokseksi jaksamisesta tai vaikkapa piristämään niin, että jaksan vielä ilman päänsärkyä sen puoli tuntia, kun kerran on pakko?

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

No, tämän blogin tarkoituksena ei ole todellakaan antaa minkäännäköisiä ruokailuvinkkejä lautastaistelutantereelle. Siellä on ihan tarpeeksi monta näkemystä ja taistelua menossa jo valmiiksi. Sen sijaan tarkoituksena on muistuttaa, että koko ajan ei tarvitse tehdä kaikkea täydellisesti, vaikka siltä välillä yliopistomaailmassakin tuntuu. "Tätä voisi vielä kehittää näin, tähän olisit voinut tehdä näin, ajattelitko tätä, mikset tehnyt näin, oletko pohtinut tätä, no pohdipa nyt." Joskus kehittämisen voi jättää omaan arvoonsa, olla iloinen siitä mitä on, ja tyytyä johonkin tavalliseen, kuten suklaalevyyn.

Ai, ettekö nähneet suoraa yhteyttä kehittämisen ja suklaalevyn välillä? Ehkä en minäkään, mutta sen voin todeta, että kahden seminaarin jälkeen (yht 6h) vielä kahden tunnin luennolle suunnatessani yhteys tuntui hyvinkin selvältä. Siispä ostin suklaata. Ja nautin.