Logomo part 2.

Kuten eilen mainitsinkin, viikonloppuani piristivät kolme ystävääni, jotka vierailivat Turussa. Yleensä, kun joku tulee käymään, täytyy tietenkin käydä kiertelemässä kaupunkia. Minulle on jo muodostunut muutamia paikkoja, joita haluan näyttää ihmisille. Yleensä vien vieraitani johonkin ravintolaan syömään, sitten saatan esitellä heille yliopistoaluetta. Monesti käymme myös Tuomiokirkossa katselemassa, ja joskus ehkä Vartiovuorenmäellä kävelyllä. Keskustan italialainen jätskipaikkakin on tullut koluttua muutaman kanssa. Useimmiten vakikohde on myös keskustan kirjasto, ja jokainen, jonka olen sinne vienyt, on viihtynyt siellä. Pikkuveljeni on vieraillut luonani muutaman kerran, ja kyseli jälleen pari viikkoa sitten täällä käydessään, että emmekö voisi poiketa kirjastoon. Valitettavasti emme sinne ehtineet, sillä pääkohde oli sillä kertaa Caribia - joka kyllä miellytti pikkuveljeä hyvinkin paljon.

On tosi hauskaa, kun tulee vieraita, sillä pääsen itsekin silloin kiertelemään kiinnostavissa paikoissa. Arkena on monesti niin kiire tai väsy, että ohjelmaksi riittää tasan se, että käy yliopistolla, ruokakaupassa ja ehkäpä yliopistoliikunnan ryhmätunnilla. Jos sattuu hyvä päivä, voi ehtiä keskustaan asti vaikkapa Sokokselle, mutta yleensä kuitenkin turvaudun lähikauppaani. Toisin on viikonloppuna, kun on vieraita - silloin ei edes viitsi tehdä opiskelujuttuja, joten aikaa on kierrellä kaikenlaisia näyttelyitä ja tapahtumia. Tämä on ehkä vähän häpeä myöntää, mutta Turun linnaan en ole vielä ehtinyt käymään. Täytyy varmaankin odottaa, että poikaystävä tulee seuraavan kerran viikonlopuksi, ja saada siitä hyvä syy lähteä linnailemaan. Onko jonkun lukijan mielestä Turussa jokin paikka, jossa täytyisi ehdottomasti käydä? Jotain, mistä minulla reilun vuoden kaupungissa asuneena ei ehkä ole hajuakaan? Ehdotuksia otettaisiin mielellään vastaan. 

Yhtenä kohteena tänä vuonna on myös ollut Logomo, jossa olin sunnuntaina toista kertaa käymässä. Aluksi minun oli pysähdyttävä jo sisääntulotuulikaapissa ottamaan kuvaa kahvilasta, joka on mielestäni aivan uskomaton. Erään seuralaiseni mielestä se muistutti Kellopeliappelsiinia, mutta minusta se on ainoastaan nerokas (vaikka tuoleja ei aina erotakaan taustasta).

Kiersimme kaikki näyttelyt, ja tällä kertaa niihin oli enemmän aikaa. Liisa Ihmemaassa oli tavallaan hieman hämmentävä. Teokset eivät tuntuneet liittyvän toisiinsa millään tavalla, niissä oli ainoastaan kuvattu monia kiinnostavia ja hämmentäviä asioita. Päädyimme siihen, että ehkä tämä oli ideakin - Liisahan kuljeskelee Ihmemaassa ihmettelemässä asioita, jotka ovat omituisia tai jollain tavalla vinksin vonksin. Näyttelyssä oli nostettu esiin asioita, jotka ovat meille nykyään jo arkipäivää (kuten plastiikkakirurgia), mutta kuitenkin seinällä sensuroimattomina osa näytti jotenkin irvokkaalta, väärältä ja omituiselta, aivan niin kuin jokin olisi ollut vähän vinksin vonksin sellaisessa maailmassa...

Mikä katu?

Vastaus: Tiirikkalankatu juuri ennen Turun paloa vuonna 1827. Alla on kuva siitä, miltä kyseinen kadunpätkä näytti hetkeä myöhemmin.

Tämänkin kadunpätkän voi käydä kävelemässä Logomossa. Lisäksi siellä voi katsoa Ylen tulenkäyttövalistusvideoita 1970-luvulta (hiukan saarnaavia!), joista ainakin yksi löytyy myös Yle Arkistosta: klikk!

Illalla käytiin vielä kaupungilla: