Turkulaisesta palvelukulttuurista

Voi ei! Kävin viikonloppuna kotikaupungissa ja löysin tietokoneen vierestä kamerani piuhan. Nappasin sen siis tietenkin mukaan, enkä tohkeissani ja kiireissäni ehtinyt sitä sen enempää ajattelemaan. Vaan olisi pitänyt - äsken kaivoin piuhan laukusta ja totesin sen olevan väärää mallia, eikä siis mene kameraani. Voi ei! En ehkä saa teille omia kuviani lainkaan ennen joulua, yhyy... Vaan internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy jonkin verran kuvia, yritetään pärjätä niillä.

Varsinainen aiheeni oli tänään turkulainen palvelualttius. Mitä teille tulee yleensä mieleen suomalaisesta asiakaspalvelusta? Entäpä jos spesifioidaan vähän tarkemmin ja pohditaan turkulaista asiakaspalvelua? Kenties tällainen:

kuva täältä

kuva täältä

Minä voin todeta, että oma kuvani on täysin päinvastainen. En ymmärrä, kuinka monet kaverini väittävät asiakaspalvelun olevan Turussa huonoa - minä en muista juuri yhtään kertaa, että joku ei olisi ollut valmis minua auttamaan kaupassa tai missä hyvänsä, jos olisin sitä kaivannut. Yleensä kaupan päälle tulee vielä small talkiakin ja joskus jopa hieman flirtti hymy.

Totta kai omalla asennoitumisellakin on vaikutusta; jos menee naama nyrpeänä kassalle saa tuskin kovin iloista ilmettä vastaankaan. Mutta minä en todellakaan ole aina iloinen tai hyväntuulinen, ja silti ihmiset ovat kilttejä.

kuva täältä

Tänään kävin neljässä paikassa: Taidemuseossa (ensimmäistä kertaa!), Suomalaisessa kirjakaupassa, Kauppatorin kukkamyyntiautolla ja kirjastossa. Taidemuseon vahtimestari ohjasi pyytämättä minut ja ystäväni pantittomille lokerikoille, kun näki meidän tuskailevan kolikoiden kanssa pantillisten luona. Suomalaisen kirjakaupan myyjä hymyili ja jutteli niin valloittavasti, ettei minua harmittanut lainkaan, että menetin jälleen 25 euroa. Jouluamaryllistä ostaessani sain oikein kahden henkilön palvelun, kun molemmat esittelivät minulle eri kukkia. Kirjastossa musiikkiosaston mies tervehti iloisesti ja lähti välittömästi näyttämään minulle oikeata hyllyä. Lisäksi juteltiin pari sanaa siitä, mitkä musiikkikappaleet ovat kliseisiä.

Aivan mahtavaa, Turku.