keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kuinka kyhätä Powerpoint-esitys kasaan mahdollisimman nopeasti

Kuten kaikki opiskelijat ja varmaankin myös työssäkävijät tietävät, Microsoft Officen Powerpoint-ohjelma on valloittanut kaikki luennot, esitelmänpitotilaisuudet ja kokoukset. Mitä ei voi sanoa Powerpointissa, sitä tuskin kannattaa sanoa lainkaan.

Ja huomasitte varmaan ironian.

Powerpoint on aivan mahtava työkalu, jos katsoo sitä yhdestä suunnasta. Siitä löytyy kuitenkin myös toinen suunta, josta sen voi nähdä olevan huono asia. Riippuu tietenkin ihmisestä, kummasta suunnasta katsoo - ja tietenkin itse Powerpoint-esityksestä.


Kuten olen jo maininnutkin aiemmin tässä blogissa, ne luennot, joissa ei ole käytetty Powerpointtia, voin laskea kahdella kädellä. Kuinkakohan kauan tuo ohjelma on edes ollut olemassa? Kymmenen vuotta? Onko sitä edeltänyt jokin vastaava ohjelma? Vai ainoastaan kalvot? Myös me opiskelijat teemme melko usein seminaareihin esityksiä kyseisellä ohjelmalla. Jos oletetaan, että Powerpoint on siis ollut olemassa kymmenen vuotta, niin voimme verrata sitä turkulaiseen yliopistojärjestelmään, joka on aloitellut siinä noin 1500-luvulla. Mitä ihmettä he tekivät viisisataa vuotta ilman Powerpointteja?

No, ehkä en ole täysin rehellinen nyt kenellekään. Olen täydellisesti tottunut näihin videotykki-esityksiin, ja ne ovat käteviä siksi, että diat voi laittaa suoraan internettiin ja ne voi käydä sieltä lukaisemassa kertausmielessä tai sitten jos ei ole ehtinyt mennä luennolle laisinkaan. Rehellisesti sanottuna olen hämmentynyt, jos luennoitsija ei käytä Powerpointtia tai edes videotykkiä. Mutta miksi niin monet luennot toteutetaan samalla tavalla? Muistan viisi vuotta vanhemman veljeni kerran todenneen, että hänen mielestään tehdään kunnolla töitä silloin, kun opettajakin kirjoittaa taululle - ja hän opiskelee sentään teknillisessä korkeakoulussa, jossa kaikki pelit ja vehkeet toimivat moitteettomasti. Noin niin kuin tekniikan osalta, tarkoitan...

Kaikista helpoiten luennoitsija saa kasattua Powerpoint-esityksen niin, että ottaa edellisvuoden diat, vaihtaa päivämäärän (jos jaksaa ja muistaa) ja käppäilee luennolle. Tottahan se säästää aikaa - eikä siinä ole mitään väärää. Tietenkin on turhaa kirjoittaa samat diat joka vuosi uudelleen, jos kerran on kirjoittanut toimivat. Mutta silloin ollaan väärillä jäljillä, jos diat näyttävät tältä:


Kynät sauhuamaan, ja samalla täytyisi kuunnella, mitä luennoitsija oikein sanoo! Jos nyt edes saisi hieman tuota tekstiä vähemmälle, niin se helpottaisi jo kummasti. Vain muutama pääsana! Toinen mahtava asia on tämä:


Powerpointilla voi mainiosti esittää "selventäviä" kaavakuvia, kuten huomaatte. Tästä ehkä saisi aasinsillan noin niin kuin yleisesti tieteen toisinaan "selventäviin" kuviin, joiden tulkitsemiseen menee kolme kertaa kauemmin aikaa kuin tekstin lukemiseen olisi mennyt.

Oletteko muuten koskaan tulleet ajatelleeksi, että powerpoint tarkoittaa pistorasiaa? Me kaikki teemme siis pistorasia-esityksiä, hehe.

Lopuksi on kuitenkin pakko sanoa, että suurin osa minulle luennoineista opettajista ja professoreista ovat olleet erittäin hyviä. Ehkä voisi sanoa niin, että Powerpointissa pätee sama kuin vanhassa tuleen liittyvässä sanonnassakin: se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Silloin, kun luennoitsija tai esitelmöijä hallitsee Powerpointtia, eikä toisin päin, on kaikki hyvin.



Allekirjoittanut on tehnyt myös itse lukuisia Powerpointteja, sekä hyviä että kyhätään-tää-nyt-vaan-mahollisimman-nopeasti-kasaan -mentaliteetilla. :)

4 kommenttia:

  1. Powerpointit jatkuvat sitten työelämässä, on tullut niitä katseltua ja tehtyäkin, D!

    Entisaikaan yliopistossa näytettiin piirtoheittimellä kalvoja (osa käsinkirjoitettuja) PP:t ovat ainakin selkeämpiä...

    VastaaPoista
  2. Kalvot ovat varmaan olleet aika pitkään käytössä! Ne olivat pääasiallinen havainnointiväline taulun jälkeen minullakin vielä yläasteella. Sen jälkeen powerpointit ovat alkaneet vallata alaa... :D

    VastaaPoista
  3. Hauskoja havaintoja. PowerPoint ... voimapiste ... = ... pistorasia.

    Aika usein PP-luennoilla on sellainen fiilis, että luennoitsija ODOTTAA sitä, että (pakko)puhuttua settinsä loppuun ja kuulijat ODOTTAVAT sitä, että saavat (pakko)katseltua ja (-)kuunneltua setin valmiiksi. Niin, että sen jälkeen päästään asiaan kiinni...

    Mikä *tärkeä* asia voi olla noin lineaarinen muodoltaan, että se on PP-vyörytyksen väärti...

    ... ihmettelee (vaan) anonyymi lukija

    VastaaPoista
  4. Anonyymi: Hehe, hauskasti ilmaistu :D

    VastaaPoista

Kerro, kerro kommenttis :)