Pieni pala toukokuuta

Tänään puoli kahdeksalta söin hieman kämäisen aamupalan, sillä minulla ei ollut lainkaan Oivariinia, jolloin en voinut lainkaan syödä leipää. Minähän ei ole mikään karppaaja, mutta aamu lähti kuitenkin käyntiin greipillä ja jugurtilla sitten. Juuri ennen kuin lähdin kohti yliopistoa, laitoin kuiviin marraskuu-käsiini hieman rasvaa, jota en ole hetkeen käyttänyt. Ja minne lennähdinkään! Sama rasvapurkki oli minulla toukokuussa Roomassa mukana, joten sen tuoksu palautti minut hetkessä Tévere-joen rannalle, ratikoihin, jäätelöbaariin, maisemiin, Pantheoniin, ääniin... Eikä haitannut lainkaan, että olin lopultakin vain Turussa ja että oli lopultakin vain marraskuu ja pimeää, sillä minä olin hetken kaukana sitruunapuiden tuoksussa. Ja oih, voiko opiskelijan aamiainen näyttää missään muualla kuin Roomassa tältä:

Niin - että suosittelen. En siis vain Roomaa vaan tekemään jotain, joka hetkeksi kääntää ajatukset pois tylsästä lumettomasta marraskuusta. Ehkä se on jokin tuoksu, ehkäpä maku, ehkäpä jonkin kesävaatteen pukeminen talvineuleen kanssa...