Mikä on muuttunut?

Jostakin saapui se kesä viimein!

Olemme viimeiset kaksi päivää kiertäneet kaupunkia kävellen poikaystäväni kanssa. Löysimme noin seitsemäkymmentä uutta, ihanaa ja kaunista paikkaa tästä kaupungista, jota sentään olen kiertänyt jo kohta kaksi vuotta.

Olemme ihastelleet katuja ja puistoja, tajunneet, kuinka monta vanhaa puu- ja kivitaloa tässä kaupungissa onkaan sekä ihmetelleet, miksemme melkein koskaan vain kiertele tällä tavalla. Kuinka hauskaa onkaan lähteä piknikille, pistäytyä jokilaivalla, mennä kiinnostavia portaita pitkin ja katsoa, mihin ne johtavat, poiketa pieniin puoteihin asuinalueilla, käydä viimeinkin niissä museoissa, joista on puhuttu ainakin vuosi...

Totesimme, että talvella tämä kaupunki on nihkeä. Talvella liikkuminen on niin ärsyttävää loskaisessa Turussa, ettei huvita lähteä minnekään - kirjasto ja ilmainen lainadvd ovat paljon houkuttelevampia vaihtoehtoja. Vaan kun saapuu kesä, koko kaupunki muuttuu ihmisiä myöten. Turusta tulee jotain todella hienoa ja kaunista. Muistin jälleen sen, mikä kiinnitti huomioni silloin pääsykoepäivänä: "Turkuhan on todella kaunis kaupunki!" Jos et usko, niin mene katsomaan.

Melkein ei edes tekisi mieli lähteä.

Projektiladattu bloggari

Kylläpä sitä on hauskaa istua kotikaupungissa siinä samassa paikassa, jossa istui kahdeksantoista vuotta elämästään. Nyt varsinkin, kun olen saanut kesän ajaksi kirjoituspöydän sinne, missä minulla se ennen oli - voin tuijotella tuttua maisemaa.

Se rauhoittaa niinä hetkinä, kun alan ajatella projektientäyteistä elämääni. Kuinkakohan sitä aina onnistuu? Kun saa yhden projektin päätökseen, niin kesken on ainakin kolme muuta ja yhtä monta odottaa aloittamista. Tälläkin hetkellä minun täytyisi siivota kaikki kahden kaupungin tavarani ja keksiä, miten veisin osan kirpputorille jompaan kumpaan kaupunkiin. Sitten tietysti pitäisi tälläkin hetkellä rapsuttaa sitä tapettia. Ja yhtäkkiä muistin, että minullahan on vielä tenttikin ylihuomenna. Ja perunatkin pitäisi istuttaa ulos, vai onko se liian myöhäistä kesäkuussa?

Mutta ehkä juuri siksi ihmiset lähtevät lomalle - missään muualla ei saa rauhaa jatkuvista projekteista. Ja vaikka yksi projekti olisi loman suunnittelu, niin kai sen voi jättää suunnittelemattakin, ja mennä virran ja muistin mukana. Sillä tuttuun paikkaan olen taas lähdössä ensi viikolla....

No, arvauksia?

Täysin toisaalla ajatuksissaan sekä ravintolapäivä

En ole viime päivinä ehtinyt ajatellakaan Turkua, sillä kaikki ajatukseni ovat keskittyneet pieneen pintaremonttiin tutun luona....

Mikä mahtava keltainen retrotapetti löytyikään ykköskerroksen alta! Revin kuitenkin senkin pois.

Voisin siis pikemminkin kertoa, kuinka tutustuin tapetinpoistoon. Ja koska tämä ei ole tapettiblogi, niin en taida kertoa kuin sen, että kaiken a ja o on tarpeeksi vettä.


Sen verran kuitenkin voisin sanoa Turusta, että siellä vietetään tänään ravintolapäivää! Se tarkoittaa sitä, että kaupunki täyttyy tavallisten kansalaisten perustamista pop up -ravintoloista. Käy lukemassa lisää täältä ja lähde maistelemaan!

Kummottist on pääsy tapahtuun!

En edes ole huomannut, kuinka salakavalasti se on käynyt.

Nimittäin se, että olen tottunut konditionaali-imperfektiin.

Juuri siihen turun murteen piirteeseen, jota niin kovasti kammoksuin, naureskelin ja pidin omituisena, täysin kaikkien kielioppisääntöjen vastaisena.

Milloin se tapahtui? Ehkä eilen, kun katselin Ruutu.fi:stä jotain hölmöä tositv:tä, jossa sanottiin "miettisin". Mielestäni se ei ollut väärin vaan oikeastaan osoitus siitä, että ihminen osaa puhua nykysuomea. (okei, se sarja oli "Suomi-tytöt New Yorkissa.").

Itse en käytä tätä vielä kuitenkaan....

... enhän?

Siinä teil tuRUUn mUrret.

Millainen Turku, sellainen mieli

Kun kevät alkaa jo olla pitkällä, alkavat myös opiskelijoiden opinnot lähestyä loppuaan. Ennen lomaa on luentoja tipotellen, enää muutama siellä, yksi tuolla... Kaupunki alkaa oudolla tavalla hiljentyä, vaikka se samaan aikaan herää - sillä vaihto-opiskelijat katoavat omiin maihinsa, kukin nuori opiskelija omaan kaupunkiinsa. Kaikki ne, joihin törmäsi päivittäin luentosaleissa tai vähintään aulassa, ovat jo jossakin muualla, kesätöissä tienaamassa.

Muutoksen makua.

Minäkin kävin Clas Ohlsonilla ja ostin viisi muuttolaatikkoa. Ne vanhat olen heittänyt viisaana ja kauaskatseisena ihmisenä pahvinkeräykseen viime syksynä, joten ei auttanut kuin ostaa uusia. Toki nuo tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetut vaikuttavat hieman paremmilta ja kestävämmiltä kuin ne edelliset, jotka oli haalittu kokoon supermarkettien aamuhyllyttämisestä. "Hei saako näitä ottaa? Vähän pieniä ehkä muuttamiseen, mutta no joo..."

Ja jotenkin on jälleen haikeaa. Kaupunginvaihto on toisaalta ihanan virkistävää, mutta silti siinä tuntuu olevan aina jotakin lopullista. Minä olen aina ollut jonkinlaiseen lähtöhaikeuteen taipuvainen persoona. Jo aivan pienenä muistan huokailleeni tunteikkaasti, kun serkut lähtivät mökiltä takaisin kaupunkiin. Saatoin jäädä yksin tallustelemaan marjapuskien väliin pitkäksikin ajaksi - ihan vain haikeuden vuoksi. Sitten sama haikeus iski, kun olin itse lähdössä ja rakas mökki jäi tyhjäksi ilman yhtäkään asukasta. On ollut lomamatkoja, jolloin olen ikävöinyt kotia jo ennen lähtöä - ja viikon kuluttua olen jälleen haikeana tuijotellut Lontoon tai Gran Canarian katuja viimeisenä päivänä. Nykyään osaan jo suhtautua lähtöihin toisinaan hieman vähemmän tunteellisesti (mikä on hyvä, sillä lähtöjä on keskimäärin kaksi viikossa), mutta tällaisina päivinä, kun siitepöly kasvaa ja taivas on haalean kevätsininen, ilmaantuu tuo vanha haikeus jälleen jostakin...

Toisinaan tuntuu siltä, että voisin kuvata koko kaupungin, sillä rumasta loskakasasta sulaa jotain ihmeen kaunista.

Viime vuonna kirjoitin, että olen kokenut käsittämättömiä onnellisuuden hetkiä saapuessani takaisin kotikaupunkiin. Tänä vuonna olen kokenut myös Turussa muutaman sellaisen erikoishienon hetken, jolloin olen ajatellut, että tämä kaupunki on mahtava. Minulla on täällä jotain omaa. En ole enää pelkkä kaupunkiinmuuttaja vaan jo jotain enemmän. En ehkä turkulainen, mutta Turun kaupunkilainen.

Niin tuli haikeiltua kävellessä vaihtarikaverin kanssa jokirantaa. Ja koska sää on ollut mahtava, ovat haikeilutkin kuitenkin positiivisia. Ostettiin toki jäätelöt ja ihasteltiin jokea, joka kimalteli niin kauniisti, niin kauniisti...