tiistai 24. heinäkuuta 2012

Fuksilaisia

Olin polttareissa pari päivää sitten, ja vaikka sää olikin pilvinen ja viileä, niin tunnelma oli kaikkea muuta kuin sitä. Morsian oli kaunis ja ihana (kuten aina), meininki, ohjelma ja ruoka hyviä, joten päivä oli kaikin puolin onnistunut.

Polttareissa yksi hauska puoli on se, että yleensä siellä tutustuu moneen uuteen ihmiseen. Kun viettää kahdeksantoista tuntia tiiviisti jossakin porukassa, niin siinä ehditään jutella vaikka mitä. Tällä kertaa mukana oli myös pari tyttöä, jotka ovat juuri päässeet yliopistoon ja muuttamassa pois kotoa. Toinen on itse asiassa tulossa Turkuun.




Kuunnellessani heidän kertomuksiaan asunnonhankinnasta, tavaroiden pakkaamisesta, kavereiden löytymiseen liittyvästä jännityksestä ja karttasuunnistuksesta uudessa kaupungissa en voinut olla muistelematta omaa lähtöäni kaksi vuotta sitten. Olin ollut aivan yhtä jännittynyt, aivan yhtä innoissani, silti vähän kauhuissani ja pohtinut, kuinka tulen toimeen. Kuinka osaisin hakea opintotukea? Kuinka löydän postin tai halvimman ruokakaupan? Siitä on kaksi vuotta - ja minä en ole enää siinä tilanteessa. Tänä syksynä lähtö Turkuun on jo tuttua, tavallista ja itse asiassa jo aika turvallista.




Jossain vaiheessa huomasin neuvovani heitä niissä asioissa, jotka itse olin kokenut kaikista jännittävimmiksi ja hankaliksi. Opastin heitä siinä, että kahtena ensimmäisenä viikkona tulee käydä kaikissa opiskelujuhlissa - silloin pääsee porukoihin. Juttelimme siitä, kuinka kaupunkiin voi tutustua kartan kanssa kivasti iltapäivisin ja etsiä uusia kahviloita ja puistoja. Kerroin, että kyllä siellä orientaatioluennoilla kerrotaan kaikesta aika hyvin, niistä opintotuistakin, ja että ei se haittaa, vaikka puolet kaikesta kerrotusta unohtuu. Kyllä ne selviävät sitten myöhemmin. Niitä kerrataan myös luennoilla, vaikka se onkin "yliopisto", jossa kaikkien täytyisi olla niin itsenäisiä ja pärjääviä. Ei se niin mene - ihmisiä sielläkin ollaan.

Ehkä myös vähän mainitsin tästä blogistani ja sanoin, että jos kiinnostaa, voivat käydä lukemassa varsinkin alkuaikojen kirjoituksia.





Ja niin - minä olen opinnoissani jo tiukasti puolessavälissä. Turkuunkin olen tutustunut jo aikalailla. Vaikka fuksivuotta edeltäneen kesän heräsin joka aamu jännitykseen, niin siitäkin on selvitty, ja elämä Turussa on oikeastaan aika kivaa. Oikeastaan sen verran mukavaa, että hieman jo odotan sitä, että palaan sinne elokuussa jälleen.

Ja ehkä käyn sitten kahvilla sen tytön kanssa, joka on saapumassa Turkuun ensimmäistä kertaa.

(kuvituksena ensimmäisten blogikirjoitusteni kuvia)

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Kuinka tutustuin Roomaan

En tiedä, kuinka joka kesä tässä käy näin: on vähän remonttia, on vähän järjestelyä, on vähän töitä ja HUMPS, sitten tuli elokuu. Viime viikon päivityksestä ja kahdesta kesäpäivästä huolimatta ottaa päähän, ettei lomailua ja lämpöä ole vielä ollut juuri yhtään.

Asiaa ei huimasti auta poikaystävän viestit Slovakiasta, "Täällä on +38 astetta, täytyi ostaa hotellihuoneeseen tuuletin, nyt ollaan menossa uimaan, tänään oli +20 ja piti laittaa jo pitkähihaista...."

Olen tietysti onnellinen hänen puolestaan. Pääosin, ja hieman myös kateellinen ;).

Vaan voinhan aina muistella Roomaa, jossa lämpöä oli sielläkin tuo maagiset kolmekymmentä. Siksi kirjoitan päivityksen siitä, kuinka tutustuin Turun ohessa vähän Roomaankin.

En kerro siitä, kuinka kannattaisi käydä Colosseumilla, Fontana di Trevillä tai suurissa museoissa. Toki niissä kannattaa käydä, sillä Rooma on paljolti sitä. Rooma on kuitenkin vielä enemmän kaikkea muuta, kuten esimerkiksi hiljaisia, yllättäviä ja äänekkäitä hetkiä kaduilla...





Katujen lisäksi Roomassa on syytä ihastella kasveja. Värikkäitä kukkia on joka kulmassa, puhumattakaan niistä ihanista hedelmäpuista. Jotenkin suomalaiselle on omituista, että omassa pihassa voisi olla esimerkiksi sitruunapuu!



Jäätelöä kannattaa syödä joka päivä vähintään kerran. Parhaita paikkoja ova Giolitti ja Palma, jotka löytyvät jotastain keskustan kujilta, yleensä sattumalta.



Samoin parhaat rauniot ja nähtävyydet löytyvät jostain kujien keskeltä ja päistä, myös yleensä sattumalta.


Jos pitää eläimistä, löytyy Roomasta myös hiljainen eläintarha (kuka nyt kävisi Roomassa eläintarhassa? Sen vuoksi siellä olimme vain me ja noin kymmenen koululuokkaa) sekä kissahoitoloita, kiinnostavin Largo Argentinan raunioiden vierestä. Free entrance!




Jos et siis ole vielä löytänyt omaa tietäsi Roomaan, tee se nyt.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Mitäköhän vielä

Jotenkin koko alkukesän ihmettelin, että missäköhän se kesä on ja milloin se tulee. En ollut vielä saanut mansikoita, herneitä, lämpöaaltoja tai kastanut edes talviturkkia. Kaikki, mitä kesän aikana olin tehnyt, olivat - Roomaa lukuunottamatta - töitä ja remonttia.

Ja sitten tällä viikolla ne tulivat kerralla kaikki.



Nimittäin mansikat,


herneet,


lämpö ja talviturkki.

Toki on myös ollut töitä ja kaikkea, mutta vihdoinkin kesä alkoi!!

(plus tänään kävelin sateessa sateenvarjon kanssa, ihan tarkoituksella. Sitä kannattaa kokeilla, mikäli on tehnyt vähän liikaa töitä viime aikoina. Tai vaikka muutenkin.)