tiistai 31. toukokuuta 2011

Pippurimylly

Muutama on ilmoittanut halustaan lukea juttujani kesälläkin, joten ajattelin päivitellä blogia silloin tällöin. Siispä tervetuloa vaan hellepäivinäkin :) Tahti on hitaampaa kuin talvella, mutta eikös kesällä kaikessa kuulukin mennä vähän hitaammin, vähän pidempään, vähän rennommin... Ainakin, jos on lomalla.

Isäni kävi hakemassa minut ja tavarani kesäksi kotikaupunkiin, ja samalla reissulla käytiin kokeilemassa uusi ravintola (tai minulle uusi), Pippurimylly. Kyseinen ravintola sijaitsee Stålarminkatu 2:ssa.



Olimme ravintolassa lounasaikaan, joten paikan normaalista hintatasosta en tiedä. Lounas oli ainakin suhteellisen edullinen, annokset maksoivat vähän yli kympin. Hintaan kuului salaattipöytä - ja millainen salaattipöytä! Ehkä Turun paras, ellen sanoisi, tai ainakin monipuolisin. Sieltä olisi saanut jopa jotain majoneesissa uivaa kalaa, mutta itse päätin jättää ne suuremmille herkkusuille, sillä en oikeastaan syö majoneesikaloja kuin jouluna.


Pääruuaksi otin kanaa. Siinä ei ollut mitään moitittavaa - ei paras annos, jonka olen syönyt, mutta erittäin maukas kuitenkin. Kastike oli hyvää (se oli jotain juustoa, olen jo unohtanut mitä!). Yleensä olen sitä mieltä, että makeaa ja suolaista ei pitäisi yhdistää (ainakaan paahtoleivässä), mutta lautasen reunalla ollut hillo sopi kanan kanssa ihmeen hyvin!

Jälkkäriksi sain vielä créme brûléen. Jos joku teistä ei ole koskaan syönyt kyseistä jälkiruokaa, lähtekää heti lähimpään ravintolaan ja tilatkaa sellainen. Söin ensimmäiseni Kanadassa noin kolme vuotta sitten, ja se oli tämän tytön menoa - lähes aina, kun on mahdollista, tilaan tuon ihanan paahtovanukkaan. En kuitenkaan ihan joka kerta, jotta en vaan kyllästyisi siihen. Kyllähän te tiedätte; jos löytää jonkun uuden karkkipussin, ja alkaa ostaa sitä joka kauppareissulla, ei mene kuin muutama viikko, ja siihen kyllästyy. Mutta Pippurimyllyn créme brûlé oli erittäin hyvä, ja sen jälkeen sai suu makeana lähteä kohti kotia.

Kaiken kaikkiaan suosittelen ravintolaa. Jollen väärin ymmärtänyt, kyseisellä paikalla on jonkinlainen kulttimaine Turussa erityisesti pihvipaikkana. Palvelu oli myös erittäin ystävällistä, joten uskon suuntaavani ravintolaan uudelleenkin.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Mitä kuuluu, Turku?

Yleensä, kun nähdään joku henkilö pitkästä aikaa, ensimmäinen kysymys on, että mitä kuuluu. Usein siihen liittyy jatkokysymys töistä, perheestä, harrastuksista, seurustelusta tai opiskelusta. Yleensä minulta kysellään, kuinka opiskelut ovat menneet ja kuinka olen viihtynyt Turussa. Näin vuoden loputtua voisin vastata samoihin kysymyksiin täällä julkisesti.

Turku ei ole niin paha kuin maineensa, joten ensi vuonna tänne opiskelemaan muuttavat voivat huokaista helpotuksesta. En sano, että minä ja Turku olemme vielä rakkaita toisillemme, mutta sanoisin, että Turku on suloinen ystäväni, joka on jollakin tavalla erityinen.


Niin, opinnot loppuivat, ja olen tyytyväinen tämän vuoden tuloksiin. Viimeinen tenttikin on hyvin suurella todennäköisyydellä pamahtanut läpi, opintopistemäärä ylittää reippaasti opintotukeen tarvittavan, ja sain ensimmäisen vitosen. Wuhuu! Nyt voin mielestäni ihan hyvällä omallatunnolla unohtaa opiskelun hetkeksi.

Kuten olen aiemminkin tässä blogissa todennut, on toinen työ toisen työn lepo. Olin onnekas, sillä löysin mukavan kesätyön. Onnekkuutta riitti niin paljon, että töitä ei ole ihan koko kesää, vaan lomaakin jää sopivasti.


No, loppuviikosta sanoin Turulle heihei:t vähäksi aikaa, kun isä tuli hakemaan minut ja muutaman laatikon autolla kotikaupunkiin. Kylläpä oli vaikeaa miettiä, mitä tarvitsen seuraavan kolmen kuukauden aikana! Lähes kaikki vaatteet lähtivät mukaan, sillä (onneksi) tein jo syksyn muuton yhteydessä rankan käden inventaarion oikeastaan kaiken tavaran suhteen. (Veljeni todennäköisesti nauravat tässä kohdassa, sillä heidän mielestään asunnossa ei tarvita yhtäkään kippoa eikä ainakaan koristetyynyjä. Noin niin kuin kärjistetysti sanoen.)
Kun olin viettänyt pari viimeistä iltaa ihanien opiskeluystävieni kanssa, puunannnut ja siivonnut ja pakannut kaikki tavarani, alkoi tuntua omituiselta. Mitä, nytkö on se hetki, jota olen monesti talven vaikeina hetkinä odottanut? Enkö todella tulekaan tähän asuntoon enää sunnuntai-iltana takaisin? Toki menen Turussa kesällä käymään, mutta pääasiassa vietän loman kuitenkin kotikaupungissa. Hassua, hassua, omituista... mikä ikävä minun tuleekaan kaikkia kavereitani! Ja kuinka silti olen aivan fiiliksissä siitä, että pääsen kotiin.


Mutta niin se on, että ensimmäinen opiskeluvuosi on takanapäin! Olenkin vähän miettinyt, mitä teen tämän blogin kanssa kesän aikana. Koska tämä keskittyy lähinnä Turkuun sekä opiskelijaelämään, enkä juurikaan ota osaa kumpaankaan kesällä, en oikein tiedä, mitä tekisin. En halua muuttaa blogin konseptia sellaiseen "kävin tänään rannalla, tällaista söin, ostin uuden paidan" - tosin ei sillä, että tällaisissa blogeissa olisi mitään vikaa! Se ei ehkä ole vain minun juttuni. Siksi kysyisinkin teidän mielipidettänne: mitä mieltä olette? Haluatteko lukea jotain kesälläkin, ja jos haluatte, mistä asioista? Joitakin menovinkkejä Turkuun voisin kirjoitella ja ehkä satunnaisesti jostain muustakin (minulla on ainakin yksi ravintola-arvostelu jemmassa). Todennäköisesti blogi päivittyy kesän aikana kuitenkin harvemmin.

Mutta kertokaahan mielipiteitänne!

lauantai 21. toukokuuta 2011

Lisää Roomaa

Ei mene ihan näin suuria portaita Aurajoen rantaan.
Rooman ainoa saari, jonka nimi on osuvasti "Saari".
Muinaisten roomalaisten tekemään tietä.
Ei tämä maa niin kaukana ole, etteikö löytyisi puluja ja sinisorsia.


torstai 19. toukokuuta 2011

Italian Turussa

Heippa hei, ja terveisiä Roomasta! Ajattelin laittaa tänne teille muutamia kuvia reissusta. Jos joku ei ole käynyt Roomassa, niin suosittelen ehdottomasti sinne menemistä. Jos joku on käynyt siellä, suosittelen uudelleen menemistä. Itse olin toista kertaa, ja vielä jäi paljon näkemättä... Ja jos otsikko ei aukea, voin helpottaa muistuttamalla, että Turkua sanotaan Suomen Roomaksi.

Roomassa uudet talot rakennetaan sujuvasti antiikkisten
perustusten päälle. Siis ihan oikeasti antiikkisten.
Näkymiä St. Angelon linnasta, joka näkyi "Loma Roomassa"
-elokuvan taustalla siinä jokilaivakohtauksessa.
Tuo metro näytti ihan leikkijunalta.
Onneksi italialaista jäätelöä saa myös Turusta!
Tämä kissa auttoi toista, vaikka itselläkään ei ole niin helppoa
kolmella jalalla.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Random

Eräänä päivänä olin kävelyllä Turussa ja huomasin tällaisen:

"Kiireen tuolta puolen"

torstai 12. toukokuuta 2011

Missä ois sitä kulttuuria?

Itse olen vielä Roomassa, mutta tässä teille vähän ajoitettua juttua:

Aamusissa oli viime lauantaina (7.5) juttu "Puoluepomo vs. Viherfillaristi". He keskustelivat siitä, kuinka Turun kulttuuripääkaupunkivuosi on heidän mielestään tähän mennessä onnistunut. Toivottavasti teksti näkyy edes jotenkin!


Olen itse miettinyt tätä samaa. Alkuvuodesta hypetys oli tietenkin suurta, mutta kuukausien mittaan se on vähenytynyt, ja itse asiassa kukaan ei enää puhu kulttuurivuodesta. Ainakaan niissä piireissä, joissa minä liikun. Voi olla, että olen itse ollut niin kiinni opinnoissa, ettei mikään muu jaksa juurikaan innostaa. Ehkä olen taitavasti ohittanut kaikki kulttuurijutut. Mutta toivottavasti tämä kulttuuri näkyisi kesällä enemmän myös muualla kuin maksullisissa tapahtumissa Logomossa!



Tuntuu myös, että muussa Suomessa ei uutisoida Turusta mitään - esimerkiksi Iltalehtien, Ylen, Aamulehden tai Hesarin sivuilla en ole törmännyt kuin pari kertaa Turku-uutiseen. Mistä lie johtuukaan, en tiedä.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Aurajokilaulu

Joskus kaupungin hulinassa ja autojen melussa unohtaa, että itse asiassa tässä maailmassa ei ole ainoastaan ihmisiä, vaan myös kaupunki on monien eläinten koti. Yleisimpiä kaupunkieläimiä ovat tietenkin orava, jänis, lokki ja pulu, mutta puskien joukossa ja erityisesti Aurajoen suojissa on monilla muillakin otuksilla oma maailmansa. Tämän muistin eräällä kävelyretkellä, kun kävelin kahden metrin päästä näistä:



Kyhmyjoutsenia! Eläin on kaunis, mutta sen ääni ei - seisoin hiljaa kävelytiellä ja katselin pariskuntaa, kun toinen lähestyi minua hiljalleen ja alkoi honottaa kuin hanhi.

Jos haluaa ihastella Aurajokea ja mahdollisesti sen lintuja, suosittelen kävelyreitiksi Tuomiokirkkosillan kupeesta lähtevää kävelytietä. Se on toisella puolella kuin kirkko ja menee merestä poispäin, kohti Halisia. Innokkaille urheilijoille on pidemmälle reitin varteen rakennettu myös ulkokuntosali. 

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Raiteet

Kun eilen tulin takaisin Turkuun, oli täällä lähes kesä. Oli niin lämmintä, että raiteet hohkasivat lämpöä ja tuoksuivat öljyiseltä ja rautaiselta. Se ei ole mikään paha haju, vaan se tuo mieleen kesän ja matkan, tietenkin - ja aivan pian minä matkaankin kohti Italiaa ja Roomaa!


Kun minä ja kolme laukkuani pääsimme viimein junasta, huomasin ilokseni, että pyöräni oli hautautunut keskelle pyörämerta. Vaan eipä siinä auta muun kuin sukeltaa, nostaa, kääntää, nostaa, ähkäistä, kääntää. Kyllä se sieltä saatiin.

Mutta nyt on juuri oikea aika ostaa kukkia ja laittaa niitä parvekkeelle tai keittiön pöydälle. Iloista hellesunnuntaita!

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Ensimmäinen opiskelijavappu

Turkulainen opiskelijavappu menee näin:

Ensin ollaam Publicumin ja Educariumin edessä maistelemassa ainejärjestöjen boolia ja kuuntelemassa bändiä. Sitten juostaan räntäsadetta pakoon ja palataan hetken jälkeen katoksesta jatkamaan.


Sitten mennään porukalla hetkeksi jonnekin, kunnes me opiskelijat kohtaamme kaikkien turkulaisten vapun taidemuseon mäellä. Ihmetellään hetki väenpaljoutta, ei kuulla mitään, ihmetellään lisää silloin kun kaikki alkavat heiluttaa ylioppilashattujaan ilmassa, tehdään samoin, laitetaan hattu päähän, joltakin kaatuu skumppapullo.



Sitten iloitaan auringosta, soitellaan satunnaisille ihmisille: "Hei missä te ootte? Olkaa siellä, me tullaan sinne kans!", mennään Puolalan puistoon, iloitaan auringosta, sukelletaan haalareiden keskelle, löydetään kaverit, kätellään uusia tuttuja, jutellaan, valokuvataan, saadaan Fantaa, mennään pullonpyöritystä ja halutaan, että kaikki ottavat ainoastaan tehtäviä, sillä silloin voimme keksiä kaikkea hauskaa, johon liittyy esimerkiksi jonkun satunnaisen pariskunnan ympäri juokseminen viisi kertaa.




Sitten jatketaan iltaa vapputunnelmissa, ihmetellään miksi tässä kaupungissa niin harvalla on jotain hassuja vappuasuja päällään, iloitaan siitä, että Suomessakin on sentään yksi karnevaalijuhla.


Seuraavana aamuna herätään, leivotaan, pakataan leipomus laukkuun ja pyöräillään 120:n portaan alapäähään ja kivutaan Vartiovuorenmäelle. Syödään, syödään, syödään, valokuvataan, harmitellaan koleaa säätä, kuunnellaan musiikkia, joka olisi voinut olla parempaakin, kuunnellaan TYYN kuoron laulua, syödään, valokuvataan, vähän haikeillaan, sillä onhan kohta jo kesä, ja kaikki me erkanemme eri puolille Suomea.




Sitten onkin jo aika lähteä, sillä kylmyys on liian suuri, kohmeat kädet, mennään hetkeksi yhden luokse, katsotaan televisiota ja jutellaan ja ollaan ja lopulta vaihdetaan haalarit ja yo-lakki ja lähdetään junaan. Tai oikeastaan minä ja yksi toinen lähdimme kohti kotikaupunkeja, muut jäivät vielä.

Ja kun lähdin Vartiovuorenmäeltä, iski mieleeni yhtäkkiä ajatus, että tämä saattoi olla viimeinen kertani tänä keväänä tällä Turun lempikukkulallani. Siksi kaivoin kameran vielä esiin ja otin kuvan Tuomiokirkosta, sillä onhan se tämän kaupungin tunnetuin maamerkki. Kohta alkaa kesäloma, sillä pakollisia päiviä yliopistolla on enää pari ja nekin vasta kuun puolivälissä. Hurjaa. Ja myös vähän haikeaa, sillä me kaikki lähdemme eri kaupunkeihin kesäksi.