perjantai 30. joulukuuta 2011

Materiaton tammikuu

Tässä tulee minun henkilökohtainen ennätykseni: kaksi päivitystä päivän aikana! Waude vau - vaan älkää tottuko, ei minulla normaaliarjessa ole tällaiseen aikaa :).

Uusi vuosi tulee, ja koko Internetin blogimaailma on täynnä kuluneen vuoden koonteja sekä tulevan vuoden pohdintoja. Itse en yleensä innostu suuremman luokan koonneista näin uutena vuotena vaan pikemminkin pohdiskelen ja kokoilen elämääni silloin kun siltä tuntuu - en yleensä ajoita sitä luonnostaan näin uuteen vuoteen.

Yleensä en myöskään tee sen suurempia uuden vuoden lupauksiakaan. Ehkä uusi vuosi ei koskaan ole ollut minulle niin tärkeä kuin joulu? Muista eräänkin uuden vuoden, jolloin menin nukkumaan ennen puolta yötä. Tänä vuonna kuitenkin olen päättänyt yrittää erästä asiaa, ja jos joku haluaa, niin sen voi määritellä myös uudenvuodenlupaukseksi:

Aion pitää materiattoman tammikuun. Minulle alkoholinkäyttö ei ole mikään ongelma, enkä yleensä juo kuukaudessa montaa lasia, joten tipaton tammikuu ei ole tarpeellinen minulle. Sen sijaan ajattelin yrittää olla koko tammikuun ostamatta mitään tavaraa. Ruokaa saa ostaa, junalippuja (tietenkin!) ja palveluita: voin esimerkiksi mennä teatteriin, elokuviin tai vaikkapa parturiin, mutta en saa ostaa uutta paitaa, ripsiväriä tai keittiökulhoa.





Syitä tähän on kolme: talous, uteliaisuus ja ekologisuus. En yleensäkään ostele kovin paljon tavaroita vaan olen viime vuosina pyrkinyt löytämään käytettyä kotoa tai uusiokäyttämään vanhoja juttujani. Toki ostelen tavaroita myös kaupasta, viimeksi eilen kaksi uutta paitaa. Haluan kuitenkin nähdä, onko kuukauden ostamattomuus haastavaa - jos on, niin todennäköisesti ostelen enemmän kuin tajuankaan, ja se on ehkä hyvä tajuta. Lisäksi säästäminen kuuluu tavoitteisiini. Isona syynä on myös huoli kestävästä kehityksestä. Mielestäni kehitys ei ole kestävää, jos yksi ihminen ostaa viikoittain tai joka bileisiin uusia vaatteita, jatkuvasti uusia astiasarjoja tai hirveästi (uutta) tavaraa ihan muuten vaan. Monen olisi syytä vähentää kulutusta ainakin jollain tasolla, jotta maapallon kuluttaminen ja saastuminen saataisiin aisoihin.

kuva täältä

Yksi ihminen ei paina tässä vaa'assa ehkä mitään, mutta mitä muutakaan minä voisin tehdä? Ei se tee ainakaan pahaa (paitsi ehkä Euroopan taloustilanteelle, mutta mielestäni se on - anteeksi vain - kakkossijalla maapallon jälkeen, vaikka onkin myös hurjan hurjan tärkeä asia).

Olen haastanut tähän lähipiiriäni ja pari on lähtenytkin jo mukaan. Haastan nyt myös sinut materiattomaan tammikuuhun - voit ilmoittaa osallistumisesta kommenttiboksissa tai sitten päättää hiljaa mielessäsi kokeilla tätä niin, että kukaan muu ei siitä tiedä.

Tsemppiä teille - ja minulle! (jaiks)


Viimeinen kulttuurivuosipäivä

Huomenna on uudenvuodenaatto, ja Turun virallinen kulttuuripääkaupunkivuosi päättyy. Monet ovat toki sitä mieltä, että Turku on kulttuuripääkaupunki joka vuosi - toivotaan, että kulttuuria pidetään yllä tämän vuoden jälkeenkin.

Huomenna on viimeinen "virallinen" kulttuuritapahtuma, jossa esitetään videotaideteos. Kehotan kaikkia kaupungissa olevia ja kynnelle kykeneviä lähtemään vielä kerran katsomaan guldduuria (tämä ei ollut maksettu mainos :) )


kuva turku2011.fi
 
Turku2011.fi sivusto kuvailee tapahtumaa näin:

"Uudenvuodenaattona Kulma on vielä kerran valokeilassa, kun Kristiinankatu ykkösen ulkoseiniin heijastetaan näyttäviä visuaalisia illuusioita luova videotaideteos Unveil. Teos on kansainvälisen Eurocultured-katukulttuuriprojektin päätös.

Video mapping -tekniikalla tehty 3D-teos Unveil herättää jugendtalon rikkaat muodot eloon valoilla, väreillä ja erilaisilla liikkuvilla kuvioilla ja hahmoilla. Teoksen toteuttava kansainvälinen ryhmä United VJs on tehnyt vastaavalla tekniikalla projisointeja aiemmin muun muassa Brasiliassa, Unkarissa ja Englannissa. Videosta voi tutustua ryhmän viimeisimpään teokseen Envisions, joka esitettiin Illuminating York Festivaaleilla Englannissa 26.–29.10.2011.

Kymmenen minuuttia kestävä Unveil-teos esitetään uudenvuoden aattoiltana neljästi 
kello 18, 20, 22 ja 23.30.

Parhaat katselupaikat ovat Samppalinnan puolella, josta näkee koko rakennuksen."

tiistai 27. joulukuuta 2011

Kuinka tutustuin Turun kaupunginosiin

Joku ehkä muistaa, että viime vuonna aloitin toiveikkaana kirjoittamaan Turun eri kaupunginosista. En päässyt kovin pitkälle - kirjoitin ainoastaan Halisista ja Ylioppilaskylästä. Tänä syksynä onnistuin tutustumaan Portsaan niin hyvin, että saatoin kirjoittaa siitä postauksen. Vuoden kuluessa olen huomannut, että loppujen lopuksi minun ei tule juurikaan kuljettua kovin paljon yliopiston, keskustan ja rautatieaseman väliä suurempia matkoja. Tottakai teen välillä pidempiä kävelylenkkejä - olen kävellyt satamaan ja Kupittaalle ja sinne jonnekin radan toiselle puolelle, kohti Raisiota. Minulla ei kuitenkaan ole juuri koskaan asiaa esimerkiksi Vähä-Heikkilään tai Jyrkkälään. Missä ne edes ovat?

Kotikaupungissa tuli asuttua noin kaksikymmentä vuotta, ja sinä aikana oli asiaa kaupungin joka kolkkaan ja naapurikuntienkin kolkkiin vaikka kuinka paljon. Täällä Turussa lähiöihin tutustuminen jää kuitenkin osittain vain nimien tasolle:

Pläkkikaupunki: Mitä ihmettä? Onko tämä kaupunginosa vai kenties Jukka Pojan Kapteeni Ä-ni -vuosina kirjoittama jatke Hamppukaupungille? "No koska perustetaan Pläkkikaupunki... Koska perustetaan kauniimpi kaupunki kuin Turku, Tampere tai Helsinki / ja siellä on lepposa meiniki.."

Kiikku: Kii-kaa-kii-kaa...

Runosmäki ja Liljalaakso: Vierekkäin sijaitsevien kaupunginosien nimet ovat ehkä kauneimmat koskaan kuulemani. Kuka ei haluaisi asua Liljalaaksossa, aivan kuin keskellä L. M. Montgomeryn romaania!

Kärsämäki: Tälle en suurena Pasila-fanina voi olla hymyilemättä joka kerta sen kuullessani. "Kärsämäki yks, tuttisuu nolla."

Hannuniittu: Onko viimeinen kirjain tarkoituksella u? Eikö kenties y olisi loogisempi?

Jänessaari: Tässä on käynyt samanlainen virhe.

Kakskerta: Tästä taas tulee mieleen se vauvalehti, Kaksplushan sen nimi on. Jotenkin hassu nimi kaupunginosalle.

Krookila: Tämä kaupunginosa kuulostaa siltä, että se on todennäköisesti esiintynyt Väinö Linnan romaaneissa.

Kupittaa: Kaverini näki Turussa käydessään Turku 2011 -kyltin, jossa oli nuoli ja siinä luki "Kupittaan puisto". Hän naurahti ja huusi: "lukeeko tossa, että kupittaan puistoon?" Hän oli hetken luullut, että kyltti kehotti ihmisiä harrastamaan alkoholitoimintaa puistossa :D

Nunna: Hmm... Seuraavan kaupunginosan voisi nimetä vaikka "poliisiksi" tai "maanviljelijäksi" tai "presidentiksi"!

Ehkä voisin alkaa tarkastaa ennakkoluulojeni paikkaansapitävyyttä ensi keväänä ja tehdä bussireissuja näihin paikkoihin :)

kuva täältä

lauantai 24. joulukuuta 2011

Jouluaatto!

Ihanaa, rauhallista, iloista, maukasta, hauskaa, siunattua, laulavaista, eläväistä, musikaalista, runollista, kuusentuoksuista, mahdollisimman lumista, suklaista ja ihanaa joulua kaikille lukijoille! :)

Tänään taas Suomen Turku, perinteisesti:

torstai 22. joulukuuta 2011

Turun tauti

Viime sunnuntaina tuli Yleltä ensimmäisä kertaa "Dokumenttiprojekti: Taistelu Turusta." Ohjelmassa käsiteltiin ns. turun tautia ja siitä selvisi, mitä vanhoille ja upeille Turun rakennuksille on tehty viime vuosikymmenien aikana. Katsoitteko tätä ohjelmaa? Se on vielä nähtävissä sunnuntaihin asti Areenasta.

Turun keskusta Tuomiokirkon tornista 1800-luvun lopulla

Sama näkymä vuodelta 2008

Kun minä muutin Turkuun puolitoista vuotta sitten, en voinut kuin ihastella kaupunkia. Mielestäni se oli hurjan kaunis ja täynnä historiaa. Muistan ihastelleeni monelle tutulle, kuinka "hienoa on, että Turussa on säilytetty näin paljon vanhaa!" Olihan siellä Tuomiokirkko ja linna, Brinkkala, keskustassa hieno teatteri, Piispankadun vanhat talot, Käsityöläiskortteli ja monet yksittäiset talot jokirannassa ja ympäri kaupunkia. Mielestäni oli mahtavaa, että kaupungissa oli säilytetty vanhaa niin paljon.

Juttelin aiheesta kerran eräälle viisissäkymmenissä olevalle turkulaiselle. Ihastelin Turun vanhoja taloja, johon hän tokaisi: "Täällähän on tuossa 60- ja 70-luvulla purettu ihan hirveän paljon vanhoja taloja, kun ei ole viitsitty kunnostaa ja rakennusyhtiöt ovat halunneet rakentaa kerrostaloja. Semmoisenkin tarinan olen kuullut, että kun oli rakennusyhtiölle annettu lupa purkaa yksi kortteli, niin alettiin vauhdilla purkaa, ja seuraavana päivänä katsottiin kartasta että 'oho kato, se kortteli olikin tuo viereinen, hupsista'. Ja siitä sitten saivat kaksi korttelia, kun kerran toinen oli jo käytännössä purettu." En tiedä tarinan paikkaansapitävyyttä, mutta mies oli todella harmistunut puhuessaan aiheesta. Ja nyt ymmärrän syyn! Noihin aikoihin (vuosi sitten) en oikein vielä ymmärtänyt, sillä mielestäni vanhoja taloja oli hirveän paljon, eihän niitä nyt niin paljon ole voitu purkaa...

Mutta kylläpä vain on purettu. Vähitellen olen tästä kuullut ja alkanut ymmärtää. Turkuhan on käytännössä Suomen vanhin kaupunki, joten siellä on todella ollut paljon taloja jo monta sataa vuotta sitten. Turun palo tietenkin verotti suuren osan, mutta siitäkin on jo kohta kaksisataa vuotta. Dokumenttiprojekti avasi silmiäni vielä enemmän, kun siinä näytettiin valokuvia Turusta ennen ja nyt:

Hamburger Börsin rakennus 1900-luvun taitteessa (kuva)
Hamburger Börs nykyään (kuva)
Ohjelmassa puhuttiin siitä, kuinka kaupunginvaltuustossa päätöksiä asemakaavasta ja rakennuksista tehtiin kiireellä ja usein "päätös oli jo todennäköisesti tehty jossain muualla aiemmin". Rakennusyhtiöiden kanssa?

Turun vanha yliopisto Kauppatorin reunalla (kuva)

Nykyään paikalla on kerrostaloja. (kuva)
Mutta nyt kun alkaa miettiä, niin onhan Kauppatori loppujen lopuksi vähän ruma ja täynnä toisiinsa sopimattomia taloja. Muutama vanha on jäänyt, kuten kuvassa näkyvä Ortodoksikirkko, Teerenpeli-kulma ja se teatteri. Kaikki muu onkin hävitetty ja uudistettu...

Lindblomin talo purettiin 1950-luvulla...
... ja tilalle tule Sokos Wiklund.
Ymmärrän toki sen, että kaupunkien pitää kehittyä ja pysyä ajassa - ei ole järkevää museoida kaupunkia ja säilyttää väkisin kaikki vanha vain siksi että se on vanhaa. Mutta missä mittakaavassa Turkua onkaan lähdetty modernisoimaan! On sääli, että ei olla nähty pitkäaikaisia (taloudellisia?) vaikutuksia, vaan varmaankin tehdä Turusta uskottava nykyaikainen kaupunki. Jotain myönnytyksiä on sentään tehty, mutta en tiedä, onko tämäkään kompromissi välttämättä niin fiksu:


Monen rakennuksen kohdalla vaikuttaminen on jo myöhäistä, sillä purettua ei saa takaisin. Onneksi Turussa kuitenkin vielä riittää vanhoja taloja - ja asukkaat tuntuvat todellakin olevan tietoisia turun taudista ja vastustavansa uusia purkuja. Hyvä - vaaditaan asuntojen kunnostusta ja kunnossapitoa eikä purkamista!

Lisätietoa esimerkiksi täältä.
Lisäksi valokuvien linkkiviitteistä löytyy aiheeseen liittyviä uutisia ym.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Kuinka opin opiskelemaan

Nyt kun viimeisestä tentistä on kulunut neljä päivää, uskallan jo hieman huokaista. Tämä syksy on saatu pulkkaan, ja jos olen oikein laskenut enkä nyt saa viimeisistä tenteistä hylättyä, niin minun pitäisi saada noin neljäkymmentä opintopistettä.


yksi kaksi kolme neljä...kymmentä

Viime vuoden syksynä minulla oli ehkä neljä tenttiä, joista yksi oli yli kymmenen opintopistettä.  Kevät oli jo tiukempaa ja kaiken maailman hommia riitti. Mutta tämä syksy - voin sanoa, etten ole koskaan tehnyt niin paljon töitä kuin tänä syksynä. Hommia on ollut hirmuisesti, ja muutama pakkokurssi käyty, joten tekemistä on riittänyt. Voin valehtelematta sanoa, että kyllä sitä hyvin monena päivänä on ollut yliopistolla sen yhdeksän tuntia ja sen jälkeen jatkanut hommia kotona vielä pari tuntia. Huhheijjaa, sanon minä ja maistan tyytyväisenä glögiä.




Minä olenkin ylpeä itsestäni. Olen saanut käytännössä kaiken suoritettua ja vielä (toistaiseksi) hyvin arvosanoinkin. Olen oppinut todella opiskelemaan ja nauttimaankin siitä - ja huomaamaan, että jos haluaa oppia ja suoriutua yliopistosta, niin täytyy kyllä tehdä töitäkin ihan toden teolla. Lisäksi luonteelleni vastaisesti en ole ajautunut kuin muutamaan ahdistuskohtaukseen (Eitästätulemitään-enmäkestäenää-eiaikariitämihinkään-enselviänäistäkursseista), vaikka aineksia ja ehkä aihettakin sille olisi ollut useamminkin. Olen siis todennäköisesti oppinut tänä syksynä myös jotain muuta kuin opiskelua.

Suurin viisaus, jota opin jossain määrin toteuttamaan tänä syksynä, on tämä: "On aivan turhaa valittaa asioista, jotka voi hoitaa pois tunnissa. Parasta on ottaa se tunti, hoitaa asia ja olla sen jälkeen tyytyväinen, eikä harmitella viikkoa sitä tulevaa tekemistä, joka hoituisi tunnissa." Totta kai saa valittaa ja valitankin, mutta joskus on syytä tajuta se, että hommat hoituu tekemällä.




Ja nyt - ja nyt - olen onnellisesti selvinnyt kaikesta huolimatta, odottelen joulua ja otan hieman etäisyyttä Turkuun. Vaan en tähän blogiin - muutama juttuidea on muhimassa, odottakaahan vain...

Piparin tuoksua tonttujen juoksua...

(Ja se sama ajatus toimii muuten joskus jouluasioidenkin kanssa: ei kannata harmitella viikkotolkulla, kun "ei ole tullut tehtyä sitäkään". Jos asia on sellainen, joka oikeasti täytyy tehdä, kannattaa sille varata aika ja tehdä se. Piste. Kuulostaa helpolta, mutta on joskus ah, niin vaikeaa...)


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Kiitos Turku 2011

Olen melko huono Turku-bloggari tänä viikonloppuna, sillä EN ole Turussa ENKÄ ole kirjoittanut aiheesta mitään. Olen vain kiitänyt kotikaupunkiin mahdollisimman nopeasti, nähnyt kaikkia tärkeitä ihmisiä ja tehnyt joulupukkiostoksia.

Turussa on siis vietetty kulttuuripääkaupunkivuoden kiitosviikonloppua, ja kaupunki sekä erityisesti jokiranta on ollut täynnä kaikenlaista tapahtumaa ja valoshowta. Jos joku kävi katsomassa, niin kommentoikaa ja kertokaa, miltä siellä näytti. Kuvista päätellen ainakin upealta...

kuva turku2011.fi
Kuva Perttu Saksa, turku2011.fi

Jos harmittaa, ettet ehtinyt ihastelemaan valoja (minua ainakin hieman harmittaa), niin ei hätää -  Teatterisillan ja puiden valaistus jatkuu uudenvuodenpäivään asti.

Lisäksi Aurajoen suulla olevaan telakkanosturiin äskettäin paljastettu Tarja Ervastin taideteos Mater marinum jää pysyväksi muistoksi kulttuuripääkaupunkivuodesta. Sitä ehtii ihastelemaan siis! Pääkaupunkivuoden viralliset sivut luonnehtivat teosta näin:

"Käytöstä poistettuun telakkanosturiin toteutettu uusmediateos koostuu vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan vaihtelevista valo- ja videoelementeistä sekä kiviveistoksesta.

Mater marinum, merellinen äitihahmo, kantaa muistumia kaupungin teollisesta menneisyydestä. Nosturin rakenteisiin sovitetuilla videonäytöillä liukuu värejä ja muotoja, joihin lomittuu laivoihin, laivanrakennukseen ja merenkulkuun liittyvää kuvastoa.

Keväällä 2012 teos täydentyy vielä tummasta dioriitista valmistetulla kiviveistoksella. Nosturin koukussa roikkuvan luonnonkivilohkareen halkeamista kajastaa valo. Museonosturi taideteoksen puitteena on tärkeä kaupunkikuvallinen merkki, jonka vanhimmat turkulaiset muistavat vuosikymmenien takaa. Ervastin teos tuo elämyksellisesti esille satama-alueen laivateollisuuden pitkän perinteen."

Mater Marinum, turku2011.fi
On siis vähitellen aika kiittää ja sanoa hyvästi kulttuurikaupunkivuodelle. Kirjoitan siitä vielä jotain kattavampaaki, vaan en vielä, sillä jotakin tapahtumia on yhä tiedossa - esimerkiksi uudenvuodenaattona.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Viimeisen viikon kokoaminen

Viimeinen yliopistoviikko tänä syksynä on jo kovassa vauhdissa, ja kohta päästään kaikki joulunviettohon "kukin omaan kaupunkiinsa"! (ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon, huh! taitaa olla ennätys)

Tenttejä on tällä viikolla jäljellä vielä kolme (tänään yksi!), joten kunnollisten postausten kirjoittelu ei oikein onnistu, sillä nytkin minun pitäisi lukea. Viikonloppuna lupaan sitten jälleen parantaa tapani ja antaa aikaa enemmän myös tälle blogille. Tai eihän sitä tiedä, vaikka jostain taivaasta pamahtaisi lisäaikaa jo aiemmin, katsotaan...

En keksinyt mitään aiheeseen sopivaa kuvaa, joten voimme ihailla viime vuoden lumimassoja.

Nyt kuitenkin olisi muutaman kysymyksen aika. Olen ilahtunut jokaisesta kommentista, jota olen teiltä saanut ja ne ovat piristäneet päivääni kovasti. Nyt pyytäisinkin teitä kommentoimaan blogia, ja toivoisin mahdollisimman monen siellä kirjoittavan kommenttiboksiin!

Mitä mieltä olet blogista?

Mikä on hyvää? Mitä pitäisi parantaa?

Millaisista asioista haluaisit lukea? Enemmän opiskelijaelämästä? Enemmän Turusta? Jostain, joka mielestäsi kuuluu blogini aihepiiriin, mutta en ole hoksannut siitä kirjoittaa?

Lisäksi olisi kiva tietää, oletko lukenut blogia pidempään vai kenties vasta löytänyt tänne.

Kiitos kiitos, jos jaksat vaivautua ja auttaa minua tekemään parempaa blogia ja kiinnostavampia juttuja! :)

lauantai 10. joulukuuta 2011

Myrskytuisku

 Eilen suuntasin ensimmäistä kertaa Kupittaan asemalle, kun lähdin Helsinkiin katsomaan Doctor Atomic -opperaa! Lumituisku taisi juuri silloin olla pahimmillaan, joten päätinkin lähteä ihan suosiolla tuntia aiemmalla junalla kuin alun perin oli tarkoitus. Junat kulkivat kuitenkin aivan ajallaan, hienoa vr! :)



Ooppera oli hieno, oli hienoa saada lunta - harmi vaan että se oli yöllä palatessani muuttunut valtaviksi vesilätäköiksi. Mutta toivoa on vielä, kyllähän tässä on talvea jäljellä se semmoinen kolmisen kuukautta vielä...




En ehdi runoilemaan tämän enempää, sillä tenttikirja katsoo minua hyvinkin vaativasti tällä hetkellä. Hyvää viikonloppua vaan kaikille ja toivottavasti käytte jossakin kaupungissa jollakin joulutorilla! (Itse ainakin aion hakea Turun torilta tänä viikonloppuna sellaisen omenan, jossa on kinuskia ja jotain mysliä siinä päällä... nami!)

torstai 8. joulukuuta 2011

Italiabändi

En tiedä, johtuuko tämä vain minun omista italialaisskeemoistani ja -innostuksestani, mutta olen varma siitä, että Turussa on aktiivinen italialaisyhteisö. Todistaahan sen nyt jo se ravintola ja jätskipaikkakin, joita pitävät aidot italiaanot. Eräänä päivänä Turun torilla käppäillessäni törmäsin iloiseen soittoporukkaan, joka jaksoi hymyillä ja nauraa kaikille ohikulkijoille. Kuinka hyvä mieli siitä tulikaan!




Mieleeni tuli aivan tämä bändi, johon törmäsimme Roomassa, Pantheonin edustalla. Mitäs tykkäätte?


video

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Viikonlopputurku

Tänä viikonloppuna olen reissannut keskustassa ja joulutorin läheisyydessä. Sekä perinteinen joulutori että -kuusi on jälleen pystytetty, ja ne tuottavat hyvää mieltä, vaikka sataa. En taida tällä kertaa kirjoittaa sen enempää, sillä jostain syystä en keksi mitään kiinnostavaa sanottavaa. Annetaan kuvien kertoa, miltä Turku näytti tänä viikonloppuna:


Ja sitten törmäsimme johonkin uskomattoman söpöön! Arvaatteko, missä seuraavat tilataideteokset ovat?

perjantai 2. joulukuuta 2011

Kuinka tutustuin Turun kaupunginosiin

Osa 3: Port Arthur

Ah, viisas poikaystäväni huomautti minulle ystävällisesti ohimennen puhelimessa:
"Sinullahan on se muistikortinlukija tietokoneessa."
"Mitä?"
"Niin että sinulla on se muistikortin lukija tietokoneessa, ihan noin muuten vaan..."
Ja sitten vasta tajusin: eihän tässä mitään piuhoja tarvita valokuvien koneelle saamiseen, wuhuu! Siispä aiheeseen.

Port Arthur on kaupunginosa, josta saisi oivan esitelmänaiheen, romaanin tapahtumapaikan tai arkkitehtuurisen tutkimuksen. Se sijaitsee Kakolanmäen vieressä, Mikaelinkirkosta eteenpäin. Alue on esimerkkitapaus siitä, kuinka aika voi muuttaa paikkoja ja asioita paljonkin - entisestä huono-osaisten alueesta tuleekin äkkiä suosittua, boheemia ja kallista.




Port Arthur oli reilu sata vuotta sitten vielä peltoa. 1900-luvun alkaessa maalta muutti kaupunkiin hurjasti väkeä, ja heille tarvittiin asuntoja. Port Arthur oli tähän vastaus - Puutaloalue rakennettiin Engelin suunnitteleman asemakaavan mukaan työläisille.
Vuosien kuluessa talot ränsistyivät, ja lopulta niitä uhkasi purkaminen 1970-luvulla. Kansanliike nousi kuitenkin kaupunginosan säilyttämiseksi, joten näin lopulta tapahtui. Taloja alettiin remontoida ja niiden hinta kallistui nopeasti. Nykyään Port Arthur on yksi Turun kalleimpia asuinalueita.




Turussa kävijöille suosittelen ehdottomasti kävelyretkeä tälle asuinalueelle. Varsinkin nyt joulun aikaan ja jos lunta vielä saadaan maahan, on siellä varmasti todella kaunista, kun jo kerran nyt on tällaista:





Itse olen tutustunut Portsaan lähinnä juurikin näiden kävelyretkien muodossa ja läpikulkualueena satamaan. Tämä alue on oivallinen kaikenlaiseen historialliseen ja tunteelliseen fiilistelyyn, jos joku muu tuntee olevansa yhtä haaveellinen hetkittäin kuin minä. Alueelta löytyy myös kauppa, jolla on maailman paras nimi: "Antin pyörä on pyöräkauppa, Antin pyörä on mopokauppa" (Tai jotain siihen suuntaan se oli.) Legendaarista! :D