maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vapun aloitus

Onko parempaa tapaa aloittaa vappu kuin istumalla auringonpaisteessa ilman takkia, parhaassa mahdollisessa seurassa, ja juoda simaa?






Ehkä vielä parempi tapa on se, että syö samalla myös halloumisalaattia.

Toisaalta, jos vappu on jo alkanut edellisenä iltana juhlimisella, ei tätä ehkä voi sanoa vapun aloitukseksi vaan pikemminkin viettämiseksi...

... Sillä opiskelijoiden vappuhan kestää parhaimmillaan ainakin kuukauden - ja vapun jälkeen voi pitää juhlia, joiden teemana on ""Enää 360 päivää vappuun!"

Ensimmäistä kertaa näimme perhosiakin, ja vielä kahta eri lajia:





Ja tämä aamukin näyttää valkenevan yhtä aurinkoisena. Ei siis muuta kuin haalarit päälle ja menoksi. Hyvää vappua kaikille!

HUOMIO, huomaa alla oleva kilpailu, josta voi voittaa teatteriliput! Vielä tämä päivä aikaa osallistua!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Turun kaupunginteatteri + kilpailu!

Olen pyöräillyt monesti Turun kaupunginteatterin jykevän jokirantarakennuksen ohi, mutta käynyt vain kerran sen sisäpuolella. Viime syksynä olimme opintoihini liittyen katsomassa Kesäyön hymyilyä, ja vasta silloin pääsin kurkistamaan teatterin ulkokuorten taakse. Näytelmä oli ihan hauska, musikaalikomedia, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuva. Oli kuitenkin ihanaa viettää ensimmäistä teatteri-iltaa Turussa.

Tämän kevään suurtapaus on ollut Linnateatterin ja Kaupunginteatterin yhteistyönä tehty Kakola-rockmusikaali. Minun on koko kevään täytynyt käydä katsomassa tämä näytelmä, mutta jostain syystä en vain ole ehtinyt. Se pyörii kuitenkin vielä toukokuun ajan, joten halukkailla on yhä pari viikkoa aikaa hankkia liput itselleen.

"Musikaalin tarina vie katsojan legendaarisen vankilan Pohjoisselliin, minne tuomiotaan astelee lusimaan vanki nimeltä Leo. Elinkautisen tuomion saanut karski linnaruuna ei osaa aavistaa, että häntä etsitään. Leon tytär Laura ei nimittäin tunne isäänsä ja voidakseen edetä elämässään Lauran täytyy löytää Leo. Vierailu Kakolassa johtaa kuitenkin arvaamattomaan katastrofiin. Leo saa viimeisen tilaisuuden lakata pakenemasta ja valita toisin."




Turussa menee myös muutama hauskanoloinen lastennäytelmä. Pienempien kanssa voi lähteä katsomaan esimerkiksi Herra Hakkaraisen seitsemän ihmettä tai Pikku Prinssin.  Myös hieman vanhemmille tarkoitettu näytelmä Iso Prinssi (k-18)  Vaikuttaa kiinnostavalta. "Mutta kenelle me aikuiset oikeastaan esitämme järkevää? Kenelle me lavastamme ja mitä? -- On hauska, ei tarvitse osallistua."

Ensi syksynä aion ihan varmasti tehdä toisen reissuni teatteriin ja mennä katsomaan näytelmän Kui-joen silta. Tällaiselle kaupunkiinmuuttajalle se on lähes välttämätöntä - revyy-muotoinen teatteriesitys nimittäin liittyy Turkuun ja turkulaisen ihmisen toimintaan (ja sehän, jos mikä, minua kiinnostaa :D).



Kilpailu

Turun kaupunginteatteri on lahjoittanut kaksi teatterilippua teille arvottavaksi. Liput ovat 11.5. olevaan Michael Frayn näytelmään Tilanne Päällään. Näytelmä on kuuluisa farssi, joka on tavallaan metateatteria - näytelmä siitä, kuinka tehdään näytelmää.

"Näytelmän alussa teatteriseurue harjoittelee ohjaajan johdolla farssia; harjoitukset ovat alkaneet hyvissä tunnelmissa. Vaikka juuri ensi-illan alla pääosanesittäjällä onkin vaikeuksia muistaa repliikkejään, eivätkä esiintyjät aina tiedä, mistä näyttämön lukuisista ovista kulloinkin on määrä kulkea, odottaa työryhmä avoimin mielin alkavaa esityskautta."

Jos siis haluat voittaa itsellesi ja seuralaisellesi liput kyseiseen näytelmään, kirjoita kommenttiboksiin tai lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen mirada@hotmail.fi, miksi juuri sinun tulisi päästä nauttimaan hauskasta teatteri-illasta. Osallistumisaikaa on maanantaihin klo 20.00 asti. Muistathan kirjoittaa myös sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa yhteyttä, mikäli voitat liput.

p.s. muista se sähköpostiosoite! Ilman s-postia olevat kommentit eivät osallistu kilpailuun. Jos et siis halua paljastaa osoitettasi, voit lähettää minulle suoraan sähköpostia.

Kursivoidut kohdat sekä kuvat Turun kaupunginteatterin sivuilta.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Ehti.

Kyllä se kukka ehti puhjeta.




Turku on tänään yhtä aurinkoinen kuin tämä tulppaani.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Hirvensalon Taidekappeli

Eilen Turusta tuli paljon suurempi kuin se on ennen ollut; huomasin jälleen kerran käyttäväni ja asuvani vain hyvin kapeaa ja pientä osaa Turusta. Kävin nimittäin ensimmäistä kertaa Hirvensalossa laskettelurinnettä kauempana. Lähdin matkaan kahden vaihto-opiskelijakaverini kanssa, ja tavoitteenamme oli Hirvensalon taidekappeli, jossa kolmas kaverimme esiintyi Turun taideakatemian konsertissa...

Tämän nähdessään vaihtarikaverini huudahti tuskasta, sillä kukaan ei ollut kertonut hänelle aikaisemmin, että laskettelukeskus olisi ollut näin lähellä!




Kävimme viileällä uimarannalla haistelemassa suolavettä ja tuulta. Vielä hetkeen en todellakaan uskaltaudu uimaan, vaikka vaihtarikaverit ovat olleet avannossakin. Totesin, että minä en ole ikinä ollut avannossa enkä mene. Sitten alkoi jälleen se selitys siitä, kuinka ihana tunne sen jälkeen on, ja varmaan ihmettelyä siitä, ettei joku suomalainen ole ollut avannossa... Mutta kiitos ei, minä odotan nykyään kesäkuuhun (toukokuun loppuun, jos on poikkeuksellisen lämmin kevät, ja nyt ei ole.)


Kevätkukkia.



Me repesimme nauruun, kun huomasimme tämän kartan. "On se hyvä, että tälle rannalle on laitettu kartta!"

En ole koskaan nähnyt Hirvensalon taidekappelin kaltaista rakennusta. Aluksi se näytti siltä, ettei se sovi maisemaan mitenkään. Sen jälkeen se alkoi näyttää kiinnostavalta ja lopulta jopa hienolta.




Tässä vaiheessa se oli jo tosi hieno.

"Hieno" ei kuitenkaan ole se sana, millä kuvailisin kirkon sisätiloja - pikemminkin sanat: "uskomaton", "poikkeuksellinen", "erikoinen", "jylhä", "upea" olisivat niitä sanoja. Nettisivuilla sanotaan, että "Kappeli on kuin 'kuparikylkinen kala tai aaltojen vihreäksi huuhtoma, nurin käännetty vene.'"


Uskomattoman hieno sisäänkäynti!


Ilmeisesti kirkossa ei juurikaan pidetä jumalanpalveluksia vaan taidenäyttelyitä, konsertteja ja joitakin lyhyempiä hartaustilaisuuksia. Tällä kertaa kyseessä oli Turun musiikkiakatemian konsertti "Domino Figures", jossa oli kitaristeja sekä laulajia ja muutama muukin muusikko. Konsertti oli aivan upea - en ole kuin ihan pari kertaa aikaisemmin kuullut klassista kitaraa. Ja kuulkaa - kyllä jäävät kaikki rokkikitaristit kauas taakse, nämä muusikot nimittäin esittävät vartin mittaisia teoksia, joissa ei tehdä muuta kuin näppäillä...






Oli mahtavaa käydä Turussa sellaisessa paikassa, jossa ei ole koskaan ennen ollut lähelläkään. Jos joskus käyt Hirvensalossa, älä vain aja tämän kappelin ohitse!

P.s Onko teidän mielestä parempi, jos kuvat ovat tällaisia suuria?
 

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Ja mitä ne kaikki muutkin oikeestaan ajattelee...

Eilen pohdiskelin jälleen tätä kahden kaupungin olemustani. On omituista, että minimoin aina toisessa kaupungissa olemisen ja maksimoin toisessa olemisen, vaikka oikeastaan välillä viihdyn jopa paremmin täällä Turussa kuin kotikaupungissa ja haluaisin tehdä täällä enemmänkin asioita.

Ehkä ongelmana on se, että minulla on kuitenkin elämää enemmän kotikaupungissa kuin täällä. Tosin se on myös seuraus siitä, että vietän siellä tällä hetkellä vähintään kolme päivää viikosta. Sitten aina sovin kaikenlaisia menoja sinne, ja käy niin, että oikeastaan joku viikonloppu haluaisinkin olla Turussa luomassa viikonloppuelämää tänne, mutta se ei ole millään tavalla mahdollista, koska sopimuksia ja menemisiä on jo liikaa siellä toisessa kaupungissa.


Katsokaa, miten paljon kauniimpia nämä junamaisematkin ovat, kun aurinko paistaa ja vähän jo vihertää!


Eilen yllätin itseni ajattelemasta jotakin hassua: Mitäköhän kaikki mun kaveritkin ajattelee? Ajatus hieman yllätti minut, sillä en ole ikinä miettinyt asiaa niin päin. Monet opiskelukavereistani kävivät fuksivuonna melkein joka viikonloppu kotona, mutta tänä vuonna melkein kukaan muu ei enää käy. Paitsi minä. Miksiköhän?

Syitähän voi olla vaikka mitä, mutta suurin on varmaan tämä: aika monien lapsuudenkoti on tosi kaukana Turusta, ja olisi taloudellisestikin mahdotonta reissata siellä joka viikonloppu. Minulla on sen verran lähellä kuitenkin, että sinne pääsee rasittamatta istuma- ja maksulihaksia ihan ylettömästi.


Ehtiiköhän tämäkään Turun keskustassa saamani kukka aueta, ennen kuin taas lähden.


Ihan hölmöä varmaan miettiä, mitä muut ajattelevat minun reissaamisestani, tuskin mitään. Se on varmaan ihan jo normi kaikille, ainakin minulta aina kysytään: "No menetkö viikonlopuksi... Olitko viikonloppuna..." Mutta ei syy ole se, että minua ahdistaisi olla täällä. Syy ei myöskään ole se, etten viihtyisi Turussa. Syy taitaa olla se, että minä viihdyn vain niin älyttömän hyvin perheeni, veljieni ja tietysti poikaystäväni kanssa, että en halua viettää viikkokausia erossa heistä. Toki myös minulla on monta tärkeää ystävää kotikaupungissa, ja heitäkin olisi tärkeä nähdä muuten kuin vain kerran kuussa ehkä. Tietenkin he voisivat tulla välillä tänne ja tulevatkin, mutta silti.

Mutta ihmisen elämä on valintoja... minä olen toistaiseksi valinnut reissaamisen, jolla saa kahdesta kaupungista paljon, mutta ei ihan kunnolla kummastakaan. En tiedä, kuinka kauan tällaistakaan voi jaksaa. Toistaiseksi olen kuitenkin jaksanut kohtuullisesti. Katsotaan sitten, missä vaiheessa tulee stoppi.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Pop-up PLAEKÄHTIMÖ

Perjantaina keskustassa pyöriessäni huomasin, että Kauppiaskadulle on jälleen ilmaantunut uusi pop-up -kauppa. Pop-up -termi tarkoittaa siis kauppaa, ravintolaa tai muuta vastaavaa, joka perustetaan lyhyeksi ajaksi, yleensä viikoksi tai pariksi, johonkin vapaaseen liiketilaan. Tällä kyseisellä kaupalla oli niin omituinen nimi - Plaekähtimö - että oli pakko lukea se neljään kertaan, ennen kuin tajusi, mitä se tarkoittaa (enkä oikeastaan senkään jälkeen tajunnut, tai osannut sitä lausua, sillä suomen kielessä aan ja öön ja ään yhdistäminen ei kuulu kielioppiin :D ). Tokihan uusi kauppa täytyi käydä katsastamassa, joten astuin sisälle.





Kyse oli siis vaatekaupasta! Minun harmikseni siellä oli vain miestenvaatteita, mutta kyllähän niitäkin katsellessa ajan saa kulumaan. Tila oli tyylikkäästi hieman karu, ja tavarat olivat kiinnostavasti esillä.

Päädyin myyjän kanssa juttusille, ja hän kertoi minulle, mikä tämä kauppa oikein oli. Kyseessä oli siis PLÆKA-nimisen nettivaatekaupan pop-up store. Plaeka maahantuo pohjoismaalaisia miestenvaatteita, joita ei saa juuri mistään muualta Suomesta. Nyt myös kaupan omituinen nimi alkoi selvitä - hankalat kirjaimet johtuivat skandinaavisesta kirjainyhdistelmästä! Yritys on kolmen opiskelijapojan noin vuosi sitten perustama, ja he ovat pienellä porukalla tehneet kaiken mainoksista henkareihin. Vaatteet kuulemma säilytetään normaalisti yhden pojan kotona yo-kylän yksiössä!

Plaekan perustajat

Jos siis kiinnostaa pohjoismaalaiset vaatteet, suosittelen poikkeamaan kauppiaskadulla näiden kavereiden liikkeessä - se on vielä tämän viikon auki.

Poikien tarina Ylioppilaslehden kertomana täällä 
PLÆKAn nettisivut



Kuvat Tommi Kuokkanen

torstai 19. huhtikuuta 2012

Jääkiekkofaneille Turussa

Kauppatorilla on juuri alkanut Jääkiekon MM-kisakiertueen tapahtuma, jossa tiedossa mm. seuraavaa:

Ilmaisessa toritapahtumassa mm:
- Jääkiekon MM-kisatunnelmia
- paikallisen jääkiekon esittäytyminen
- Paikalla TPS-legendat Urpo Ylönen ja Timo Nummelin sekä TPS-kapteeni Ville Vahalahti
- esiintymässä Arttu Wiskari
- kisamaskotti Hockey Bird
- nouda ja leimaa virallinen Leijona-fanipassisi
- kilpailuja ja paljon muuta oheisohjelmaa.

Myynnissä kiertupaketit - 2 yhden hinnoilla MM-kisoihin!

Tilaisuus jatkuu kuuteen asti, joten sinne siis, jos kiinnostaa! Itse en ole mikään suuri jääkiekkofani (paitsi silloin kun Suomi voittaa, on kiva olla osa sitä tunnelmaa :D), mutta päivällä kävin kaupungilla ja järjestelyt olivat kovassa käynnissä...



tiistai 17. huhtikuuta 2012

Luentomaneereja, osa 2

Olen kirjoittanut aikaisemmin opettajien luentomaneereista, mutta tajusin joitakin päiviä sitten, etten ole lainkaan kirjoittanut opiskelijoiden luentokäyttäytymisestä. Se onkin huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin opettajien...



Kiinnostava ilmiö opiskelijoiden käyttäytymisessä on esillä jo heti, kun luentosalin ovet avataan; mihin sitä istuisi? Kun Suomessa ollaan, aloitetaan salin täyttö luonnollisesti takaosasta. Vähintään kolme ensimmäistä riviä jätetään tyhjäksi, jos tilaa mitenkään vain riittää muualla. Kerran eräs luennoitsija sanoi 400:n ihmisen luentosalisssa (jossa sillä hetkellä oli ehkä kahdeksankymmentä): "Opiskelijat menevät aina istumaan ihan taakse ja luennon alettua huutelevat sieltä, että ´voitko puhua vähän kovempaa, ei kuulu!´" Tämähän on aivan naurettavaa! :D
Lisäksi ihmettelen aina henkilöitä, jotka jäävät istumaan ihan rivin reunaan ja joutuvat nousemaan noin kymmenen kertaa, jotta muut pääsisivät heidän ohitseen.




Kun luento sitten pääsee alkamaan, on yleensä ne tietyt tyypit, jotka tulevat aina myöhässä. Minua se ei henkilökohtaisesti juurikaan haittaa, mutta on hauska katsella, kuinka samat henkilöt ovat lähes poikkeuksetta paikalla liian myöhään (varsinkin aamuluennoilla). On hauska katsoa heidän aina samanlaisia, pahoittelevia ilmeitään ja tietää, että tavat tuskin paranevat pahoittelusta huolimatta. Toki paikalle livahtaminen on paljon helpompaa, jos ovi on salin takaosassa...

Luennolla voi tietenkin opiskella ja kuunnella luennoitsijaa, mutta se on vain murto-osa kaikesta siitä, mitä penkkien välissä todella tapahtuu. Perinteistä on tietenkin surffailla kannettavalla Facebookissa tai iltalehden sivuilla. Myös kirjan - esimerkiksi toisen kurssin tenttikirjan - lukeminen on hyvä tapa kuluttaa aikaa. Joskus luentosalin edestä voi napata ilmaisen City- tai Aviisi-lehden ja naureskella sen jutuille kavereiden kanssa samalla kun "kuuntelee" luennoitsijaa...




Joidenkin tuttujeni mielestä ehkä ärsyttävintä, mitä luennolla voi tehdä, on neulominen. Minua itseäni puikkojen kilinä ei häiritse, enkä ole kovin moneen neulojaan törmännytkään. Neulojat ovat huomanneet, että luentoajan voi käyttää jotenkin hyödyksikin. (knoppitietoa: tiesittekö, että käsityökin on tiede nimeltään käsityötiede? Minä en heti ensin uskonut kun kuulin - ei siksi, että en arvostaisi käsitöitä vaan siksi, että miksi ihan kaikesta tehdään nykyään tiede?)




Kalenteria päivitän ainakin itse aina luennoilla - saatan selata miljoona kertaa läpi samat sivut, suunnitella elämääni ja kirjoitella hauskoja juttuja sivuille, ehkä myös kavereiden kalentereihin yllätykseksi. Taiteellisemmat ystäväni ottavat joskus kaksituntisen luennon alussa puhtaan ruutupaperin esille, ja muistiinpanojen sijaan (joskus niiden lisäksi) paperi täyttyy mahtavista kuulakärki-kiemurapiirroksista.




Luennolla on myös hyvä rasvata talvesta kuivia käsiä. Joskus yhden kaverin ottaessa käsirasvan esiin, voi se kulkea lähes koko rivin läpi, ja lopulta kaikki hierovat tyytyväisenä käsiään. Mahtaa näyttää hauskalta opettajan mielestä, joka luennoi viisaasti: "Nuoruudessa ihmisen psyyke sitä ja tätä..."




Mihin kaikkeen luentosalia voi siis hyödyntääkään! Ja huhutaan, että eräs opiskelija vietti kuukauden nukkumalla luentosalissa ennen kuin löysi asunnon. Tällaista ei kuitenkaan tapahdu sivistyneessä Turussa, vaan huhu kumpuaa Tampereen TTY:ltä...    - teekkari, tietenkin.



Löytyykö lukijoilta lisää luentomaneereja?

kuvitus JP Ahosen "Villimpi Pohjola"- sarjakuvasta.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Matka, joka kestää ikuisuuden

On päiviä, jolloin junamatka tuntuu kestävän ikuisuuden. Ihan niin kuin olisi ollut jossakin toisessa maailmassa lähtiessään ja siitä olisi kulunut jo ainakin viikko...


...Päiviä, jolloin junamatka ei varsinaisesti ole tylsä vaan piiitkä...


... Hyvin pitkä...


...Jolloin aikaansa voi kuluttaa esimerkiksi kuuntelemassa espanjan- ja englanninkielisiä youtubevideoita toivoen, että edes jotain niiden sanomasta ja kielestä menisi perille ja maaliin...


... Jolloin aikaansa voi kuluttaa myös tuijottamalla tylsiä, samanlaisia maisemia....


... Jotka toistuvat yhä uudelleen tuomatta minkäänlaista uutta mielenkiintoa.


... ja uudelleen...



... Kunnes lopulta ikkunasta näkyy maamerkki: Kirkko ja Prisma!


Ja kun niiden jälkeen tulee Koroistenniemi, voi olla varma, ettei erehtynyt...


... Vihdoinkin perillä.
 

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Kuinka se voi olla yhtä aikaa Possu ja Ankka?

Eilen hyppäsin pyörän selkään ja lähdin retkelle yo-kylän suuntaan. Valokuvasin ensimmäistä kertaa erään Turun omituisuuksista, tuon naurettavan possuankan eli Posankan, joka tervehtii Uudeltamaalta saapuvia Helsingintien varressa...


Eilen haistoin ensimmäisen kerran mullan ja sen, että vähitellen ulkona alkaa tapahtua jotain. Olen nähnyt jo tulppaanejakin puskemassa maasta! Kuitenkin se tuoksu on vielä pieni aavistus, eikä sitä huomaa, ellei pysähdy tarkastelemaan.

Oli mahtavaa päästä jälleen kunnolla polkemaan kaupungin katuja, ja eräässä alamäessä polkaisin vauhtia niin paljon, että sekunnin tuntui siltä, että kaikki on mahdollista. Sitten minun täytyi kuitenkin hiljentää, sillä minulla ei ollut kypärää (joka on taas jotenkin kulkeutunut toiseen kaupunkiin).


Turun tuulikin on pysynyt pari päivää poissa. Toisaalta kuitenkin odotan sitä, kuinka se saapuu tänne lämpimien ilmamassojen kanssa...