torstai 30. elokuuta 2012

Turkulainen ystävällisyys

Olen monta kertaa sanonut, etten ymmärrä ihmisten väitettä siitä, että turkulaiset olisivat jotenkin epäystävällisiä ja sisäänpäinkääntyneitä. Ihan oikeasti - lähes kaikki tapaamani turkulaiset ovat olleet todella mukavia. Pyrin toki itsekin olemaan ystävällinen, ja yleensähän hymyyn vastataan hymyllä - mutta usein kyllä kuljen kaupungilla ajatuksissani mutruisella ilmeellä. Siltikin ihmiset ovat ystävällisiä.

Ajatelkaapa vaikka mitä tapahtui minulle tällä viikolla:




Raahasin älyttömän painavaa ja epävakaata matkalaukkuani kadulla. Laukun lisäksi minulla oli reppu selässä sekä käsissä varmaan kolme pikkupussukkaa. Kulkeminen tapahtui noin 50 metrin pätkissä, sillä niin usein oli pakko tehdä taukoja. Huohottaessani siinä paikallani ohikulkeva mies huikkasi kadun toiselta puolelta: "Onko sulla pitkä matka? Odota minuutti, mä haen auton varastosta ja heitän sinut!" Ja niin minä sain kyydin - ja mies kantoi vielä laukkuni ulko-ovelle asti! Kiitellessäni vuolaasti hän vain naureskeli: "Näytti se sinun touhusi vähän rankalta... Olen itsekin ollut opiskelijana samassa tilanteessa joskus."

Niin että kuka vielä puhuu turkulaisten koppavuudesta? En minä ainakaan!

Tämä kohtaaminen piristi viikkoa, jonka tunnelmat ovat olleet muuten vähän tällaiset:





Niin että sinne lähti toinen. On se nykyään onneksi hienoa, kun on Internet.

kuvat weheartit.com

maanantai 27. elokuuta 2012

Kappas vaan, sanoi tyttö kun Turkuun palasi.

No niin. Vaatteet on pakattu, ja pian minut voi bongata ähkimästä jättiläissuuren matkalaukun kanssa jostakin päin Turun keskustaa - varmimmin juna-asemalta. Hektisen kesän jälkeen on mukava palata jälleen siihen omaan pieneen kotiin ja keskittyä opiskeluun.

Ulkomaille karkaavan poikaystävän hyvästely on jo vähän liian lähellä, joten minäkin karkaan Turkuun.

Olen valmistautunut kaupunginvaihtoon paitsi suunnittelemalla tulevia menojani myös lukemalla Turun Sanomien uutisia. Niihin vedoten joudun siis valmistautumaan taisteluun kerrostalohiipparia (Turun hiipparimysteeri yhä ratkaisematta) sekä käärmeitä vastaan (Käärmejahti Turun Nuortentalolla). Jännitän sitä, onko kuuluisa merituuli yhtä suurta ja hyytävää kuin viime talvena (Tuuli aiheutti reittimuutoksen Silja Europalle). Odotan myös innolla sitä päivää, kun Turussa bussit muuttuvat maksuttomiksi (Maksuttomuus kolminkertaisti bussin käytön Maarianhaminassa), vaikkakin toiveet siitä ovat toistaiseksi melko olemattomat (Manner-Suomeen ei ole tulossa ilmaista joukkoliikennettä).

Toki jännitän myös sitä, onko koko kaupunki veden vallassa, niin kuin eilen vielä näytti olevan:





Yliopisto sijaitsee kuitenkin mäellä, joten vesivahinkoja ei pitäisi siellä päästä tapahtumaan (Sadevesivahingot sulkeneet Turun Forum-korttelin ravintoloita). Opiskelut siis alkavat kaikesta huolimatta ajallaan!

1. Kuva Veikko Wahlroos
2. Kuva Ville Koski

torstai 16. elokuuta 2012

Ready for Turku?

Osa lukijoistani saattaa ehkä muistaa, että viime syksynä minun ei ollut helppoa palata Turkuun kotikaupunkikesän jälkeen. Ei siltikään, vaikka se oli jo toinen vuosi ja olin jo selvinnyt ensimmäisestä. Ei siltikään, vaikka tiesin, mihin menin ja minulla oli siellä koti. Kaikki vaan muuttui niin yhtäkkiä - viikonloppuna olin vielä kotona poikaystävän kainalossa ja maanantaina yksin yliopistolla Turussa. Joskus joissakin muutoksissa on vain vähän liikaa.


Tänä kesänä olen yrittänyt tiedostaa jatkuvasti sen, että palaan jälleen syksyllä Turkuun. Olen muistellut sitä aina välillä ja todennut jopa odottavani sitä. Turku on nimittäin mahtava kaupunki, ja elämäni siellä on ihanaa ja itsenäistä. Suurin hankaluus Turussa on se, että tämä toinen puoliskoni ei sinne pysty ainakaan toistaiseksi muuttamaan. Itse asiassa hän lähtee koko syksyksi ulkomaille, joten valmistaudun siihenkin muistelemalla hyviä puolia Turusta:

1. Turussa on mahdollisuus siihen, että päättää lähteä Ruotsiin ja hypätä tunnin päästä lähtevään laivaan.

2. Turussa on joki.

3. Turussa on jokiranta. Siellä on ainakin neljä kahvilaa tai ravintolaa, joihin haluan niin pian kuin mahdollista. (mm. Cafe Art, Tintå ja Blanko, kaikki mukavasti vierekkäin)




4. Turussa on kaikki niin lähellä, etten tarvitse kuin pyörän sen kaiken saavuttamiseen.

5. Turku on kulttuurikaupunki, ja pääsen syksyllä useampaankin kulttuuritapahtumaan, yhteen aika ainutlaatuiseenkin.

6. Turussa on mahtava opiskelijaelämä. Meitä nuoria riittää niin paljon, että kaiken maailman kissanristiäisistä luennoille ravatessa ei ehdi tylsistyä.




7. Turussa on Zara, jossa aina kokeilen vaatteita, mutten osta mitään, sillä ne eivät ikinä istu minulle.

8. Turussa postiluukusta tulee Turkuposti-lehti. Se ilahduttaa köyhää opiskelijaa, joka lopetti ainoan lehtitilauksensa viikko sitten.

9. Turussa on Vartiovuorenmäki, jonne voi aina lähteä kävelylle ja ihastella alapuolella vilisevää kaupunkia.

10. Turussa on Tuomiokirkko. Odotan jo nyt, onko sen eteen pystytettävä joulukuusi vino vai ei!




Eikä ollut edes vaikea keksiä kymmentä. Taidan pian olla valmis Turkuun!

Mitä hyviä puolia keksitte Turusta?

perjantai 10. elokuuta 2012

Asuntomessukopio

Loman alkamisen kunniaksi päätimme lähteä asuntomessuille. En ole koskaan aikaisemmin ollut kyseisillä messuilla, joten oli aika jännittävää kierrellä ihmisten kodeissa ja arvostella surutta sisustus- ja pintamateriaaliratkaisuja. Moni muukin oli päättänyt ehtiä vielä messuille (sunnuntaina on viimeinen päivä), joten jonkin verran ahtaissa portaikoissa ja oviaukoissa joutui jonottamaan.

En kuitenkaan tullut kertomaan teille ahtaista oviaukoista, avokeittiöistä tai pintamateriaaliratkaisuista. Tulin kertomaan teille tästä:





Eikö teillekin tule mieleen tämä Turun maamerkki?

Kuva täältä

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Niin kuin Turku, mutta parempi

Kesälomamatkailua Suomessa ei aina tule harrastettua, paitsi tietenkin silloin, kun kohteena on jokin mökki tai Helsinki(-Vantaa). Kun kotimaamatkailua kuitenkin harrastaa, huomaa kerta toisensa jälkeen uudelleen sen, kuinka Suomessakin voi olla "niin kuin ulkomailla" - siis sillä samalla fiiliksellä kuin Lontoon kaduilla tai Espanjan rannikolla.

Olin päättänyt järjestää poikaystävälleni yllätyspäivän, joten eräänä päivänä pyysin häntä autoon ja lähdimme ajamaan kohti tuntematonta kohdetta. Parin tunnin matkan jälkeen, Porvoon vanhojen joenrantatalojen putkahtaessa näkyviin, poikaystäväni ilmoitti, ettei olisi kyllä ikinä osannut etukäteen arvata, minne menemme.



Halusin Porvooseen siksi, että se on kuulemma kesäkaupunki. Halusin Porvooseen myös siksi, että eräs ystäväni on pariinkin otteeseen suositellut sitä minulle: "Sun on pakko käydä siellä, sä tykkäisit varmasti, siellä on niin kaunista..." No tykkäsinkö?








Tykkäsin todellakin! Paikka oli kuin Turku kauneimmillaan, mutta vielä parempi, sillä vanhaa kaupunkia on säilynyt kokonainen kaupunginosa. Oikeastaan emme edes käyneet muualla. Pienissä putiikeissa oli ihana kierrellä, vaikkei juuri mitään ostanutkaan (tavarattoman tammikuun opit yhä takaraivossa!). Ravintolassa sai kohtuullisen hintaisen ja makuisen lounaan, ja Porvoon kahvipaahtamossa myyjä jauhoi meille kahvin pavuista (kaupunkilaiselämyksiä). Tuomiokirkko oli kaunis sisältä ja ulkoa, enkä ole missään muualla päässyt ihastelemaan yhtä paljon romanttistyylistä sisustusta kuin Porvoossa.





Siis loppupäätelmät: "Teidän on pakko käydä siellä, tykkäisitte varmasti, siellä on niin kaunista..."