torstai 28. huhtikuuta 2011

Jos pidät oluesta

Turussa on paljon baareja, joilla on harhaanjohtavat nimet: Pankki, Koulu, Vessa, Poro ja Apteekki. Jos huikkaa käyvänsä pankissa ja viipyykin kolme tuntia, saatetaan kotona ihmetellä, että mistäköhän lainasta siellä oikein keskustellaan...

Apteekki on näistä ainoa, joka sijaitsee ei-keskustan-puolella Aurajokea. En ole Vares-ihmisiä, mutta olen kuullut, että kyseinen baari olisi hänen vakipaikkansa.




Oluthanoja oli tässä mestassa varmaan parikymmentä. Siideriä tuli muistaakseni kahdesta hanasta, eli minun valinnanvarani oli vähän suppeampi kuin seuralaisen, joka piti oluesta :D

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Pyhien jälkeen

Pääsiäinen on ohi ja opiskelu jälleen käynnissä! Ei kuitenkaan enää kuin pienoisella loppukirillä - itse asiassa turkupäiväni tältä keväältä ovat laskettavissa jo melkein kahdella kädellä. Itse vietin pääsiäistä tällaisissa maisemissa, joissa talvi väheni kovaa vauhtia...







Vaan Turku oli jo jättänyt talven kokonaan taakseen, ja pääsin istumaan ensimmäistä kertaa tänä keväänä Aurajoen rannalla auringossa. Ja syömään tiikerikakkua. Sekö se on sitä turkulaisuutta?

torstai 21. huhtikuuta 2011

Pääsiäisiloa!

Syyni tähän blogihiljaisuuteen löytyy toisiksi edellisestä kirjoituksesta: opintokiireet. Siksi toivotan vain kaikille hyvää pääsiäistä, ja palaillaan sen jälkeen taas toivottavasti virkeämpinä. TURKULAISET HUOM! Turun tuomiokirkon portailla esitetään pääsiäisnäytelmää perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Menkää joukolla katsomaan ilmaista näytelmää!
ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE! :)

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Elokuu-elokuva

Jos ei asu Turussa tai vaikka asuisikin, ja jostain syystä haluaisi tutustua kaupunkiin visuaalisen ja puhutun tekstin kautta (eiks vaan oo hienoo, kun on yliopistossa ja oppii uusia sanoja), se onnistuu ainakin elokuvan Elokuu avulla.

Tämä kannattaa katsoa, jos pitää suomalaisista elokuvista, reissaamisesta ja romantiikasta. Suosittelen elokuvaa myös sellaiselle, joka uskoo tai haluaa uskoa siihen, että kesässä on ehkä pikkuisen taikaa.




Kuva on täältä, ja samasta linkistä löytyy traileri!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Mikä opiskelussa on paskaa?

Kaikkihan me tiedämme, että opiskelu on silmiä ja ajatuksia avartavaa. Se on haastavaa mutta palkitsevaa. On ihanaa oppia uusia asioita, ja mikä onni onkaan, jos on päässyt haluamalleen alalle ja blaplähuu.... Voi olla ja onkin, joo, mutta tämä päivitys on omistettu sille suunnattomalle ärsytykselle ja ketutukselle, jonka esiintymistä meidän opiskelijoiden keskuudessa on turha kieltää.

Nimittäin onhan se paskaa, että kahden kuukauden ajan tenttejä on kerran viikosssa tai kahdessa, jolloin ei oikeastaan voi rentoutua hetkeksikään, tai jos tekee niin, potee järkyttävän huonoa omaatuntoa siitä, ettei opiskele. Niin myös viikonloput kuluvat siinä hektisen panikoivassa mielentilassa, eikä odotettu kotikaupunkireissu rentoutakaan, vaan maanantaina on väsyneempi ja stressaantuneempi kuin edellisviikolla.

Ja hei - onhan se aika ärsyttävää, että seminaareissa jokíkistä pilkkua täytyy viilata 45 asteen kulmaan, vaikka se olisi jo 44 astetta. Ja onhan se välillä naurettavaa perjantaina kahdelta, kun yritetään esittää fiksua, vaikka jokainen tietää, että jokainen olisi mielummin missä tahansa muualla, mieluiten kotona nukkumassa, koska onhan torstai opiskelijan perjantai. Ja kun seminaarin pitäjä kysyy: "Mitä mieltä te olette tästä, nyt ihan kaikki saa vastata", eikä kenelläkään ole todellakaan mitään sanottavaa, tuntuu väkinäiseltä sanoa: "Njoo... hyvin oli ajateltu tuo kokonaisuus."

Ja onhan se paskaa, että täytyy todella miettiä pahimpina päivinä, että tekisikö ruokaa vai lukisiko, ja valitsee melkein sen lukemisen, koska se tuntuu viisaammalta. Ja on absurdia, että näitä kahta tarvitsee edes rinnastaa. Kaikki harrastukset jäävät, sillä rentouttavat tai luovat harrastukset vaativat jaksamista ja kiireettömyyttä. Ja niinpä päädyn selailemaan youtube-videoita viimeiset kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa, ja se tekee minusta entistä väsyneemmän.

Ja se on ärsyttävää, että nyt on kaiken oltava niin tieteellistä. En voi sanoa mitään, jos minulla ei ole taustalla tutkimustuloksia - mielipiteitä ei voi olla ilman perusteita. Joskus haluaisin sanoa: "Minä olen tätä mieltä, koska minusta se vaan on näin!" Tieteessä uskotaan vaan tieteeseen - mutta kun kaikkea ei voi sillä selittää, aivan niin kuin Mma Ramotswe sanoi Naisten etsivätoimisto -elokuvassa: "Länsimaalaiset puhuvat vaan siitä tieteestään, mutta kun on niin paljon muutakin."

Ja onhan se paskaa, että opiskelijoiden päätulotasoa - opintotukea - ei ole vieläkään sidottu indeksiin. Ja on mahtavaa miettiä, kuinka selviän viikon 16 eurolla.


Opiskelu on elämän parasta aikaa!

Kuva täältä.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Ihan kujilla

Kun kävelee samoja katuja monta kertaa, alkaa vähitellen tottua niihin. Tottuu siihen, miltä ne näyttävät, tai miltä niiden kuuluisi näyttää, ja sen vuoksi ei aina edes huomaa, jos jotain on muuttunut. Vasta, kun on ollut hetken poissa, ja palaa takaisin samoille kaduille, huomaa asioita, joihin ei aiemmin ollut pitkiin aikoihin kiinnittänyt huomiota. Tai sitten voi olla päinvastoin; jokikinen pienikin muutos pistää silmään. Oletko huomannut, turkulainen, että eräältä torilta on poistunut pressu?

 
Monestakin syystä turisti katselee Turun katuja aivan eri tavalla kuin turkulaiset. Joskus on hauskaa olla kuin turisti ja kiinnittää huomiota sellaiseen, mikä yleensä jää huomaamatta. Esimerkiksi tämä talo: aivan keskustassa, mutta enpä ollut koskaan kiinnittänyt huomiota tuohon putkeen, joka yhdistää kaksi taloa. Mielenkiintoinen arkkitehtuurinen ratkaisu...


 Ja välillä, kun kulkee kiireessä tai mikseipä ilmankin kiirettä, kannattaa katsoa sivuilleen muuallakin kuin risteyksissä - sillä kujilla voi nähdä vaikka mitä...





Oletko esimerkiksi koskaan huomannut, kuinka isoja sisäpihoja on aivan ydinkeskustassa? Sellaisia, mistä löytyy ihan leikkipuistokin?






Mutta ei jokaisella kujalla silmää hivellä...


Iloa turisteiluun!

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Kun vain kävelisi useamminkin näin

Joskus kannattaa lähteä kävelylle ihan ilman päämäärää ja tarkoitusta.

Kävin kävelyllä pitkästä aikaa ilman kiirettä, ilman ketään toista ja ilman mitään syytä tai päämäärää. Ihan vain kävelyn vuoksi. Suuntasin uusille kujille, kiipesin kukkulalle, jossa en ollut koskaan käynyt.


Ja tuntui, kuin olisin herännyt viikkotolkulla kestäneestä talvihorroksesta. Aivan niin kuin olisi löytänyt itseni syvemmin pelkän opiskelijaminäni alta. Kun on töitä kasaantunut jatkuvasti, ja vaikka niitä yrittäisi kuinka paahtaa, ei vapaahetkiä ole juurikaan jäänyt - tai silloin, kun on jäänyt, olen toistanut samoja asioita: syönyt, nukkunut tai ollut koneella. Äkkiä en enää edes muistanut, mitä kaikkea oikein olen tehnyt näinä pimeinä kuukausina, sillä havahdus tapahtui niin selkeästi.



Ja se en ollut vain minä, vaan myös Turku - jostain syystä, kun kävelin puhtaita katuja pitkin, en kyennyt muistamaan, millaista oli kun satoi kaksikymmentä senttiä lunta. Koska oli valoisaa, en tajunnut kellon olevan jo kahdeksan, joten en voinut poiketa kirjastossa kulkumatkallani. Turku ei tuntunut enää niin vieraalta, kuin viime syksynä, jolloin kävelin viimeksi puhtaita katuja pitkin. Turku oli tutumpi, sillä osaan jo kulkea ilman karttaa. Turku oli tutumpi. Ehdin huomata postimerkkejä ostaessani myyjän harvinaisen iloisen hymyn ja tervehdyksen. Huomasin myös kiireisen miehen kadulla, joka huomasi suloisen koiran ja hymyili tälle innostuneesti kuin pikkupoika. Vaikka en muistanut, miltä jättiläismäisten lumihiutaleiden sataminen näytti, muistin kuitenkin jotain muuta. Muistin sen, että kotikaupungissa minulla oli tapana kävellä useammin näin - ja ehkä siksi, en tiedä - Turku muuttui hieman enemmän kotikaupungiksi. Mutta vain hieman.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Tuli valo!

Muutama todiste valon lisääntymisestä on löytynyt:

Yrtit kasvavat

Voi jo käyttää tennareita


Tämähän on jo ihan selvä.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Pop Up -kauppa Turussa

Turussa on ensi lauantaihin asti pop up -kauppa, josta saa ekologisia vaatteita ja laukkuja! Jos kiinnostaa, kauppa sijaitsee Kauppiaskadulla kirjaston ja Kauppatorin välissä. Itse en ehtinyt vielä käymään, sillä paikka oli kiinni, mutta vaikutti kiinnostavalta. Lisätietoa täältä.

Maistuisiko opiskelijaruoka?

Joskus on sellaisia viikkoja, että kalenterissa on enemmän menoa kuin tunteja.

No nyt on ollut sellainen viikko. Kiva, mutta kiireinen.

Reissaamista, lukemista, reissaamista, organisointia ynnä muuta mukavaa on kertynyt niin paljon, että bloggailu on jäänyt taka-alalle. Mutta täällä taas! ... ja erittäin mielenkiintoisen aiheen kanssa, joka aiheuttaa sydämentykytyksiä suuntaan jos toiseenkin. Nimittäin ruoka. En aio puhua nyt superruuasta, raakaruuasta, prosessoimattomasta lähiruuasta tai mistään muustakaan muoti-ilmiöstä, vaan ihan omasta kategoriastaan: opiskelijaruuasta. 


Olen huomannut, että ainakin minun ruokailutottumukseni ovat opiskelun myötä muuttuneet epäterveellisimmiksi. Se saattaa johtua siitä, että minulla on nyt oma keittiö ja kaapit, jotka voin ladata vaikka täyteen karkkia pelkäämättä, että joku muu syö ne minun nukkuessani. Syynä voivat tietenkin myös olla pienet piristävät välipalat lukemisen välissä, opiskelijabileet, sekä hetkittäinen laiskuus ja väsymys. Nykyään on luksusta, jos saa jonkun toisen tekemää ruokaa, tai jos joku tekee aamupalan valmiiksi - osaan arvostaa sitä aivan eri tavalla kuin vielä kotona asuessa.

Opiskelijoiden perusruokahuolto nojautuu hyvin tukevasti 2,5 euron hintaiseen kelatuettuun ruokaan. Ja hyvä niin - sillä ilman tuota ruoka-avustusta monet söisivät mitä sattuu (jos sitäkään). Loppupäivän ruokailu pyritäänkin sitten yleensä järjestämään mahdollisimman edullisesti. Tässä muutama hyväksi ja halvaksi huomattu vinkki:

Kasvikset:
Liha on oikeasti kallista. Jos haluaa syödä edullisesti, erityisesti kesällä, kannattaa syödä paljon kasviksia. Perunakilo ei maksa edes euroa, ja sipulipussin saa lähes samaan hintaan. Kaali on älyttömän halpaa - ja jos pilkkoo kaalia ja sipulia ja paistaa pannulla soijakastikkeen kanssa, siitä saa oikeasti jo melkein kokonaisen ruuan, joka on vielä hyvääkin!

Munakas:
Kanamunat eivät ole hirmuisen kalliita, ja väsyneenäkin munakkaan pystyy pyöräyttämään hetkessä. Munakkaaseen voi myös heittää kaikki jämät - parin päivän takaiset perunat, nuupahtaneen paprikan ja ylijääneen jauhelihapihvin. Ja hupsista - ateria on valmis!


Keitto:
Jos ruuan perusraaka-aine on vesi, se ei voi olla kovin kallista. Liemikuutioita ei edes tarvita, jos on hyvä maustamaan, ja jos käyttää pelkkiä kasviksia, tulee keitosta entistä halvempaa. Edullisuus liittyy myös siihen, että iso keitto kestää koko viikon.

Ja niin päin pois. Edullista ja hauskaa on olla syksyisin valveutunut: marjojen ja sienien poimiminen on ilmaista, ja jokaisella on ainakin kolme tuttua, jotka meinaavat tuskastua pihalla lojuviin omeniin, ja olisivat valmiita jopa maksamaan sille, joka keräisi ne pois. Itse olen harrastanut opiskelijaelämää vasta alle vuoden, joten tietoni tältä saralta eivät ole vielä yhtä kehittyneitä kuin esimerkiksi elämäntapaopiskelija-teekkareiden. Jos ruudun takaa löytyy sellainen, tai kuka tahansa muukin, voi kertoa lisää hyviä vinkkejä. Sen olen kuitenkin huomannut, että perinteisenä opiskelijaruokana pidetty nuudelit ja tonnikala -yhdistelmä ei ole maineensa arvoinen; tonnikala on oikeasti aika kallista, ja kunnollisen suuren pastapussin saa vain hieman kalliimmalla kuin nuudelipaketin. Jos arvioidaan helppoutta ja nopeutta, on tämä ateria kuitenkin ykkössijoilla.
kuva täältä