Elämää ilman elektroniikkaa

Nykyopiskelijan elämässä elektroniikka on monestakin syystä yhtä tärkeää kuin vaatteet. Lähinnä siksi, että opiskelu on mahdotonta ilman tietokonetta. "Nämä asiat on siellä workmatesissa, nämä moodlessa, lähetän sen sähköpostilla, katsokaa yliopiston sivuilta, etsikää nettitietokannasta artikkeleita, tehkää powerpoint (oi kuinka rakastankaan powerpointteja. Ja tämä oli sarkasmia.)."

Mutta, tietokoneen ollessa tärkeä tulee televisiosta vähemmän tärkeä. Viime syksynä ajattelin alkavani säästää omaan pieneen televisioon. Keväällä säästäminen jatkui, ja nyt kesällä huomaan, etten minä mitään televisiota tarvitse. Televisiotta elämisen seurauksia:

1. Katson tonnin seteli-ilmeellä, jos joku kertoo, kuinka "hauska se on se uusi Dna:n tai Kekkilän mainos, kun siinä on se tanssiva pupu, tää tilanne oli just ihan sellanen ku siinä ja..." "Sori, mä en oo kyllä nähnyt sitä mainosta." "Mut se tuli jo viime syksynä." "En siltikään."

2. Myös naistenlehtien viittaukset uusiin tv-sarjoihin menevät ohi. "Jos olet kuin Blair siitä-ja-siitä ohjelmasta..." Niin kuka?

3. Muistan todella hyvin vuosina 2000-2009 tulleet televisio-ohjelmat ja niiden huippuhetket. Pidän O.C:ta ja Pakoa yhä todella pätevinä sarjoina, ja kyselen ihmeissäni "Mikä Gossip Girl? Mikä Good Wife? Mikä Lemmen viemää? Mikä Mentalist?"

4. Sen sijaan tunnen kaikista noloimpien tosi-tv -sarjojen tapahtumia, kuten Ruotsin miljonääriäitien, Häähullujen, Foodaholicin ja Arvostele mun illallisen. Syynä on se, että näitä ohjelmia on rajaton määrä ruutu.fi:ssä tarjolla. Niinpä niin, enhän minä mitään televisiota tarvitse...

5. Kun välillä olen kotona ja voin katsoa telkkaria, huomaan, kuinka suurin osa ohjelmista on amerikkalaisia ja alan kritisoida niiden maailmankatsomusta.

Mutta ilman televisiota pärjää mainiosti. Sanotaanko vaikkapa näin nyt niin kuin loppukommenttina.

kuva täältä