Omenasyksy

Jos kesän alkamisen tunnistaa siitä, kun haistaa ensimmäistä kertaa aurinkovoiteen, syksy on alkanut, kun ulkona tuoksuu kypsyvä omena. On uskomatonta, kuinka hajut voivat palauttaa mieleen aivan erilaisia muistoja kuin vaikkapa valokuvat ja musiikki. Joskus tuntuu, että hajumuisti on paljon syvempi kuin mikään muu, sillä silloin tuntuu, että olisi todella päässyt takaisin johonkin hetkeen. Ja joskus onkin.

Tänä kesänä sain ravintolassa viinimarjakiisseliä. Laittaessani ensimmäisen lusikallisen kiisseliä suuhuni tunsin, kuinka tämä tuoksu on minulle tuttu. Sitä täytyi miettiä hetki - sillä enhän ollut vuosiin syönyt viinimarjakiisseliä - mutta sitten muistin, kuinka äiti mehumaijaamisen jälkeen teki usein juuri samaa kiisseliä. Ja niin minun oli pakko haistella tuota jälkiruokaa niin paljon, että joidenkin mielestä se oli ehkä huonoa käytöstä. Mutta mitäpä siitä. Sillä muisteleminen on paljon tärkeämpää.

Samoihin aikoihin omenoiden kanssa myös mieli alkaa huomata, että lomasta on aika päästää irti ja aloittaa opintojen suunnittelu. Täytyy ostaa kalenteri ja kynä, jolla siihen voi kirjoittaa tulevan syksyn aikataulun. Täytyy myös hillitä kynää kiroittamasta liian montaa päivää täyteen, sillä rakastan päiviä, jolloin voi aamulla päättää, mitä haluaa tehdä. Seuraavaksi on otettava laatikot esille ja alettava siirtämään vaatteita kaapista niihin ja etsittävä autokyytiä, jolla saisi laatikot kuljetettua.

Ja kuinka hienoa olikaan saada puhelu opiskelukavereilta eräänä iltana: "Missä sää oot...? Tuu tänne, meillä on sua ikävä...!" "Voi, mä olen vielä täällä, mutta tulen ensi viikolla sinne..." Kaikki tuntuu paljon hienommalta sen jälkeen.