Fuksilaisia

Olin polttareissa pari päivää sitten, ja vaikka sää olikin pilvinen ja viileä, niin tunnelma oli kaikkea muuta kuin sitä. Morsian oli kaunis ja ihana (kuten aina), meininki, ohjelma ja ruoka hyviä, joten päivä oli kaikin puolin onnistunut.

Polttareissa yksi hauska puoli on se, että yleensä siellä tutustuu moneen uuteen ihmiseen. Kun viettää kahdeksantoista tuntia tiiviisti jossakin porukassa, niin siinä ehditään jutella vaikka mitä. Tällä kertaa mukana oli myös pari tyttöä, jotka ovat juuri päässeet yliopistoon ja muuttamassa pois kotoa. Toinen on itse asiassa tulossa Turkuun.

Kuunnellessani heidän kertomuksiaan asunnonhankinnasta, tavaroiden pakkaamisesta, kavereiden löytymiseen liittyvästä jännityksestä ja karttasuunnistuksesta uudessa kaupungissa en voinut olla muistelematta omaa lähtöäni kaksi vuotta sitten. Olin ollut aivan yhtä jännittynyt, aivan yhtä innoissani, silti vähän kauhuissani ja pohtinut, kuinka tulen toimeen. Kuinka osaisin hakea opintotukea? Kuinka löydän postin tai halvimman ruokakaupan? Siitä on kaksi vuotta - ja minä en ole enää siinä tilanteessa. Tänä syksynä lähtö Turkuun on jo tuttua, tavallista ja itse asiassa jo aika turvallista.

Jossain vaiheessa huomasin neuvovani heitä niissä asioissa, jotka itse olin kokenut kaikista jännittävimmiksi ja hankaliksi. Opastin heitä siinä, että kahtena ensimmäisenä viikkona tulee käydä kaikissa opiskelujuhlissa - silloin pääsee porukoihin. Juttelimme siitä, kuinka kaupunkiin voi tutustua kartan kanssa kivasti iltapäivisin ja etsiä uusia kahviloita ja puistoja. Kerroin, että kyllä siellä orientaatioluennoilla kerrotaan kaikesta aika hyvin, niistä opintotuistakin, ja että ei se haittaa, vaikka puolet kaikesta kerrotusta unohtuu. Kyllä ne selviävät sitten myöhemmin. Niitä kerrataan myös luennoilla, vaikka se onkin "yliopisto", jossa kaikkien täytyisi olla niin itsenäisiä ja pärjääviä. Ei se niin mene - ihmisiä sielläkin ollaan.

Ehkä myös vähän mainitsin tästä blogistani ja sanoin, että jos kiinnostaa, voivat käydä lukemassa varsinkin alkuaikojen kirjoituksia.

Ja niin - minä olen opinnoissani jo tiukasti puolessavälissä. Turkuunkin olen tutustunut jo aikalailla. Vaikka fuksivuotta edeltäneen kesän heräsin joka aamu jännitykseen, niin siitäkin on selvitty, ja elämä Turussa on oikeastaan aika kivaa. Oikeastaan sen verran mukavaa, että hieman jo odotan sitä, että palaan sinne elokuussa jälleen.

Ja ehkä käyn sitten kahvilla sen tytön kanssa, joka on saapumassa Turkuun ensimmäistä kertaa.

(kuvituksena ensimmäisten blogikirjoitusteni kuvia)