perjantai 11. tammikuuta 2013

Kiitos Turulle

Tiedättekö, kun illanistujaisissa tulee se hetki, kun joku ehdottaa jotain leikkiä - juomapeliä, Monopolya tai mitä tahansa. Sitten aloitetaan pelaaminen, ja kaikilla on hauskaa. Hauskan edellytyksenä kuitenkin on, että leikkiä ei jatketa ikuisuuksiin vaan se lopetetaan oikeassa vaiheessa. Silloin, kun ehkä vielä vähän jaksaisi, muttei kovin kauaa.

Tämän blogin aika alkaa olla lopussa. Vietin lähes kuukauden ulkomailla, ja palatessani totesin, ettei minulla ole enää juurikaan kirjoitettavaa. Tai saattaisin jaksaa vielä hetken, mutten kovin kauaa.

Tämän blogin pitäminen on ollut upeaa. Näiden reilun kahden vuoden aikana olen saanut lähes yksinomaan ystävällisiä ihmisiä lukijoikseni, mikä on hienoa. Olen saanut palautetta aidoilta turkulaisilta, joiden mukaan olen onnistunut nappaamaan jotain olennaista tästä kaupungista. Se on tuntunut erityisen hyvältä välillä vähän pelokkaastakin opiskelutytöstä, joka on ajoittain ajatellut, tuleeko tästä kaupungista koskaan minun.


 Mutta kyllä se on jo minun. Ainakin osa siitä; ne kadut, joilla kävelen päivittäin, ja ne kaupat ja kirjastot, joissa olen viettänyt aikaani tuntikausia, ovat jo paljon tutumpia kuin ne siellä kotikaupungissa. En olisi uskonut, mutta niin se on. Niinkuin sen kuuluukin olla. Olen saanut tästä kaupungista paljon kavereita ja ystäviä, niin paljon, että saan halutessani aina seuraa. Kirjoitin syksyllä 2010, että suurtapaus oli, kun näin tutun ihmisen kadulla. Nykyään se tapahtuu joka kerta, kun lähden kaupungille.

Siksi onkin ollut vaikeaa tehdä se päätös, että jätän Turun ja palaan kotikaupunkiini - Tampereelle. Elämäntilanne on sellainen, että tämän vuoden jälkeen minun on parempi mennä sinne. Mutta sekään kaupunki ei enää ole sama, vaan hetken aikaa olen siellä jälleen niin kuin Turussa ensimmäisinä vuosina. Miten osaankaan enää pyörittää arkea siellä? Ja toisaalta - kuinka osaan muuttaa Turusta kaupungin, jossa käyn enää kylässä? Tuntuu yllättävän haikealta ja vaikealtakin lähteä täältä tämän kevään jälkeen.


Mutta Turku on sentään aina mukana, muistoissa ja ihan maantieteellisestikin olemassa. Ja voi olla hyvinkin mahdollista, että päädyn tänne takaisin ennemmin tai myöhemmin.

Kiitos lukijoille näistä vuosista - tsemppauksesta ja kommenteista. Saattaa olla, että saatte ensi kesästä lähtien lukea minun juttujani uudesta näkökulmasta. Olen nimittäin harkinnut, että alan kirjoittaa joku päivä Tampereesta. Mikäli näin tapahtuu, tulen ilmoittamaan siitä teille. Tämä blogi jää vielä tänne, jotta Turusta kiinnostuneet voivat selailla juttujani myöhemminkin.

Palaillaan, toivottavasti!

11 kommenttia:

  1. ilmankos blogis teksti kolahti niin osuen kun olen itsekin tampereelta. great minds jne. :)

    harmi kun ei nähty muuten kuin -varmasti- sattumalta.

    piispankatu alkaa olemaan myös täällä puolen nähty... joten muuttanen varmaankin takaisin kotikaupunkiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, samanlainen ajattelutapa ehkä :D Piispankadulla olen itsekin jonkin verran kävellyt, se kun on ihan yliopiston vieressä. Kaunis katu!

      Poista
  2. Kiitos, tämä oli kiva blogi Turusta.

    Tapaamisiin Tampereella! Olen muuten aikoinani opiskellut Tampereella puoli vuotta, joten tuttu paikka:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi, kaikista uskollisin lukijani! :)
      Toivon mukaan jutut jatkuvat Tampereelta myöhemmin.

      Poista
  3. Kiitos, sulle tästä blogista munkin puolesta! Sitä on ollut kiva lukea.

    Sun pitäisi harkita jonkinlaiseksi "tsurnalistiksi' ryhtymistä, kun osaat havainnoida ja kuvata asioita aidosti, tarkasti, ilmauksellisesti ja mielikuvituksellisesti. Ellet sitten jo ole sillä alalla.

    Mukavaa jatkoa Suomen Man(ch)e(st)e(rii)n. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet viihtynyt blogin seurassa! :)
      Ja kiitos kohteliaisuudesta! Tätä kirjoittamista on tullut harjoiteltua melko lailla tässä menneinä 20:nä vuotena, mutten ainakaan vielä kirjoita mihinkään muuhun mediaan. Ainakaan vielä...

      Poista
    2. Hauskaa! Olen itse kotoisin Turusta, mutta muutin opiskelujen perässä Tampereelle. Olen siis saanut tarkastella Tamperetta uusin silmin ja kokea paljon samaa. Koulu on tulossa valmiiksi ja nyt suunnittelen paluumuuttoa Turkuun.

      Oletko saanut kuulla paljon tamperelaisuudestasi Turussa? Täällä Tampereella ihmiset ovat ystävällisiä, mutta tuntuu, että vanha vastakkainasettelu vielä elää vahvasti ja ihmisille on kyllä tärkeää kertoa vähintään muutama turkulaisvitsi kun oma kotikuntani selviää :)

      Blogiasi on ollut kiva lukea! Haluaisitko tehdä vielä kirjoituksen jossa vertailet Turkua ja Tamperetta paikkakuntina. Ota mukaan vaikka ihmiset, keskusta, luonto tai mitä vaan kekesit!

      Poista
    3. Kiitos kommentista! Sulla on sitten vähän päinvastainen liikehdintä tiedossa kuin minulla :) Olen kyllä saanut kuulla tamperelaisuudestani ja vitsejä on tullut heiteltyä puolin ja toisin. Itse olen kuitenkin kokenut kommentit hauskoina ja tavallaan olen tamperelaisena läheisempi turkulaisille kuin vaikkapa kotkalainen, joka ei herätä lainkaan niin paljon mielikuvia! :)

      Hmm, hyvä idea tuo Tampereen ja Turun vertailukirjoitus. Harkitsen sellaisen tekemistä tähän blogiin, mutta mikäli en sitä täällä julkaise, lupaan tehdä sellaisen tulevaisuuden Tampere-blogiini (ja ilmoitan sitten täällä, kuinka blogin löytää), kun sellaista alan keväällä tai alkukesästä (toivon mukaan) kirjoittaa.

      Poista
  4. Kiitos hienosta blogista. Itsekin olen tamperelainen, joka on aikoinaan viettänyt muutaman vuoden Turussa. Tuomiokirkon jyhkeä fasadi, Aurajoessa mateleva maitokahvi ja miksei Piispankatukin herättävät edelleen lämpimiä tunteita. Tervetuloa takaisin Tampereelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, mikä Turussa on kaikista olennaisinta - ja jota varmasti jään kaipaamaan. Kiitos paljon, uusi seikkailu Tampereella odottaa :) (ja vielä yksi kevät Turussa näillä näkymin!)

      Poista
  5. pakko muuten tulla vielä toteamaan että kyllä tammikuu turussa on yksi klassikko jos haluaa todella olla rauhassa, ilman että ketään tuttua tulee kaduilla vastaan. kadut ovat pimeitä ja usein loskaisia, ennen talven helmikuista fanfaaria. tietysti pitkä talvi on muutenkin ajanut ihmisten ajatukset syvälle harmauteen.

    yksi paikka missä ihmiset näkyy viihtyvän, on kuntosali. se on tullut huomattua!

    nyt kun olet laittamassa nippuun niin kerroppa vaikka lempiravintolasi, kahvilasi, baarisi, yökerhosi (yksi niistä viidestä :) ja jotain muitakin kommentteja. museot, näyttelyt tms must-see paikat. joku vielä jota en ole löytänyt!

    VastaaPoista

Kerro, kerro kommenttis :)