keskiviikko 23. helmikuuta 2011

HÄN sai mut nauramaan, HÄN, sai mut laulamaan, HÄN

Täst turuun kielest ois taas vähä juttuu...

Minä tulen sellaiselta alueelta, jossa ihmisestä käytetään mutkattomasti kirjakielessä eläimelle tarkoitettua viittaussuhdetta se. Hän-sanaa käytetään lähinnä kirjallisuudessa, jos siinäkään, ja sen käyttäminen tuntuu erittäin epäluontevalta ja viralliselta. Myös eläimistä käytetään sanaa se - paitsi jotkut erittäin onnelliset ja ylpeät emännät ja isännät saattavat kertoa lemmikeistään, kuinka "Hän on hieno kissa, hän on niin siisti!"


Onks hän se vai hän?


Mutta kun saavuin Turkuun, huomasin ihmisten olevan kumman kohteliaita. "Hän soitti mulle äsken, ja sanos ett mä olin soittanut hänelle aikaisemmin. No mää siinä sanoi et voisinko mää saada vihdoin sen 50 euroa takasi, ku hän oli lainannu ne jo kaua sitte. No hän siinä sitte..." Kun alkaa juttelemaan turkulaiselle ja päräyttää "Se sano mulle et..." Tuntee itsensä yhtäkkiä todella epäkunnioittavaksi ja typeräksi. Miksi minä sanoin, että SE sanoi? Sehän oli ihminen, joka sanoi! Olen miettinyt, pitääkö keskustelun toinen osapuoli minua aivan dorkana, vai huomaako HÄN edes, kun sanon se enkä hän?

Ja voi kuulkaa - se on tarttuvaa. Siis ei se, vaan hän. Minäkin puhun nykyään hänestä. Tämä on kyllä huomattu ja tälle on kyllä myös naurettu kotikaupungissa. Mutta se vaan tuntuu nykyään jopa luontevammalta. Mutta ei aina - muutama päivä ei-täysin-turkulaisen seurassa palauttaa minut jälleen ruotuun.

Eikös se kirjakieli kehitetty Turun murteen pohjalta? Tai niin he itse ainakin väittävät...

8 kommenttia:

  1. Taas tulen kommentoimaan tätä sydäntäni lähellä olevaa murreasiaa :P Törmäsin tähän samaan ihmetykseen tammikuussa, kun olin ollut katsomassa erästä vauvaa ja laittanut siitä facebook-statuksen (no tietty!). Eräs raumalainen ystäväni oli kommentoinut siihen, että "Oi! Kuinka iso hän oli?" Opiskelukaverini kysyi tätä ihmetellen (kun olin ensin itse myös viitannut tähän kyseiseen vauvaan hän-sanalla), hän kun oli nähnyt myös tämän facebook-jutun.

    Sanoisin, että esimerkiksi vauvojen kohdalla "hän" on ikään kuin hemmottelunimitys. Tai oikeastaan se antaa sellaisen erityismerkityksen. Erityismerkitys voi olla myös negatiivinen. "Hän ei sitten ole vieläkään maksanut velkaansa..."

    Hän-sana niikun painottaa sitä tekijää! Puheen sävykin muuttuu.

    Eihän tästä kukaan mitään ymmärtänyt, mutta kuitenkin! Olen kyllä koko ajan lukenut blogiasi, mutta olen aika laiska kommentoija. Kiva blogi kuitenkin! :)

    -Anniina

    VastaaPoista
  2. Anniina:

    Tosi kiva kuulla, että olet lukenut blogia ja aina joskus jaksat kommentoidakin! :)

    Tuo hän-juttu on kyllä mielenkiintoinen - en tiedä, milloin se-sanan käyttö on lisääntynyt, vai onko sitä käytetty jo esimerkiksi sata vuotta sitten. Ja olet muuten ihan oikeassa, että hän-sana painottaa tekijää, itse en ihan tuolla tavalla sitä osannutkaan sanoa tai ajatella! Ja hellittelynimenä se toimii varmaan eläimillekin - eläimet ja vauvat kun on yleensä ihania, he voivat olla niin söpöjä...!

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana tää sun blogis! Kiva, kun laitoit kommenttia, niin että löysin tänne. Mistä päin sä siis oot muuttanut Turkuun, jos saan udella? :)

    VastaaPoista
  4. Bea: Kiitos paljon! Kiva, että löysit tänne ja tervetuloa lukijaksi! :) Kotikaupunki mulla sijaitsee Pirkanmaalla, eli sellaset toistasataa kilometriä Turusta pohjoiseen.

    VastaaPoista
  5. Itse olen asunut 9-vuotiaasta Turussa (olen nyt reilut 30), ja täytyy sanoa että yllätyin tuosta hän-havainnostasi. Taitaahan sitä tosiaan joku täällä käyttää, mutta ylivoimainen enemmistö kyllä sanoo ihmisistä "se", kuten suurin osa suomalaisista. Omaankin tuttavapiiriini kuuluu monia itseni ikäisiä koko ikänsä Turussa asuneita, ja kaikki taitavat sanoa "se".
    Olet ilmeisesti sattumalta törmännyt moniin harvinaisen vahvaa murretta puhuviin "aitoihin" turkulaisiin...

    VastaaPoista
  6. Anonyymi: Aika moneen turkulaiseen olen törmännyt, ja he kyllä käyttävät pääasiassa hän-muotoa. Todennäköisesti otantaan on sattunut poikkeuksellisen monta vahvan murteen omaavaa :D

    VastaaPoista
  7. Löysin blogisi vasta tänään ja pakko heti kommentoida, sillä itse olen tehnyt tämän saman havainnon.

    Olen Pirkanmaalta ja aiemmin puhuin kaikista, sekä ihmisistä että eläimistä, se -muodossa. Poikaystäväni on Turusta ja HÄN sekä HÄNEN perheensä puhuvat aina hän sitä hän tätä... Kiinnitin siihen heti seurustelumme alussa huomioita, sillä se kuulosti niin kovin kohteliaalta. Nykyään, muutaman vuoden heitä kuunneltuani puhun sujuvasti sekaisin siitä ja hänestä. Hän -sana tarttui nopeasti minunkin suuhuni.

    VastaaPoista
  8. Mantelileipä: Kiva kun löysit tänne ja kiitos kommentista!
    HÄN on todellakin jotenkin todella kohtelias ja varsinkin alussa silmiinpistävä (tai korvaanpistävä) juttu. Itse olin vähän murrosvaiheessa, käytän hän:tä ja se:tä vuorotellen, joskus vähän hämilläni siitä, että kumpaakohan nyt käyttäisin...

    VastaaPoista

Kerro, kerro kommenttis :)