Turkulaisesta kevyen liikenteen käyttäytymisestä

Sen verran paljon olen tässä blogissani Turkua kehunut, että nyt on aika sanoa jotain negatiivistakin. Tämä asia ei kyllä varmastikaan ole ominaista ainoastaan Turulle vaan kaikille suomalaisille kaupungeille, joissa samalle kadunpätkälle eksyy yhtä useampi auto, ihminen ja pyörä.

Turussa pyöräilijöiden olot ovat melko hyvät, sillä pyöräteitä on rakennettu lähes kaikkialle kaupungin keskustan läheisyyteen.
Mutta yleisesti ottaen vain läheisyyteen.
Ja kun on talvi, ei pyöräteitä ole käytännössä olemassakaan, vaan ne ovat hautautuneet lumen tai lumikasojen alle.

Useammin kuin kerran pyörällä liikkuessani olen saanut kiukkuisia verbaalisia ja nonverbaalisia viestejä. Pyöräillessäni Tuomaansillalla nainen käveli keskellä kulkuväylää, eikä suostunut kellon kilistelyistä huolimatta väistämään. Lopulta sanoin hänelle: "Pääsisinkö minä tästä", ja hän tiuskaisi: "Tuolta oikealta pääsee ohitse!" Oikealla oli lumivallin ja hänen välissään noin viisikymmentä senttiä, josta en ollut viitsinyt lähteä änkeämään, jotta hän ei pelästyisi.

Kerran talutin pyörääni kävelytiellä, koska huomasin, että siinä ei saanut pyöräillä. Sitten pyysin tietä parilta leveästi kävelevältä naiselta, jotka vastasivat: "Tuossa vieressä pitää pyöräillä!" En voinut olla vastaamatta: "Niin, siksi mä talutankin pyörääni!" En nimittäin päässyt pois jalkakäytävältä lumivallien ylitse. Jos joku ei sitä tiedä, niin mainittakoon, että pyörää taluttava henkilö on jalankulkija.

Minä olen pyöräillyt myös jalkakäytävillä, vaikka tiedän, että periaatteessa se ei ole sallittua. Olen kuitenkin aina ottanut huomioon jalankulkijat, joiden vierestä olen mennyt erittäin varovasti. Monesti kuitenkin talutan, varsinkin jos ihmisiä on paljon. Suurin osa ihmisistä on onneksi mukavia.  Kuitenkin tuntuuu vähän kummalliselta, että jotku ihmiset eivät kykene olemaan kohteliaita ja joskus joustamaan yhteisen hyvän (=sujuvan liikenteen) vuoksi.

 

kuvat täältä