Maistuisiko opiskelijaruoka?

Joskus on sellaisia viikkoja, että kalenterissa on enemmän menoa kuin tunteja.

No nyt on ollut sellainen viikko. Kiva, mutta kiireinen.

Reissaamista, lukemista, reissaamista, organisointia ynnä muuta mukavaa on kertynyt niin paljon, että bloggailu on jäänyt taka-alalle. Mutta täällä taas! ... ja erittäin mielenkiintoisen aiheen kanssa, joka aiheuttaa sydämentykytyksiä suuntaan jos toiseenkin. Nimittäin ruoka. En aio puhua nyt superruuasta, raakaruuasta, prosessoimattomasta lähiruuasta tai mistään muustakaan muoti-ilmiöstä, vaan ihan omasta kategoriastaan: opiskelijaruuasta. 

Olen huomannut, että ainakin minun ruokailutottumukseni ovat opiskelun myötä muuttuneet epäterveellisimmiksi. Se saattaa johtua siitä, että minulla on nyt oma keittiö ja kaapit, jotka voin ladata vaikka täyteen karkkia pelkäämättä, että joku muu syö ne minun nukkuessani. Syynä voivat tietenkin myös olla pienet piristävät välipalat lukemisen välissä, opiskelijabileet, sekä hetkittäinen laiskuus ja väsymys. Nykyään on luksusta, jos saa jonkun toisen tekemää ruokaa, tai jos joku tekee aamupalan valmiiksi - osaan arvostaa sitä aivan eri tavalla kuin vielä kotona asuessa.

Opiskelijoiden perusruokahuolto nojautuu hyvin tukevasti 2,5 euron hintaiseen kelatuettuun ruokaan. Ja hyvä niin - sillä ilman tuota ruoka-avustusta monet söisivät mitä sattuu (jos sitäkään). Loppupäivän ruokailu pyritäänkin sitten yleensä järjestämään mahdollisimman edullisesti. Tässä muutama hyväksi ja halvaksi huomattu vinkki:

Kasvikset:
Liha on oikeasti kallista. Jos haluaa syödä edullisesti, erityisesti kesällä, kannattaa syödä paljon kasviksia. Perunakilo ei maksa edes euroa, ja sipulipussin saa lähes samaan hintaan. Kaali on älyttömän halpaa - ja jos pilkkoo kaalia ja sipulia ja paistaa pannulla soijakastikkeen kanssa, siitä saa oikeasti jo melkein kokonaisen ruuan, joka on vielä hyvääkin!

Munakas:
Kanamunat eivät ole hirmuisen kalliita, ja väsyneenäkin munakkaan pystyy pyöräyttämään hetkessä. Munakkaaseen voi myös heittää kaikki jämät - parin päivän takaiset perunat, nuupahtaneen paprikan ja ylijääneen jauhelihapihvin. Ja hupsista - ateria on valmis!

Keitto:
Jos ruuan perusraaka-aine on vesi, se ei voi olla kovin kallista. Liemikuutioita ei edes tarvita, jos on hyvä maustamaan, ja jos käyttää pelkkiä kasviksia, tulee keitosta entistä halvempaa. Edullisuus liittyy myös siihen, että iso keitto kestää koko viikon.

Ja niin päin pois. Edullista ja hauskaa on olla syksyisin valveutunut: marjojen ja sienien poimiminen on ilmaista, ja jokaisella on ainakin kolme tuttua, jotka meinaavat tuskastua pihalla lojuviin omeniin, ja olisivat valmiita jopa maksamaan sille, joka keräisi ne pois. Itse olen harrastanut opiskelijaelämää vasta alle vuoden, joten tietoni tältä saralta eivät ole vielä yhtä kehittyneitä kuin esimerkiksi elämäntapaopiskelija-teekkareiden. Jos ruudun takaa löytyy sellainen, tai kuka tahansa muukin, voi kertoa lisää hyviä vinkkejä. Sen olen kuitenkin huomannut, että perinteisenä opiskelijaruokana pidetty nuudelit ja tonnikala -yhdistelmä ei ole maineensa arvoinen; tonnikala on oikeasti aika kallista, ja kunnollisen suuren pastapussin saa vain hieman kalliimmalla kuin nuudelipaketin. Jos arvioidaan helppoutta ja nopeutta, on tämä ateria kuitenkin ykkössijoilla.

kuva täältä