Kirjastoasukas

Täällä sitä jälleen ollaan - tosin tällä kertaa yliopiston kirjastossa. Kaupungin kirjasto on kauniinpi, mutta täällä on enemmän tilaa - ei tilan väljyyttä, mutta ihmisiltä. On päiviä, jolloin kaipaa seuraa ja päiviä, jolloin haluaa keskittyä vain ja siihen yhteen asiaan, mitä tekee.

Ja minähän teen nyt. Ensimmäinen hienoinen pienoinen tutkielmani, johon olen täysin itsenäisesti hakenut kaiken materiaalin, on nyt työn alla. Aihe on mielenkiintoinen, joten työskentely on oikeastaan ollut ihan iloa. Ja tämä on ihan totta siltikin, vaikka tämä on kolmas päivä tällä viikolla, kun todennäköisesti vietän kirjastossa aikaani noin kahdeksaan asti illalla. Ei se haittaa. Joskus on hauskaa uppoutua täydelliseksi opiskelijaksi, jonka elämässä ei oikeastaan muuta olekaan...

... ja vilkuilla ikkunasta kaukaisia taloja, jotka hiljalleen hiljalleen hämärtyvät ja lopulta katoavat. Onpa hauskaa uppoutua aiheeseen, joka tuntuu olevan just nappi minulle ja huomata, että tässä hommassahan edistyy ja ollaan jopa jo voiton puolella! Ja yllättävän mahtavaa on myös löytää kirjastojen jättimäisestä tietokannasta juuri oikea ja passeli lähdekirja, joka kokoaa kaikkien niiden "melkein-aiheesta-mutta-enimmäkseen-sen-ohi-kuitenkin" -kirjojen hajanaiset ajatukset yhdeksi kokonaisuudeksi. Ei kuulkaas ole aivan helppoa tämä lähdekirjallisuudenkaan haaliminen, kokeilkaa.

Niin, lupasinkin kertoa siitä viime viikonlopusta, mutta eipä siinä muuta sen kummempaa kuin että minulla oli perheläisiä vieraana ja kävimme Caribiassa ja oli mukavaa. Ja tuntuu, että olisin ollut Turussa kamaalan kauan, ihan vain siksi, kun en ole kahteen viikkoon käynyt kotikaupungissa. Mutta ei se mitään, huomenna menen. Ja sitäpaitsi, täällä on helpompaa uppoutua opiskeluun ja istua kirjastoissa iltaisin kahdeksaan, sillä kukaan ei soittele ja patista tulemaan (toisaalta se, että joku soittelee ja patistaa tulemaan vaikka syömään, on oikeastaan aika ihanaa).

Mutta tämä oli tauko; nyt jatkan jälleen kirjoittamista ja selailemista ja lähdeviitteiden oikeaoppista merkitsemistä (olen opetellut sen ehkä neljä kertaa elämäni aikana, olisi ehkä aika opetella se viimeinkin kunnolla, by heart). Ja katsokaa, kuinka tämäkin blogiteksti soljuu vaan, koska olen kirjoittanut viimeiset kolme tuntia - tämä tekstihän on melkein runollista. Tai en tiedä, onko se teidän mielestänne, sillä

Transaktioteoria.

Siinäpä teille miettimistä näin syysillaksi.

kuvat weheartit.com