Kuinka tutustuin Jyväskylään

Viikko sitten olin kylässä ihanan ystäväni luona aurinkoisessa Jyväskylässä. Olen käynyt kyseisessä kaupungissa pari kertaa aiemminkin, mutta vasta nyt vietin siellä oikein kunnolla aikaa. Viikonloppu oli aivan ihana: irtokarkkia, elokuva, sarjamaratonia, syyskävelyä, hyvää ruokaa ja yksi musakeikkakin. Parasta tietenkin oli päästä juttelemaan tuntikausia ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt taas hetkeen - ja siinäpä sitten surkuteltiin, miksi Jyväskylä ja Turku ovat niin kaukana toisistaan, tai oikeammin, miksi emme opiskele samassa kaupungissa!

Vaan kaupunkina tämä kaupunki oli paljon kivempi kuin muistelin. Ehkä myös kaunis syksysää vaikutti siihen - auringonpaisteessa ja lehtiloistossa nimittäin tylsät parkkipaikatkin näyttävät mukavilta oleskelutiloilta. Mutta Jyväskylähän on oikeasti iso kaupunki, ja kävelykeskusta oli mukava. Ihmisiä riittää ja kuulemma erityisesti syksyisin, sillä tuhannet opiskelijat palaavat kirjojensa ääreen aina silloin.

Yliopistoalue oli myös tosi kiva, ja rakennukset todella paljon kauniimpia kuin Turussa. Turun yliopiston rakennukset ovat valkoisia laatikoita, mutta Jyväskylässä ne olivat vanhoja, tunnelmallisen punaisia tiilirakennuksia. Harmi vain, että taitavat olla hieman homeessa, ainakin osa...

Lähellä rautatieasemaa oli hassu koppero keskellä parkkipaikkaa. Se oli kahvila Wilhelmiina, joka osottautui ulkonäköään paljon viihtyisämmäksi! Minä en ole kahvi-ihmisiä, mutta join jonkinlaisen kahviviritelmän, johon oli lisätty paljon suklaata ja sokeria. Hyvää oli.

Jyväskylä on arkkitehtuuriltaan melko moderni kaupunki verrattuna Turkuun. Sieltä täältä löytyy aivan kuin unohdettuna vanha pappila tai kunnostettu vanha puutalo. Muuten keskusta on rakennettu melko myöhään, vähän niin kuin joku olisi vain joskus päättänyt, että "nyt tehdään tähän suuri kaupunki ja kerrostaloja!" Keskusta on myös täynnä kaikenlaisia hassuja pikku "keskuksia", joissa on muutama kauppa ja melkoisen hiljaista.

Vaikka Turku on mielestäni mukavampi kaupunki, niin silti tuntui haikealta suunnata sunnuntaina asemalle ja lähteä jälleen sitä kohti. Tällä kertaa syyt eivät kuitenkaan olleet läheskään niin paljon kaupungissa kuin siinä, että en tiedä, koska näen jälleen kyseistä ystävää.

Niin, ja se keikkapaikka oli Poppari. Tosi mukava paikka ja mielenkiintoisia bändejä!