On mennyt paremmin kuin luulin

Ensimmäinen opiskelijasyksy on takanapäin.

Olen itse asiassa melko tyytyväinen itseeni sen suhteen. Sain lähes kaikki opiskeluun liittyvät asiat ja tentit tehtyä, vaikkakin osan viime tipassa. Uuteen opiskelurytmiin ja -tapoihin hyppääminen oli vauhdikasta, mutta selvisin siitä, ja minulla on ollut hauskaa. Opiskelu ja uuden oppiminen on kivaa.

Plus sitten siinä oli se kaikki muu - uusi kaupunki, uusi koti, uudet kaverit. Pelkkää uutta koko syksy. Muutto pyöri mielessäni pitkin kesää ja se tuntui välillä ihan mahdottoman jännittävältä - eikä läheskään aina positiivisessa mielessä. Lopulta tuli aika pakata tavarat pakettiautoon ja huristaa Turkuun. Sitten, kun se lopulta tapahtui, se tapahtui aika nopeasti.

Eniten pelkäsin eroa kaikista rakkaimmista ihmisistä täällä. Mietin, miten mahdan pärjätä kaupungissa, jossa en tunne oikeasti ketään - ei ollut ketään sukulaista, jolle voisin soittaa hädän tullen, vaan täytyi pärjätä tietyllä tapaa ihan itse. Juttelin kaikkien kanssa, että "kyllähän sieltä sitten saa kavereita, kun on niin moni samassa tilanteessa", mutta välillä en oikein uskonut siihen itse. Tietenkin odotin muutolta myös paljon mukavia asioita ja uskoin sen olevan tosi kivaakin. Kuitenkin välillä pelkäsin, että istuisin illat yksin, en osaisi opiskella ja soittelisin itkuisia puheluja kotiinpäin.

Vaikka muutaman itkuinen ja kamalan ikävän aikaansaama puhelu on tullut soitettua poikaystävälle, niin silti syksy on mennyt paremmin kuin luulin. Osaisin perustaa oman talouden (omat astiat, juhuu!), aloittaa opiskelun ja olen saanut vaik kui paljon kavereita. Kaikki ei ole tietenkään ole mennyt ihan helposti, mutta huumorilla ja luovuudella pärjää hyvin: kun ei voi soittaa keneltäkään autoa lainaan, on esimerkiksi pölynimuri kuljetettava pyörän korissa. Olihan se aika hauskaa, ja sain hyvän tarinan kerrottavaksi.

Pari kertaa Turun keskustassa kävellessäni on tullut yhtäkkiä sellainen "mitä ihmettä minä teen täällä, ei tämä ole minun kotini" -olo. Kuitenkin joulukuun alussa huomasin yhtäkkiä, että minähän viihdyn Turussa ihan oikeasti. Turku on ollut kiva kaupunki koko ajan, mutta nyt aloin todella tykätä siitä. Eikä kaikki tuntunut enää ihan mahdottoman jännittävältä - paitsi ehkä positiivisessa mielessä.