maanantai 28. helmikuuta 2011

LOGOMO

Hiukan on aikaa edellisestä kirjoituksesta, sillä reissaamista on jälleen reilusti takana ja edessäkin hieman. Ehkäpä kirjoitan teille, kuinka tutustuin erääseen toiseenkin kaupunkiin kuin Turkuun, mutta ei vielä, ei vielä...

Sillä nyt voisin kertoa viikon takaisesta käynnistäni Logomossa, tuossa vanhassa junakorjaamossa, jota kulttuuripääkaupungin pääkulttuuripisteeksikin kutsutaan. Siellä, "missä kulttuuri on kuin kotonaan".


Sinne mentiin sitten. Aurinko oli kaunis mutta kuitenkin kylmä vielä. Logomon remontoijilla oli kova kiire vielä tammikuussa saada näyttelytilat kuntoon ja käyttökelpoisiksi, mutta lopulta he onnistuivat. Kaikki ei kuitenkaan vielä ole valmista, ja se näkyy erityisesti ulkona. Paikan ulkonäköön voisi kiinnittää enemmän huomiota, mutta kaikki (varmaan) aikanaan, ehkä kesällä sitten.


Kun päästiin sisälle, vietiin takit naulaan ja minä jäin suu auki ihastelemaan ja ihmettelemään raitakahvilaa.


Logomossa on siis tällä hetkellä neljä näyttelyä: Päänäyttely Tuli on irti!, jalkapallonäyttely, Liisa Ihmemaassa (nykyvalokuvataiteen näyttely) ja sitten kovasti huomiota herättänyt Tom of Finland, jossa on esillä suomalaisen Touko Laaksosen homoeroottisia töitä. Kuvanäyttelyistä ei tietenkään saanut ottaa valokuvia, joten täällä blogissa ei niitä näy. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että kumpikaan näistä ei ollut mitenkään perinteinen näyttely. Varsinkin Liisa Ihmemaassa olisi vaatinut hieman enemmän aikaa, kuin meillä oli, jotta olisi voinut keskittyä teoksiin enemmän. Joka tapauksessa kumpikaan näyttelyistä ei ollut mikään "hienoin missä oon ikinä ollut", mutta näkemisen arvoisia kuitenkin.


Kaikista eniten odotin päänäyttelyä, sillä halusin tietää enemmän Turun palosta. Näyttely olikin hieno ja monipuolinen. Alussa seisottiin pimeässä huoneessa, jossa videoidut tikku-ukot juoksentelivat seinillä ja esittivät tulen käytön historiaa ja sen merkitystä ihmisille. Erikoisuus oli myös viidentoista minuutin välein toistuva Turun palo, jossa savulla, valolla ja pienoismalleilla esitettiin kaupungin palo. Hieno!

Vitriiniin oli koottu esineitä, joita ihmiset olivat pelastaneet palosta. Mitä sinä ottaisit palavasta talosta mukaasi?

En koe olevani mikään suuri taidenäyttelyiden arvioija, eikä arviointi olekaan tämän kirjoituksen tarkoitus. Siksi tyydyn vain sanomaan, että suosittelen Logomoa kaikille museoista pitäville - itse ainakin pidin kovasti. Myös lapset pitävät - sillä jalkapallonäyttelyssä pääsee pelaamaan wii-pelejä ja päänäyttelyssä kokeilemaan palomiehen vermeitä. :)



2 kommenttia:

  1. Liisa Ihmemaassa ja Tom of Finland ovat hyviä näyttelyitä, koska ne herättävät ajatuksia ja synnyttävät tuntemuksia. En minäkään ole taiteentuntija, mutta kuvittelen, että hyvän näyttelyn tulee koskettaa kävijää ja se saa koetella katsojan itselleen asettaman mukavuusvyöhykkeen rajoja.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi: Totta, tunteiden ja ajatusten herättäminen on tärkeintä.
    Ja taiteidentuntijoita tarvitaan, mutta periaatteessa jokainen meistä on taiteen tuntija ja tulkitsija omalla tavallaan, sillä yleensä niissä ei ole vain yhtä sanomaa, vaan asiat voi ymmärtää monella tavalla... Siksi on monipiippuinen juttu, jos taiteilija selittää tekeleensä liian tarkkaan! Siinä voi moni pettyä; "Ai jaa, mä luulin että tämä tarkoittaa..."

    VastaaPoista

Kerro, kerro kommenttis :)