Ensin ollaam Publicumin ja Educariumin edessä maistelemassa ainejärjestöjen boolia ja kuuntelemassa bändiä. Sitten juostaan räntäsadetta pakoon ja palataan hetken jälkeen katoksesta jatkamaan.
Sitten mennään porukalla hetkeksi jonnekin, kunnes me opiskelijat kohtaamme kaikkien turkulaisten vapun taidemuseon mäellä. Ihmetellään hetki väenpaljoutta, ei kuulla mitään, ihmetellään lisää silloin kun kaikki alkavat heiluttaa ylioppilashattujaan ilmassa, tehdään samoin, laitetaan hattu päähän, joltakin kaatuu skumppapullo.
Sitten iloitaan auringosta, soitellaan satunnaisille ihmisille: "Hei missä te ootte? Olkaa siellä, me tullaan sinne kans!", mennään Puolalan puistoon, iloitaan auringosta, sukelletaan haalareiden keskelle, löydetään kaverit, kätellään uusia tuttuja, jutellaan, valokuvataan, saadaan Fantaa, mennään pullonpyöritystä ja halutaan, että kaikki ottavat ainoastaan tehtäviä, sillä silloin voimme keksiä kaikkea hauskaa, johon liittyy esimerkiksi jonkun satunnaisen pariskunnan ympäri juokseminen viisi kertaa.
Sitten jatketaan iltaa vapputunnelmissa, ihmetellään miksi tässä kaupungissa niin harvalla on jotain hassuja vappuasuja päällään, iloitaan siitä, että Suomessakin on sentään yksi karnevaalijuhla.
Seuraavana aamuna herätään, leivotaan, pakataan leipomus laukkuun ja pyöräillään 120:n portaan alapäähään ja kivutaan Vartiovuorenmäelle. Syödään, syödään, syödään, valokuvataan, harmitellaan koleaa säätä, kuunnellaan musiikkia, joka olisi voinut olla parempaakin, kuunnellaan TYYN kuoron laulua, syödään, valokuvataan, vähän haikeillaan, sillä onhan kohta jo kesä, ja kaikki me erkanemme eri puolille Suomea.
Sitten onkin jo aika lähteä, sillä kylmyys on liian suuri, kohmeat kädet, mennään hetkeksi yhden luokse, katsotaan televisiota ja jutellaan ja ollaan ja lopulta vaihdetaan haalarit ja yo-lakki ja lähdetään junaan. Tai oikeastaan minä ja yksi toinen lähdimme kohti kotikaupunkeja, muut jäivät vielä.
Ja kun lähdin Vartiovuorenmäeltä, iski mieleeni yhtäkkiä ajatus, että tämä saattoi olla viimeinen kertani tänä keväänä tällä Turun lempikukkulallani. Siksi kaivoin kameran vielä esiin ja otin kuvan Tuomiokirkosta, sillä onhan se tämän kaupungin tunnetuin maamerkki. Kohta alkaa kesäloma, sillä pakollisia päiviä yliopistolla on enää pari ja nekin vasta kuun puolivälissä. Hurjaa. Ja myös vähän haikeaa, sillä me kaikki lähdemme eri kaupunkeihin kesäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro kommenttis :)