Pippurimylly

Muutama on ilmoittanut halustaan lukea juttujani kesälläkin, joten ajattelin päivitellä blogia silloin tällöin. Siispä tervetuloa vaan hellepäivinäkin :) Tahti on hitaampaa kuin talvella, mutta eikös kesällä kaikessa kuulukin mennä vähän hitaammin, vähän pidempään, vähän rennommin... Ainakin, jos on lomalla.

Isäni kävi hakemassa minut ja tavarani kesäksi kotikaupunkiin, ja samalla reissulla käytiin kokeilemassa uusi ravintola (tai minulle uusi), Pippurimylly. Kyseinen ravintola sijaitsee Stålarminkatu 2:ssa.

Olimme ravintolassa lounasaikaan, joten paikan normaalista hintatasosta en tiedä. Lounas oli ainakin suhteellisen edullinen, annokset maksoivat vähän yli kympin. Hintaan kuului salaattipöytä - ja millainen salaattipöytä! Ehkä Turun paras, ellen sanoisi, tai ainakin monipuolisin. Sieltä olisi saanut jopa jotain majoneesissa uivaa kalaa, mutta itse päätin jättää ne suuremmille herkkusuille, sillä en oikeastaan syö majoneesikaloja kuin jouluna.

Pääruuaksi otin kanaa. Siinä ei ollut mitään moitittavaa - ei paras annos, jonka olen syönyt, mutta erittäin maukas kuitenkin. Kastike oli hyvää (se oli jotain juustoa, olen jo unohtanut mitä!). Yleensä olen sitä mieltä, että makeaa ja suolaista ei pitäisi yhdistää (ainakaan paahtoleivässä), mutta lautasen reunalla ollut hillo sopi kanan kanssa ihmeen hyvin!

Jälkkäriksi sain vielä créme brûléen. Jos joku teistä ei ole koskaan syönyt kyseistä jälkiruokaa, lähtekää heti lähimpään ravintolaan ja tilatkaa sellainen. Söin ensimmäiseni Kanadassa noin kolme vuotta sitten, ja se oli tämän tytön menoa - lähes aina, kun on mahdollista, tilaan tuon ihanan paahtovanukkaan. En kuitenkaan ihan joka kerta, jotta en vaan kyllästyisi siihen. Kyllähän te tiedätte; jos löytää jonkun uuden karkkipussin, ja alkaa ostaa sitä joka kauppareissulla, ei mene kuin muutama viikko, ja siihen kyllästyy. Mutta Pippurimyllyn créme brûlé oli erittäin hyvä, ja sen jälkeen sai suu makeana lähteä kohti kotia.

Kaiken kaikkiaan suosittelen ravintolaa. Jollen väärin ymmärtänyt, kyseisellä paikalla on jonkinlainen kulttimaine Turussa erityisesti pihvipaikkana. Palvelu oli myös erittäin ystävällistä, joten uskon suuntaavani ravintolaan uudelleenkin.