tiistai 11. tammikuuta 2011

Rutiinitonta!

Nyt kun on arkeen palattu jo kaksi päivää (tai oikeastaan vasta kaksi päivää), alan tajuta, että yliopisto jatkuu, ja minun on alettava jälleen tehdä töitä. Loma loppui jo.

Kun se opiskelu on opiskelijan työ.

Sanoin poikaystävälleni loman aikana, että nyt olen tehnyt sellaisen päätöksen, että keväällä pyrin tekemään kaikki opiskeluun liittyvät jutut ajoissa. Opiskelisin joka päivä säännöllisesti tarpeellisen ajan, kertaisin luennot ja kaikki jo samana päivänä. Kun muut tuskastelisivat viime päivien paniikissa, minun ei tarvitsisi, sillä olisin tehnyt jo suurimman työn, ja kaipaisin vain kertailua.
Poikaystäväni totesi, että lähes kaikki normaalit opiskelijat tekevät saman päätöksen joka kevät ja syksy, "nyt minä sitten teen kaiken ajoissa", ja suurin osa heistä ei muuta tapojaan lainkaan.

Kommentti tuntui tietenkin hyvin kannustavalta - mutta tottahan se on. Olen itsekin tehnyt tämän päätöksen monta kertaa. Välillä innostus on pysynyt kuukauden ja välillä pari viikkoa. En tarkoita sitä, että päätös olisi jotenkin velvottava ja joka päivä pakollinen - elämässä tulee eri tilanteita ja hetkiä. Tavoitteena olisi kuitenkin pyrkiä säännöllisyyttä kohti. Nimittäin esseen kirjoittaminen silmät ristissä internettiin viimeisenä palautuspäivänä kello 23.52 ajatuksella "Mä nyt teen vaan jonkun" ei hyödytä ketään.

Miksi ihmeessä siihen opiskeluun on niin vaikeaa saada rutiineja? Vaikka se olisi loppujen lopuksi paljon helpompaa itselle?


kuva täältä  

En tiedä syytä. Ehkä opiskelu ei ole elintärkeää kuten syöminen ja nukkuminen, jotka tapahtuvat rutiininomaisesti joka päivä ja välttämättä. Ehkä koulupäivän jälkeen ei jaksa saman tien paneutua uudelleen opintoihin, kun olisi mahdollisuus tehdä jotain muutakin. Ehkä opiskelu on niin vaikeaa tai aikaavievää. Ehkä sitä on vain niin helppo siirtää, kun kertailu riippuu itsestä. Ehkä kanssaopiskelijat voivottelevat työmäärää niin että itsellekin tulee sellainen olo, että ei kannata tehdä niin paljon hommia ennen kuin on pakko. Tai ehkä sitä voivottelee itse. Tai ehkä aamulla on jäänyt uni niin vähiin, että on päiväunet houkuttelevat enemmän. Ehkä suurin osa meistä työskentelee parhaiten paineen alla. Ehkäpä.

Ajattelin kuitenkin yrittää, sillä olen optimisti ja uskon siihen, että säännöllinen itsenäinen opiskelu olisi mahdollista :D. Tänään tajusin sen, että minun on oikeasti tehtävä jonkinlainen suunnitelma siitä, milloin aion lukea mitäkin. Työmäärä on erilainen syksyyn verrattuna, ja ilman suunnitelmaa pelkään unohtavani jotain.

Eli teen sen suunnitelman.

Ei kun nyt on ihan pakko mennä pesemään pyykkiä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro, kerro kommenttis :)